Oikea lottovoittaja ei pröystäile, tuskin tuhlaa.
Syitä on monia: jos rahoja hassaa, ystävät voivat kaikota ja
miljoonatkin ennen pitkää loppua.
Harva kuitenkaan yltää samaan kuin Pirkko.
Hän ei muista yhtään asiaa, jonka olisi lottorahoilla ostanut.
»Autonkin olin juuri vaihtanut. Kaikkea oli jo.»
Oli iso omakotitalo, kotoisa ja varusteltu, mutta ei luksus.
Upottavat nahkasohvat, tyylihuonekaluja, koristetapettia.
Olohuoneessa kunnon televisio. Pirkko oli varakas valmiiksi.
»Kun on saanut kokea, että kovalla työlläkin tullutta varallisuutta
kadehditaan, entäs sitten tämä? Sitä kateutta pelkäsi koko perhe,
etenkin lapset. He kun ovat muutenkin jo saaneet paljon.»
Voittorahat jaettiin oman perheen kesken.
Lapset saivat osuudet mutta vain kohtuulliset, »ettei elämä mene pilalle».
(--)
»Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä, vaikka olisi varallisuuttakin.
Olen oppinut, että pitää tehdä töitä ja elää säästeliäästi. Ei siitä pääse irti.
Mihin minä nyt yhtäkkiä osaisin tuhlata?» hän sanoo.
»Jos matkustelisi, rälläisi ja ostelisi kamalasti, kai siihenkin kyllästyisi.»
(--)
Mutta on vaatimattomallakin lottovoittajalla hetkensä. Pirkko katsoo veikeästi:
»Joskus tapaan työympyröissä ihmisiä, jotka ovat oikein olevinaan.
Silloin nauran sisäänpäin ja ajattelen, että tietäisittepä vain...
En ole minäkään ihan tyhjätasku!»
Siinäkö se on, koko 16 miljoonan markan autuus?
Pirkko purskahtaa nauruun: »Niin, tämä voitto taisi osua väärään kohteeseen.»
http://suomenkuvalehti.fi/files/library ... SK2805.pdf
Pertti Luukkonen kirjoitti:Annetaan vammaisille maksimaalinen apu sähkötuoleineen ja tietokoneineen sekä ko. perheille hirmuisesti rahaa (ja vastaavasti heikennetään lievistä psyykkisistä häiriöistä kärsivien etuja).
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa