Kumpia virheitä olet tehnyt enemmän?

[Riidankylväjä]

En voi vastata, koska en ole ollut väärässä kuin kerran. Silloinkin luulin olleeni väärässä, mutta olin kuitenkin oikeassa.

[Psykopatologia]

Tietysti intuition pohjalta tulee enemmän virheitä.
Eihän faktumi muuten olisi faktumi!

Tunne-asioissa yms. asia voi näyttäytyä erilaiselta,
mutta tuolloin faktan määrittely voi olla vaikeaa.

[Kahvi]

Äänestin, että olen tehnyt enemmän virheitä kun olen luottanut faktoihin.

Tarkalleen ottaen on kuitenkin niin, että intuitioon pohjautuvien ratkaisuideni kanssa olen pystynyt elämään paremmin kuin faktapohjaisten ratkaisuideni kanssa - jopa silloin, kun epäilen jälkeenpäin tehneeni väärän ratkaisun.

[Riidankylväjä]

38 neliötäkin voi olla ahdas, jos huoneet on suunniteltu epäkäytännöllisiksi. Pelkät neliöt eivät kerro koko totuutta, vaan pitää ottaa huonejärjestely huomioon. On nimittäin huomattavasti helpompi tehdä suuri, ahtaan tuntuinen huoneisto kuin suunnitella pieni, toimiva asunto.

[Kahvi]

Asunnon valinnassa kyllä luottaisin fiilispohjaan kaikkein eniten: koti voi olla koti oikeastaan vain sen takia, että ko asunto tuntuu kodilta.

[Mirri]

Kiva aloittaa suht kiinnostavasta aiheesta keskustelu ja ketään ei kiinnosta vaan ränkytätte mielummin iänkaikkisia ränkytyksiänne...

Kysymyksesi kaksine vaihtoehtoineen on vaikea. Ei minulla ainakaan ole harmainta aavistusta kumpia virheitä olen tehnyt enemmän. En välttämättä luota kumpaankaan; en 'faktoihin' yhtään sen enempää kuin intuitioihinkaan.

[Golden flower]

Minäkään en osaa vastata. Jossain aikaisemmassa ketjussa jo ihmettelin, että mistä erottaa "oikean" ratkaisun "virheellisestä" ratkaisusta, kun minulle kaikki ratkaisut ovat samalla viivalla, koska ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisi valinnut toisin. Jos toinen vaihtoehto tuntuu paremmalta valinnan jälkeen, ajattelen, että piti tehdä se toinen ratkaisu "oppimisen kannalta", jolloin sekin on sinänsä ihan yhtä "oikea" .

[Obelix2]

Kerran luulin tehneeni virheen, mutta olin väärässä.

[Kahvi]

Minäkään en osaa vastata. Jossain aikaisemmassa ketjussa jo ihmettelin, että mistä erottaa "oikean" ratkaisun "virheellisestä" ratkaisusta, kun minulle kaikki ratkaisut ovat samalla viivalla, koska ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisi valinnut toisin. Jos toinen vaihtoehto tuntuu paremmalta valinnan jälkeen, ajattelen, että piti tehdä se toinen ratkaisu "oppimisen kannalta", jolloin sekin on sinänsä ihan yhtä "oikea" .

Totta turiset; minustakin on hyvin vaikea arvioida sitä, että kuinka paljon parempi/huonompi se toinen/toiset vaihtoehdot olisi olleet.

Oikein isojen ratkaisuiden edessä (avioero ym) koitan itse muistaa erään hyvän säännön: tulisi miettiä, että mitä mikäkin ratkaisu tarkoittaisi vuosikymmenen kuluttua. Eli katse pois varpaista kohti tulevaisuutta.

[Psykopatologia]

Paljolti jälkiviisautta tuo arviointi.

[Kahvi]

Paljolti jälkiviisautta tuo arviointi.

Niin no, useimmitenhan vasta jälkeenpäin sitä tietää, että oliko ratkaisu ja/tai metodi sen tekemiseen oikea.

[Psykopatologia]

Paljolti jälkiviisautta tuo arviointi.

Niin no, useimmitenhan vasta jälkeenpäin sitä tietää, että oliko ratkaisu ja/tai metodi sen tekemiseen oikea.

Koska toinen vaihtoehto ei toteudu tai ei ole toteutunut, emme tiedä sen tulosta.

Kun täällä keskusteltiin ambulanssin ottamattomuudesta Korkeasaaren lauttaan,
porukka teki päätelmiään sen uuden tiedon pohjalta, jota tapauksesta saatiin
parin päivän kuluessa.

[Kahvi]

Koska toinen vaihtoehto ei toteudu tai ei ole toteutunut, emme tiedä sen tulosta.

Sepä se. Ennakkoviisauden ja jälkiviisauden ainoa ero lienee se, että jälkimmäisessä voidaan todeta edes tehdyn ratkaisun tulokset.

Typerä jälkiviisaus on tietty sellaista, johon liitetään vasta ratkaisuhetken jälkeen esiin tulleita asioita. Ratkaisut kun tehdään aina sen hetken tietojen ym perusteella - harvemmalla kun on tuota kristallipalloa käytettävissään.

[Kahvi]

Mikäli päätöksestä merkittäviä ja tarpeettomia huonoja seurauksia voidaan suht turvallisesti pitää sitä huonona päätöksenä. Tyyliin "Eipä se olekaan mikään tarpeeton kielto ettei sängyssä saisi tupakoida" "Ei kannata antaa kaikkia rahojaan alle kuukauden tuntemalle miehelle/naiselle vaikka tämä olisi kuinka hurmaava". Tätä voidaan sitten laajentaa esim. siihen suuntaan että päätöstä voidaan pitää huonona ja vastuuttomana päätöksenä jos siitä olisi saattanut koitua merkittäviä ja tarpeettomia huonoja seurauksia vaikka hyvä onni olikin puolella. Ei mitään atomifysiikkaa varsinaisesti

Niin no on se noinkin, tosin päätöksiä on aina niin erilaisia. On aikas eri asia päättää tumpata rööki ennen sänkyyn kömpimistä kuin päättää avioerosta.

[Kahvi]

Itse koitan toimia niin, että ikäänkuin "ruokin" intuitiotani miettimällä asiaan liittyvä faktaseikkoja ym. Aikaakin tuo intuitioni tarvitsee käsitelläkseen/sulatellakseen "ruokaansa". Sitten se päätös vaan kypsyy ikäänkuin vahingossa valmiiksi.

[Obelix2]

Mielenkiintoinen viite. Olisikohan iltapäivälehdissä ollut mitään mielenkiintoista?

[Kahvi]

Minulla tuo sama johtaa usein pointin kadottamiseen. Kirjoittelen pitkiä puolesta/vastaan listoja jotka eivät johda sitten mihinkään - pidempi lista ei tarkoita painavampia syitä. Jossain oli joku koe että jos ihmisille annettiin lyhyt aika tehdä päätös he valitsivat todennäköisemmin sellaisen johon olivat myöhemmin tyytyväisiä - pidempi kypsyttelyaika ei johtanutkaan parempaan päätöksen. Pää jää vetävän käteen.

Niin no liika on liikaa tässäkin.

Jossain oli joku koe että jos ihmisille annettiin lyhyt aika tehdä päätös he valitsivat todennäköisemmin sellaisen johon olivat myöhemmin tyytyväisiä - pidempi kypsyttelyaika ei johtanutkaan parempaan päätöksen. Pää jää vetävän käteen.

Toisaalta tässä voi olla kysymys siitä mistä kirjoitin itsessäni: olen tyytyväisempi intuition pohjalta tekemääni päätökseen jälkeenpäin silloinkin, kun se ehkä jälkiviisaana voisi tuntua väärältäkin päätökseltä.