Lohtusyömisen taustalla aggressiot

Lohtusyömisen taustalla aggressiot

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 15.08.2013 16:39

Kuva
Tunnesyömisestä voi vapautua tunnistamalla syöpöttelyä edeltäneen mielentilan.
Usein lohtusyömisen taustalla on viha.

TEEMAT >> ELÄMÄ & TYYLI >> TERVEYS http://www.hs.fi/terveys/Tunnesy%C3%B6m ... -art-top-5

Tunnesyömisen taustalla on usein viha
15.8.2013 12:14 | 0 | Laura Kaapro

Työt alkoivat kesäloman jälkeen, ja sama ilkeä työkaveri terrorisoi taas. Kavereilla tuntuu olevan lennokkaat menonsa,
jotka eivät koske sinua.

Tai muuten vaan on jotenkin paha olo. Ahdistaa.

Mielessä alkavat pyöriä lähikaupan herkut. Ne suorastaan huutavat: tule hakemaan!



"Pahimmillaan söin iloon ja suruun, tylsyyteen, väsymykseen, reippaaseen oloon ja melkein mihin tahansa."
Psykologiseen painonhallintaan perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan ylipaino-ongelma ei ratkea ruokavalio-
ohjeilla, liikuntapiirakoilla tai edes perinteisiin laihdutusryhmiin osallistumalla.

"Suuri osa ylipainosta voi liittyä tunnesyömiseen. Se aiheuttaa monesti vaikeaakin ylipainoa", sanoo psykologi
Katarina Meskanen Hyksin syömishäiriöklinikalta.

Kukaan ei ahmi herkkuja turhaan, vaan tunnesyöminen palvelee aina jotakin tarvetta. Tuohon tarpeeseen, syöpöttelyä edeltäneeseen tunteeseen ja ajatuksiin olisi hyvä päästä käsiksi. Siispä ennen kuin masennut mässäilykohtauksen vuoksi ja ryhdyt taas uudelle syysdieetille, pysähdy hetkeksi. Kaipasitko lohdutusta tai palkintoa? Miksi?

Herkuttelukohtaukseen johtavia tunteita on paljon, ja syy–seuraussuhteet ovat hyvin yksilöllisiä. Meskasen kokemusten mukaan yksi tunne syöpöttelyn laukaisijana on kuitenkin ylitse muiden: viha.

"Viha on tunne, joka jää usein purkamatta, pinnan alle kytemään. Sen voi kokea niin kielletyksi tunteeksi, ettei sitä välttämättä edes tunnista", Meskanen sanoo.

Tunnistamista vaikeuttaa sekin, että vihalla on monia muotoja. Se voi ilmetä katkeruutena, pettymyksenä, turhautumisena, ärsyyntymisenä, suuttumisena, kiukkuna ja raivona. Taustalla on kuitenkin viha, paljas perustunne.

Viha jotakuta kohtaan on ongelmallinen asia, koska vihaa on vaikea ilmaista "siististi": suoraan, mutta rakentavasti. Jo pelkästään itselleen voi olla vaikea myöntää tuntevansa vihaa.

Vaikeita tunteita on voinut kertyä pitkään, ja usein taustalla ovat ihmissuhteet. Tunteet kumpuavat kokemuksista: lapsuudenkodissa, parisuhteissa, koulussa tai työpaikalla on saattanut tulla kaltoin kohdelluksi, vähätellyksi tai huijatuksi. Moni oppii tasaamaan tunteita herkuttelulla.

Mutta voiko tunnesyömisestä vapautua omin neuvoin?



"Usein huomaan jo haikailustani karkkihyllylle että jokin asia ei ole kunnossa. Silloin istun hetkeksi alas ja pidän pienen mietiskelytauon."
Syömisen psykologian asiantuntijat pitävät itsekurin ajatusta vanhanaikaisena ja kontrollin käsitettä väärin ymmärrettynä. Tunteita ja ajatuksia ei pidä – eikä oikein voikaan – kontrolloida. Jos mieli on illalla maassa ja tekisi mieli herkutella, on hyvä myöntää: minulla on nyt tylsää ja yksinäistä.

Sen jälkeen voi alkaa miettiä, voisiko oloa helpottaa jollain muulla kuin syömisellä.

"Kieltäytyminen siitä, mitä aivojen haluamis- ja palkitsemisjärjestelmä ehdottaa, tuntuu aluksi vaikealta", sanoo psykologi Teemu Ollikainen. "Kun ahdistukseen on ajautunut käyttämään haitallisia selviytymiskeinoja, kuten herkuttelua, muu keinovalikoima rapistuu hyvin nopeasti."

Tunne-elämäänsä syömällä tasaava ihminen voi siis tuntea olonsa neuvottomaksi, kun hänen pitäisi keksiä vaihtoehtoisia keinoja sietää vaikeita mielentiloja.

"Vähitellen niitä kuitenkin löytyy. Ihminen hoksaa, että olenhan mä joskus kirjoittanut päiväkirjaa. Tai että ystävän kanssa puhuminen auttaa", Ollikainen luettelee.

Katarina Meskanen jatkaa luetteloa: musiikin kuuntelu voi rentouttaa, tai kylpy tai metsälenkki. Konkreettisempi tunteen purku saattaa sekin auttaa: mattojen tamppaaminen tai ihan vaan yksikseen raivoaminen.



"Minulle parasta syömisen hallintaa on pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä ajattelen ja tunnen tänään."
Kun syöpöttelyjä edeltäneitä tunteita on pystynyt tunnistamaan, elämä usein muuttuu vähemmän stressaavaksi ja vähemmän ahdinkoa tuottavaksi.

"Tarve tunne-, lohtu- ja stressisyömiseen vähenee", Teemu Ollikainen sanoo. "Vasta silloin itsesäätely ja painonhallinta tulevat ylipäätään mahdollisiksi."

Psykologian tohtori Pilvikki Absetzin mukaan itsesäätelyä voi harjoittaa kuin lihasta. Aluksi on kuitenkin ymmärrettävä, ettei yhtä ainoaa oikean syömisen mallia ole olemassakaan – vaikka ravintogurut niin väittäisivätkin. Laihduttajan pitää löytää juuri itselle sopiva tapa toimia.

"Usein laihduttajien ohjauksessa keskitytään etsimään ruokavaliosta virheitä", Absetz sanoo. "Sen sijaan pitäisi etsiä toimivia asioita, koska jokaisessa ruokavaliossa on jotain hyvää. Vaikkapa: nautin ruuasta, syön puuroa aamulla, ruokavaliooni kuuluu paljon kasviksia, tykkään ruisleivästä."

Kun kartoitetaan hyvät asiat, ihminen tuntee tietävänsä ja osaavansa jo paljon. Alemmuudentunnetta siitä, mitä kaikkea tekee väärin, kannattaa välttää.

"Sitten vasta lähdetään miettimään, miten voisi lisätä tai vähentää jotakin."



"En lannistu siitä, jos joskus en ehdi syödä oikein tai jos lankean suklaaseen vaikka joka päivä viikon ajan. En ole toivoton, koska tiedän nyt, että joskus vain käy niin."
Täsmäsyöminen on todettu tehokkaaksi keinoksi hoitaa myös tunnesyömistä.

"Tunnesyömisen taustalla on monesti myös aito nälkä: päivän aikana on pihistelty, tai on laihdutettu tiukalla dieetillä jo pidempäänkin", Katarina Meskanen sanoo. "Tunnesyömistä taas seuraa kurinpalautus. Tällainen ajattelutapa rakentaa noidankehää."

Täsmäsyöminen tarkoittaa vanhaa kunnon perusmallia: aterioita 3–4 tunnin välein. Ruoka-annosten pitäisi olla riittävän suuria ja täyttäviä, ei liian kevyitä. Syödessä voi opetella tietoisesti nauttimaan ruuan rakenteista ja mauista, kaikista vivahteista.

"Eikä kaikki herkuttelu tietenkään ole tunnesyömistä, vaan herkutkin kuuluvat tasapainoiseen syömiseen", Meskanen muistuttaa.

Itsesäätelyn harjoittelijan on hyvä muistaa, että joskus lihas väsyy. Kukaan ei voi aina hallita elämäänsä ja syömistään täydellisesti.

"Jos välillä menee metsään, ei itseään tarvitse rangaista. Armollisuus ja sallivuus on parasta tunnesyömisen ehkäisyä."

Kursivoidut sitaatit ovat Anna Keski-Rahkosen, Katarina Meskasen ja Minna Nalbantoglun kirjasta
Irti ahminnasta. Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan.

Tätä kirjoitusta varten on haastateltu mainittujen asiantuntijoiden lisäksi kliinisen psykologian
ja psykoterapian professoria Raimo Lappalaista sekä ravitsemusasiantuntija Patrik Borgia.

Eroon tunnesyömisestä 2:00
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lohtusyömisen taustalla aggressiot

ViestiKirjoittaja haller » 15.08.2013 17:43

Lainasin ton kirjan täs kuus kirjastosta ja työstän sillä ahmintahäiriötäni. Kätevä kirja ja paljon hyvää asiaa.
haller
 

Re: Lohtusyömisen taustalla aggressiot

ViestiKirjoittaja Obelix2 » 15.08.2013 20:43

"Tunnistamista vaikeuttaa sekin, että vihalla on monia muotoja. Se voi ilmetä katkeruutena, pettymyksenä, turhautumisena, ärsyyntymisenä, suuttumisena, kiukkuna ja raivona. Taustalla on kuitenkin viha, paljas perustunne."
Potaskaa, mutta onko se toimittajan vai lähteen potaskaa, jää arvoitukseksi.
Obelix2
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa