Iso peppu on pop
Runsas takamus näkyy nyt muodissa, musiikissa ja viihdekulttuurissa. Pepulla tehdään myös politiikkaa: siihen tiivistyvät kysymykset rodusta ja vallasta.
Keväällä se tapahtui: isosta takapuolesta tuli yhtäkkiä muotia. Vaateketju Lindexin alusvaateosastolle ilmestyi myyntiin pakaroiden kohdalta topatut alushousut. H&M:n uimapukumainoksissa poseerasi XL-malli Jennie Runk, jolla oli runsaat reidet ja takamus, ja – jestas sentään – jopa muutama muhkura.
Taviksetkin antoivat takapuolensa näkyä: pakaranmyötäisten leggingsien kanssa alettiin pukea lyhyitä napapaitoja.
Heinäkuussa Kaapelitehtaalle lensi esiintymään amerikkalainen dj-kollektiivi Major Lazer. He esittivät isoja takapuolia ylistävän Bubble Butt-kappaleensa – ja yleisö pyöritti raivokkaasti pyllyjään. Suomalaiset tunsivat yhtyeen keväällä julkaiseman musiikkivideon Buttzillasta, mustasta supersankarittaresta, joka ketkuttaa paljaita pakaroitaan ja pumppaa ruiskulla valkoisten sisartensa takapuolet täyteläisen pyöreiksi.
Videon kulttuurinen viesti oli luettu oikein. Siinä juhlittiin afrikkalais-amerikkalaisille naisille ominaisena pidettyä fyysistä piirrettä, isoa takapuolta. Se oli emansipaatiota: humoristinen vastaisku eksotisoidulle, seksualisoidulle ja alistetulle etniselle ryhmälle ja ruumiinosalle.
"Pyllykulttuurissa on iloa ja leikkiä, joka meiltä puuttuu. "
Suomalaisnuoret ovat opetelleet pepun politiikkaa juuri amerikkalaisen rapkulttuurin kautta. Musiikkivideoissa kamera on tarkentanut naisen takapuoleen 1980-luvun lopulta lähtien. Sir Mix-a-Lotin vuonna 1992 levyttämä kappale Baby Got Back on yksi lajityypin klassikoista.
Kappaleessa ylistetään isoja takamuksia ja irvistellään valkoiselle, rasistiselle kauneuskäsitykselle. Videon alussa kaksi valkoista naista päivittelee mustan naisen takapuolta: "Herrajumala, Becky, katso hänen takamustaan! Se on niin iso – –. Hän on niin. . . musta!" Sitten videolla tanssitaan valtaisan takamuksen päällä.
Takapuolen heiluttaminen syvässä kyykkyasennossa eli niin sanottu twerking periytyy syvältä Afrikasta. "Kaiketi sen tuhansien heimojen rituaalitansseista", sanoo rap-artisti Paleface eli Karri Miettinen.
Takapuolella on vahva kulttuurinen merkitys myös monissa Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa. Se on paitsi hedelmällisyyden, myös aktiivisen seksuaalisuuden symboli.
Jamaikalla takapuoli on näkyvästi esillä esimerkiksi katutanssityyli dancehall reggaen alalajissa, niin sanotussa queen stylessä. Kun naistanssijat astuvat lavalle, ensimmäisenä he kääntävät takapuolensa yleisöön. Sitten alkaa lantion pyörittäminen.
"Rintakehää ei käytetä juuri ollenkaan, vain lantio ja peffa liikkuvat. Liikkeet ovat usein avoimen seksuaalisia. Myös biisien sanoituksissa mainitaan peffa hyvin usein", kertoo helsinkiläinen tanssinopettaja Meri-Tuuli Hirvonen, joka omistaa dancehall reggaehen erikoistuneen tanssikoulun Bubblin' Movesin.
Samankaltaisia tanssityylejä löytyy myös muualta Karibialta, Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta. Norsunluurannikolla tyylin nimi on "mapouka", Dominikaanisessa tasavallassa taas "perreo". Tutkijoiden mukaan tanssit kertovat kulttuuriperinnöstä, jossa ruumiillisuus on vahvasti läsnä.
Etenkin Brasilia tunnetaan maana, jossa takapuolia palvotaan.
"Siihen ei voi olla törmäämättä. Varsinkaan rannikkokaupungeissa, joissa ranta on sosiaalisen elämän keskus", sanoo Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan lehtori Sanna Ryynänen. Hän on opiskellut ja työskennellyt Brasiliassa pitkiä aikoja ja tehnyt siellä väitöskirjansa kenttätutkimuksen.
Kulttuuri rohkaisee naisia asettamaan takamuksensa näytille. Sambakarnevaaleilla se koristellaan sulilla, ja funkia tanssittaessa se painetaan vasten tanssipartneria.
Takapuoli on jopa sosiaalisen nousun väline. Televisiossa esitetään Miss Bum Bum –tosi-tv-sarjaa, jossa etsitään kansakunnan parasta takapuolta. Yleisö saa äänestää voittajan. Pânico-show'ssa bikiniasuiset naiset kilpailevat toisiaan vastaan erilaisissa tehtävissä, esimerkiksi mutapainissa. Ja kamera tähtää naisten takalistoon.
Samoin tekevät Ryynäsen mukaan monet miehet, jotka kääntävät häpeämättä päänsä ohikulkevan naisen perään katsoakseen. "Osa isistä opettaa tavan jo aivan pienille pojilleen", hän sanoo.
Monet naiset ovat ottaneet järeät keinot käyttöönsä muhkeampia muotoja tavoitellessaan. Viime vuosina esimerkiksi takapuoli-implanttien suosio on kasvanut Brasiliassa. Jopa teollisuussilikonia laitetaan surutta pakaroihin täydellisen pyöreyden saavuttamiseksi.
Jotain brasilialaisten mieltymyksistä kertoo Vesimeloninaisen, Mulher Melancian, suosio. 25-vuotias Andressa Soares on elättänyt itsensä takapuolellaan jo viisi vuotta. Hän on tanssija, laulaja ja malli, jonka takamusta on tituleerattu Playboyssa Brasilian isoimmaksi. Suurimmillaan se on ollut ympärysmitaltaan 121 senttimetriä, suomalaisittain noin kokoa 48.
Esityksissään Soares tärisyttää lateksihousuin verhottuja pakaralihaksiaan musiikin tahdissa eri nopeuksilla, pyllistelee yleisölle ja laulaa simppeleitä lauluja konebiitin päälle: "Hoikka uuma ja XXL-pylly. Olen vesimeloninainen ja pyöritän aina pyllyäni." Tai: "Mitä enemmän puhut minusta, sen isommaksi takapuoleni kasvaa."
Soares esiintyy keskusteluohjelmissa, jalkapallo-otteluiden väliajoilla, konserteissa. Yleisössä on niin miehiä kuin naisiakin. "Ja lapset, he vasta rakastavatkin minua", Soares on sanonut haastattelussa.
Pohjoismaisesta tasa-arvonäkökulmasta katsottuna pyllykulttuurin voi ajatella kertovan siitä, että Brasiliassa nainen nähdään omaisuutena ja objektina. Ryynäsen mielestä siinä on kuitenkin myös vapauttavia, jopa karnevalistisia piirteitä.
"Brasilialainen kulttuuri on voimakkaan sensuellia. Siellä on paljon sen kaltaista kehollista iloa, leikkiä ja peliä, joka on varsin vierasta meidän pohjoiselle, vakavalle kulttuurillemme", hän sanoo.
Yksi asia on kuitenkin varma: suuresta takapuolesta ei ole tullut kauneuden ja seksikkyyden symboli Brasiliassa vahingossa. Tutkijoiden mukaan se liittyy kansallisen identiteetin ja ruumiinkuvan rakentamiseen eurooppalaisen kolonialismin ajan jälkeen.
Maan väestö on sekoitus alkuperäisasukkaita, portugalilaisten siirtomaaisäntien ja Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä.
"Brasiliassa miehet kääntävät häpeämättä päänsä ohikulkijan perään. Osa isistä opettaa tavan jo aivan pienille pojilleen. "
"On rakennettu kauneusihanne, jossa länsimaisittain väheksytty ruumiinosa nostetaankin kunniapaikalle", sanoo muodin tutkija, dosentti Annamari Vänskä.
Läntisessä, valkoisessa kulttuurissa takamukseen on suhtauduttu jopa inhoten. The Sun -lehti uutisoi joitakin vuosia sitten brittikokki Nigella Lawsonin takapuolen olevan liian iso televisioon. Lehden mukaan ohjaajien oli täytynyt alkaa vältellä kuvakulmia, joissa hänen "hevosmainen" takapuolensa näkyy.
Sananvalinta muistutti siitä, että leveä takamus on nähty länsimaissa perinteisesti ei-eurooppalaisena, eläimellisenä ja villinä. Sen on ajateltu viestittävän paitsi ruumiillisuudesta, myös barbaarisuudesta ja hyperseksuaalisuudesta.
"Eurooppalainen kauneusihanne kumpuaa edelleen hyvin vanhoista ajattelutavoista. Siinä kaikuu vieläkin 1800-lukulainen, rasistinen rotuoppi, joka rakensi hierarkioita eri kansojen välille fysionomisten piirteiden mukaan", Vänskä sanoo.
Hänen mukaansa Euroopan ulkonäkökulttuurissa on korostettu perinteisesti kasvoja ja yläruumista. Taustalla ovat vaikuttaneet ajatukset järjestä ja rationaalisuudesta: on haluttu alleviivata kauneuden henkisyyttä ja lihan syntisyyttä.
Varsinkin mustien naisten takapuoleen kulminoituu monia kiinnostavia kysymyksiä seksuaalisuudesta, rodusta ja vallasta. Esimerkiksi eteläafrikkalaiseen khoikhoi-kansaan kuuluvaa Sarah Baartmania kierrätettiin 1800-luvun alussa Britanniassa ja Ranskassa friikkinäytöksissä ja sirkuksissa. Syynä oli hänen eurooppalaisittain epätavallinen, mutta khoikhoi-kansalle tyypillinen, iso takapuolensa.
Hottentotti Venukseksi kutsutusta naisesta tuli aikansa surullinen kuuluisuus. Lannevaatteeseen puettua Baartmania esiteltiin groteskin eroottisena kummajaisena, ja yleisö sai tökkiä häntä kepillä lisämaksusta.
Moderni muoto samanlaisesta takapuolen tirkistelystä ja eksotisoinnista näkyy edelleenkin länsimaisessa viihdekulttuurissa. Seuratuimpia julkkiksia ovat viime vuosina olleet esimerkiksi poplaulajat Beyoncé ja Jennifer Lopez sekä tosi-tv-tähti Kim Kardashian.
Suomalainenkin media on ollut hysteerisen kiinnostunut heidän kurveistaan. Heidän muodokasta ulkonäköään on ihailtu ja ihmetelty ja heidän selluliittejaan on tarkkailtu suurennuslasilla.
Se, että suuresta takapuolesta on tullut Suomessakin yksi muoti-ilmiö muiden joukossa, kertoo yhä monikulttuurisemmaksi käyvästä yhteiskunnasta.
Rusketamme ihoamme purkista, otamme rastat hiuksiimme ja käymme afrotunneilla.
Takapuolitoppauksissa taitaa kuitenkin olla vielä totuttelemista.
Lähetetty: 03.09.2013 20:04
