Oidipus pintaa syvemmältä [Pentti Ikonen]

[Obelix2]

Kultainen suihku ei näytä osaavan vastata. Niin arvelinkin.

[Golden flower]

Kultainen suihku ei näytä osaavan vastata. Niin arvelinkin.

Kyse lienee projektiosta, et osaa itse vastata kysymyksiin, mutta heijastat kyvyttömyytesi muihin (ilmeisesti minuun, jos viittaat minuun "kultaisella suihkulla"). Olen huomannut samantyyppistä defensiivisyyttä muussakin käytöksessäsi.

[Golden flower]

Aikuisena idealisointi voi tulla esille esim. siten, että idealisoimme hoitavan lääkärin kyvyt parantaa vakava sairaus. Idealisoinnin kohteena voi olla myös poliittinen tai uskonnollinen johtaja (tai Freud?) Koska idealisointi on defenssinä todellisuuden vääristymä, niin ennen pitkää se romahtaa, seuraa pettymys ja vastakohtana halveksunta.

http://tiedostamaton.net/defenssit/omnipot.html

[Obelix2]

USA ja Iso Britannia pitävät yliopistoissa psykoanalyysin oppituoleja, eivät kirkoissa.

[Obelix2]

Suihku se postaa vain linkkejä, mutta vastausta ei lirise.

[Golden flower]

^^Kyllä siellä yliopistoissa muitakin uskontoja opetetaan.

Jäähyväiset Sigmund Freudille
Sigmund Freud

Ranskalainen filosofi Michel Onfray järisytti alkuvuodesta koko freudilaista maailmaa. Kirjassaan 'Idolin hämäryys'
Onfray murskaa psykoanalyysin isän Sigmund Freudin ja pitää häntä kaikkea muuna kuin tieteellisenä tutkijana ja parantajana.

Michel Onfrayn 600-sivuinen kirja 'Idolin hämäryys. Freudilainen tekaistu tarina' on ollut tämän vuoden ehdoton myyntimenestys Ranskan tietokirjallisuudessa.

Freudilaisuuden ja psykoanalyysin luvatussa maassa kirja aiheutti lähes sekasorron ja sai psykoanalyytikot vihan partaalle. Viisikymmenvuotias Michel Onfray on filosofina vastarannan kiiski. Hänen kirjoittamisvimmansa hakee vertaistaan: pari kolme kirjaa vuodessa ja lähes aina vallitseva totuus on helisemässä.

Edelliskerran Onfray nostatti karvat pystyyn viisi vuotta sitten kirjallaan jumalasta. Nyt psykoanalyysin jumala ja freudilaisuuden isä, itse Sigmund Freud, on alasimella.

Freud kirjoitti puolen vuosisadan ajan kaikkiaan kuusi tuhatta sivua teoriaansa ja sen hoitotuloksista ihmismielen parantamiseksi. Onfray on lukenut tämän kaiken ja lisäksi kattavasti sen mitä Freudista muut ovat kirjoittaneet sekä Freudin jälkeenjääneen kirjeenvaihdon. Onfray on sanonut kriitikoilleen, että lukijat voivat rauhassa tutustua hänen kirjaansa ja tarinaansa freudilaisuuden hämärästä - kaikki on päivämääriä myoten dokumentoitu. Kirjan johdanto antaa jo esimakua wieniläistohtorin uran yleisinä pidetyistä totuuksista.

Freud oli tieteellinen.

"Väärin. Hän eteni kuin konkistadori ilman lakia, ilman uskoa ja muutti omat intohimonsa totuudeksi."

Freud kuitenkin harjoitti teoriaansa kliinisessa käytannössään.

"Väärin. Hanen diskurssiaan edelsi eksistentiaalinen omaelämatarina, joka peruuttamatomalla tavalla laajensi insestisen 'tarinan' koskemaan koko ihmissukua."

Mutta Freud hoiti psykoanalyysilla.

"Väärin. Hän hoiti kokaiinilla, sähköterapialla, kylpyterapialla, hypnoosilla, kätten päälle panemisella, kuin siunaamalla ja 1910-luvun ihmeparannuskonsteilla."

Kyllähän Freud paransi.

"Väärin. Hän väärensi tahallaan tuloksia kätkeakseen analyyttisen mekanisminsa tuottamat virheet, sillä sohvan hoitovaikutus on sama kuin valelääkkeiden."

Freud oli kuitenkin seksuaalisuuden vapauttaja
.
"Väärin. Hänen legitiimi aikaansaannoksensa oli asketismin ihanne, naisia vihaava miessovinismi ja homofobia."

Freud oli sentään poliittisesti liberaali.

"Väärin. Hän paljastaa oman aikansa matkakumppanikseen fasistisen cesarilaisuuden."

Psykoanalyytikkojen kerma on vastannut tähän Onfrayn Freud-käsittelyyn siten, että kyllähän nämä pirteet ovat Freudista kaikkien tiedossa aina olleet, mutta että freudilaisuus kehittyvänä tieteenä voi sivuutta tämänkaltaiset anekdootit.

Miten on mahdollista, että Marxia ja Spinozaa voi lukea kuulumatta leireihin, mutta psykoanalyysi on saatu näyttämään lopulliselta ja universaalilta varmuudelta. Freud halusi asettaa omassa rajattomassa kunnianhimossaan itsensä Kopernikuksen ja Darwinin rinnalle tai yläpuolelle. Niinkuin maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin,onnistui Freud esittämään psykoanalyysin yhteisenä hyvänä, yleisen järjestyksen totuutena eikä filosofisena fiktiona tai hypoteesina ihmisestä.

Onfraylle kaikki alkaa Freudin lapsuudesta ja perheestä hänen ympärillään. Ihmisiä kolmessa sukupolvessa. Vanha isä,sisaruksia eri avioliitoista ja lopulta kuusi omaa lasta oman vaimon kanssa. Vaimonsa sisaren kanssa Freud kuitenkin toteutti seksuaalisuuttaan, sillä freudilaisuudessahan intohimo avioliitossa katoaa väistämättä muutaman vuoden kuluttua. Freudin kirjeenvaihto paljastaa monia lähtökohtia teorioiden kehittämiselle: pikku-Sigmund halusi nähdä junan makuuvaunussa äitinsä alastomana ja perheessä oleva iäkkäämpi isä oli luonnollinen avaus oidipus -kompleksin kaikkivoipaisuudelle. Onfray sanoo, että Freudin oma perheromaani on keskeinen lähtolaukaus psykoanalyysille.

"Riittää että isä on vanha ja että hän nöyryyttää poikaansa ja katsoo, ettei siitä koidu mitään pahaa, sillä pojasta tulee päinvastoin yhtenä päivänä sankari tälle kostamattomalle ansisemitistiselle nöyryytykselle. Isä määräsi näin pojalleen niin pikku-veljen kuin -siskon narsistisen haavan koko nuoruuden ajaksi rangaistakseen poikaansa siitä kuvitelmasta, että hänen velipuolensa on pettänyt häntä samalla lailla kuin hänen riehakas äitinsä."

Tässä on siis Onfrayn mukaan Freudin metodi valaistukseen: lähdetään omasta itsestä, teorisoidaan se kaikkien ihmisten puolesta, mutta näin tehdessä palataan omaan itseen, sillä sitähän ei voi koskaan jättää.

Onfray sanoo,että konsepti on erinomainen toiminnallisesti, mutta vain ja ainoastaan Sigmund Freudille itselleen. Oidipus -kompleksi, samaten upeana käsitteellisenä löytönä, toimii taudin etikettinä ainoastaan kirjoittajalleen. Mutta Freud tekee omasta tapauksestaan yleisen ja laajentaa sen universaaliseksi teoriaksi, vaikka lähtökohtana on hänen oma henkilokohtainen perheseikkailu.

"Freudin legendaarinen versio Oidipus-kompleksista, joka ei ota millään tapaa huomioon historiaa on hyväksytty sellaisenaan sanakirjoihin,ensyklopedioihin, koululaitoksiin, yliopistoihin, pääkirjoituksiin, loputtomiin sananselityksiin, kansantajuiseen journalismiin, kuusikymmentäluvun vastakulttuuriin ja sen vastustajiin - tämän fiktion uusintamismekanismeista ei ole puutetta. Voiko mikään vahva mieli päästä karkuun tätä ideologista totalitarismia?"

Michel Onfray muistuttaa Sigmund Freudin hävittäneen määrätietoisesti omaa kirjeenvaihtoaan, ja edelleen aina vuoteen 2057 asti psykoanalyysin temppelinvartijan kirjeenvaihto oman poikansa Oliverin kanssa on määrätty lukittujen ovien taakse niin tutkijoilta kuin suurelta yleisoltä. Tämä kirjeenvaihto kattaa vuodet 1887-1904 eli ajanjakson, jolloin Freud oli kolmenkymmenen ja neljänkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen, depressiivinen, melankolinen ja kärsimäton oman viivästyneen menestyksensä vuoksi.

"Noina vuosina Freud siirtyi sähköterapiasta legendaariselle sohvalle hypnoosin kautta. Hän kulki tieteellisestä psykologiasta metafyysiseen psykologiaan. Matkalla hän kohtasi vapaan assosiaation metodin, pennittömänä hän oli yksin ilman potilaita hoitohuoneessaan, kuin kirkon sikiön hän loi 'Psykologian keskiviikkoyhdistyksen' ja huomasi mahdollisuutensa koittaneen. Freud hinnoitteli vastaanottonsa uudelleen - hän perusti perheen, menetti isänsä ja hän olisi voinut alkaa elää yksinkertaisesti miehen elämää eikä puolijumalan tai itseasiassa jumalan elämää."

Heti tämän jälkeen Freud tuhosi suuren määrän kirjeenvaihtoaan kollegansa ja ystävänsä Fliessin yhteydenpidosta. Michel Onfray on lukenut kuitenkin jäljelle jääneet lähes kolmesataa kirjettä ja niiden
viisisataa sivua. Freud oli ahne menestyksen perään, opportunisti, kateellinen ja halusi paljon rahaa ja yliopistollista arvostusta. Hän uskoi vahvasti numerologiaan, okkultismiin ja
uskoutui ystävälleen näine mielikuvituksellisine teeseineen. Nenähoidot seksuaalisten neuroosien parantamiseksi, syntymäpäivämääärät kertomaan mielen ongelmista, miesten 23 päivän ja naisten 28 päivän syklit selittämässä kaikkia patologioita: verenvuotoa nenästä, kuukautisia, angiinoita, hammasongelmia, kirjallisia inspiraatioita, mielialan vaihdoksia, seksuaalista impotenssia ja kuolinpäivämääriä.

Onfray kertoo tämän Freudin hämäräpuolen pidetyn visusti ja tietoisesti piilossa koko vuosisadan ajan. Kuitenkin hän osasi vakuuttaa ja toistaa Oidipus -kompleksin kaikkivoipaisuuden ja unien selitykset. Tässä näyte Freudin ja Onfrayn täydellisestä vastakkainasettelusta. Ensin Freud 'Unien tulkinnasta':

"Meitä kaikkia on ehkä tullut ohjaamaan meidän ensimmäinen seksuaalinen aloitteemme äitiä kohtaan, meidän ensimmäinen väkivaltainen vihamme isää kohtaan; unemme vakuuttavat tästä. Kuningas Oidipus, joka lyö isänsä Laiosin ja ottaa puolisokseen äitinsä Jocasteen ei ole muuta kuin meidän lapsuutemme toiveiden toteutumista."

Ja Onfray:

"Ja millä perusteella? Hypoteettisella 'ehkä'- muotoilullaan Freud saapuu vakuutukseen, varmuuteen, jossa hänen toiveestaan tulee totuus, hänen toivonsa muuttuu tieteelliseksi totuudeksi, Oidipus -kompleksi kulkee lapsen unesta luonnonlaiksi. Kaksi ja puolivuotiaan lapsen halu nähdä alaston äiti makuuvaunussa yojunassa Lepzigista Wieniin,toisin sanoen Freudin lapsuudesta hänen wieniläisellä sohvallaan, tulee tieteellinen psykoanalyysin totuus, joka on levitetty koko planeetalle kuin Kopernikuksen loyto geosentrisuudesta tai Darwinin evoluutiosta."

Sigmund Freudin hoitomenetelmät ja erityisesti hänen suhteensa nuorimpaan lapseensa Annaan ovat Onfrayn kirjassa suurennuslasin alla. Isä piti tytärtään kaikin tavoin erityissuojelussaan ja tyttö vietti sohvalla analysoitavana kymmenen vuotta. Psykoanalyysisessioita sohvalla oli viikottain viidestä kuuteen.

Anna joutui kertomaan seksuaalifantasioistaan ja peloistaan loputtomiin eikä hänen omasta seksuaalielämästä voinutkaan tulla muuta kuin , Onfrayn sanoin, autiomaa. Freudin vaimon kerrotaan nähneen miehensä teorioissa 'pornografian muodot'. Keneltäkään Freudin ja Annan hoitosuhdetta läheltä seuranneelta ei voinut jäädä huomaamatta Freudin mustasukkaisuus, omistuksenhalu ja tyrannisuus omaa tytärtään kohtaan. Anna Freud jatkoi isänsä tyotä,mutta Onfray muistuttaa,että Sigmund esti kaikin tavoin tyttärensä itsenäisen seksuaalisuuden vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Hoitomenetelmien labyrinttiin kuului myos kokaiini. Freud itse käytti huumetta toistakymmentä vuotta. Wieniläistohtori katsoi, että morfiiniriippuvuus voidaan parantaa kokaiinilla. Tämä metodi johti yhden potilaan kuolemaan, kun Freud katsoi parhaaksi pistää neulalla kokaiinia suoraan suoneen. Kuitenkin Freud oli sitä mieltä, että kokaiini poisti morfiiniriippuvuuden ja sillä oli voima hoitaa depressiota, melankoliaa, hysteriaa ja luulosairautta. Onfray sanookin Freudin kyenneen kirjoituksissaan kääntämään systemaattisesti fiaskot ja epäonnistumiset menestykseksi. Sähköshokkiterapian parissa Freud tyoskenteli kymmenen vuotta.

Masturbaation eli freudilaisittain melankolisen depression parantamiseksi virtsarakkoon ruiskutettiin jääkylmää vettä. Professori Charcot'lta Freud omi hypnoosiin. Vaikka hän oli itse sitä huono toteuttamaan, kirjoitti hän hypnoosin olleen menestys.

Freud keksi korvikkeeksi hypnoosiuneensaattamiselle käsien pään päälle laittamisen ja esti näin kasvojensa menettämisen kehnona uneensaattajana. Syyhän hypnoosin epäonnistumiseen kuten myohemmin psykoanalyysin epäonnistumisiin on luonnollisesti potilaan vastustus menetelmiä kohtaan. Analyytikko ja teoria ovat aina oikeassa freudilaisuudessa.
Vesiterapiasta Freud luopui nopeasti - se kävi terapian jäjestäjälle liian kalliiksi. Nämä helppoheikkimäiset hoitomenetelmät olivat Freudin repertuaarissa vuodesta 1884 vuoteen 1910 eli yli neljännesvuosisadan.

"Teoria isästä viettelijänä johti vaikeuksiin Wienissä. Järjetön freudilaisuus loysi rajansa, kun eliittinen potilaskunta huomasi, että kaikkien lapsuuden traumojen takaa paljastui analyyseissä lasten seksuaalinen väärinkäytto. Analyysin jälkeen lapset avautuivat vanhemmilleen eivätkä loukatut isät voineet sietää tällaista vakavaa uhkaa heidän moraaliselle arvokkuudelleen.
Freudin kabinetista ulos tuulleet vaaralliset kuvitelmat uhkasivat pahasti kestävän ja pysyvän asiakaskunnan hankkimista. Kabinetti uhkasi tyhjentyä ja Freudin oli luovuttava teoriasta kuten oli käynyt aiemmin kokaiinin, sähkoterapian ja vesi- sekä virtsarakkohoitojen kanssa. Mutta taas Freud näki suorankin kritiikin voittona. Divaanin tohtori tunnusti: hänen tyonsä älyllinen rehellisyys, hänen ylpeytensä nähdä itsensä kykeneväksi itsekritiikkiin, kaikkien lukkojen poissaolo, hänen tunnustuksensa ja tunteensa olivat merkkejä voitosta. Sanaakaan hän ei käytä murtuneitten potilaiden puolesta, perheille aiheutetuista vahingoista, ei ensimmäistäkään katumusta toisten puolesta. Mutta sääliä itseä kohtaan: hänestä ei tulisi rikasta ja juhlittua eikä hän kykenisi elämään edes hengittämäänsä porvarillista elämää. Mutta pian psykoanalyysi sallisi hänelle tämän unen."

Michel Onfray ei hakemallakaan löydä 'hyvää Freudia'. Tieteellisesti psykoanalyysia ei voi nostaa muiden luonnontieteiden rinnalle. Freudhan ei halunnut kutsua työtaan humanistiseksi tieteeksi, vaan nimenomaisesti luonnontieteeksi à la kopernikus ja Darwin. Aikalaislääketieteen lääkärit eivät innostuneet 'tiedostamattoman' tohtorista. Niinpä sielujen tohtori katsoi parhaaksi, että rakennettakoon sitten uusi uskonto.

"'Tiedostamaton on metafysiikkaa ja me otamme sen yksinkertaisesti todesta'. Tämä lause todistaa, että Freud on alistunut. Hän sanoo meille, että teemme kuin jos tiedostamaton olisi todellisuus tietoisen kuvan tapaan, koska emme tiedä mitään varmaa tai enimmilläänkin kykenemme päättelemään vain tiedostetusta lähtien. Freudin 'tiedostamaton' on tie kaiken tieteellisyyden tuolle puolen."

Freudin luoma kausaalinen magiikka salli hänelle Onfrayn mukaan oireiden hoidon kipuihin , neurooseihin ja mielen sairauksiin.Hänen taianomainen ajattelunsa vahvisti seksuaalisen alkuperän kaikkiin neurooseihin ja isän viettelyksen henkisiin kärsimyksiin. Sohva täyttyi wieniläisporvaristosta ja Onfray on valuuttalaskurillaan laskenut, mitä Freud tienasi. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa 8 miljoonaa nykyeuroa.

Sota rokotti sijoituksia, mutta kaksinkymmentäluvulle tultaessa oli tilillä neljä miljoonaa euroa pelkästään sohvalta tienattuna. Yksi sessio 450 euroa ja kuukausitulot jopa 80-tuhatta euroa. Rikkaimmat potilaat maksoivat vuosia kestäneistä 'sinä puhut - minä kuuntelen' -tuokioista jopa puolimiljoonaa euroa. Koyhiä Freud halveksi,sillä heillä ei tietysti ollut edes rahaa terapiaan, mutta eipä tavallisilla ihmisillä ole aikaakaan neurooseille. Freud teki itsestään kausaalisen magiikan mestarin ja symbolien kuninkaan. Michel Onfraylle freudilaisuus on puhdasta fiktiota ja parantamista paperilla. Hänen poimimansa kuuluisat potilaskertomukset ovat kuin kauhukabinetista. Poliittisesti vahvan taantumuksellinen, jota oman ajan historialliset käänteet eivät juurikaan heilauttaneet. Bolshevismin vihaaja, mutta euroopplaista fasismia haluton arvostelemaan. Pessimismin filosofian ja poliittisen passiivisuuden saarnamies. Miksi sitten freudilaiset suuttuvat kun heidän jumaltaan arvostellaan.

"Psykoanalysoimattomalta tuleva vastustus on merkityksetöntä.- Analyysin vastustus kielii neuroosista, joka siis tekee kritiikistä pätemättömän. - Kaikki psykoanalyysin kritiikki kohdistuu Freudiin, joka oli juutalainen, joten kritiikki on antisemitismiä. - Kritiikki, joka kohdistuu siihen, ettei analyysiä saa tarkkailla kolmas henkilö on perustelematonta. - Kaikki psykoanalyysin epäonnistuminen on potilaan syytä tai analyysin menestyksen seurausta, sillä neuroosi saattaa kätkeä taakseen toisen. Tai jos psykoanalyysissa havaitaan heikkouksia, tarkoittaa se, etta psykoanalyytikon taidoissa on parantamisen varaa."

Ismo Nykänen

http://yle.fi/radio1/asia/puheenvuoroja/sigmund_freud_psykoanalyysi_25887.html

[Psykopatologia]

http://www.amazon.fr/cr%C3%A9puscule-du ... 2246769310

[Obelix2]

Suihku se vaan postaa tyhjänpäiväisiä linkkejä, kun ei osaa vastata.

[Golden flower]

En taida pistekirjoitusta.

[mr jalsan]

Yksinkertaisuuden osoituksena ja osittain sokeena tyhmyytenä pitämäni itsensä kautta kokeman yleistäminen muiden ihmisten normaaliksi toiminnaksi on siis näemmä mister Freudin peruja. Minä olen pitänyt sitä kehityksessään pysähtyneiden ajattelumalliksi.

Esim. ex-anoppi kuvitteli aina kaikkien kokevan samoin kuin hän itse. Eli hyvinkin sairaalla ja paranoidisella tavalla ja negatiivisesti. Hän oli ensin aina valmis uskomaan toisista pahaa ja jätti hyvän näkemisen mahdollisuuden poiskin. Tämä katsonta oli siirtynyt lapsilleen ihan kiitettävästi. Silloin harvoin, kun häntä hämmästelin ja mietin, niin kävi mielessä, että itsäänkö peilaa. Negatiivinen kenttä oli voimakas ja heti tuli tunne, että tulee välttää lähellä oloa.


Mutta tuohon yksinhuoltajan ongelmaan. Onko sitä edes?

[Riidankylväjä]

Anoppien kohdalla tuota on liikkeellä.