http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivis- ... A4ytyminenWikipedia kirjoitti:Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen
Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen (myös passiivis-vihamielinen persoonallisuus) on käytöstä, jossa henkilö kohdistaa passiivista vastarintaa sosiaalisten ja ammatillisten toimintojen vaatimuksiin. Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee avuttomuutena, itsepäisyytenä, tehtävien tai asioiden lykkäämisenä tai jättämisenä viime hetkeen, kateutena tai paheksuntana ja tarkoituksellisena tai toistuvana epäonnistumisena pyydetyissä tehtävissä, joista henkilö on yleensä yksin vastuussa. Dynaamisessa psykologiassa passiivis-aggressiivista käyttäytymistä pidetään puolustusmekanismina; yleensä asianosainen tiedostaa vain osittain turvautuvansa puolustusmekanismiin.
http://tuimakka.fi/index.php?page=jaeynaeTuimakka kirjoitti:Kun jäynän [passiivis-aggressiivinen persoonallisuus] juttuja kuuntelee, kuulostaa siltä kuin hän olisi kokenut kokonaisen vääryyksien sarjan niin töissä, kotona kuin muussa sosiaalisessa elämässä. Kukaan ei kuulemma arvosta häntä eikä näe hänen todellisia kykyjään, joita saattaakin olla piilevänä yllin kyllin. Muiden on vaikeaa ymmärtää, miksi hän ei käytä näitä kykyjään. Häntä kuulemma aina syytetään väärin perustein. Hän kihisee vihamielisyyttä, mutta naamioi sen viattomuuden ja näennäisten hyvien aikeiden alle. Ristiriitaan on hankala puuttua.
http://myrskykari.tripod.com/psykiatria ... vinen.htmlTommi Myrskykari kirjoitti:DSM-IV:n tutkimuskriteerit passiivis-aggressiiviselle persoonallisuushäiriölle
Pysyvä käyttäytymismalli johon kuuluu negatiivinen asennoituminen sekä passiivinen vastarinta kohtuullisia vaatimuksia kohtaan, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään neljä tai useampaa seuraavaa:
(1) Rutiininomainen passiivinen vastarinta sosiaalisten ja ammatillisten tehtävien valmiiksitekemistä kohtaan
(2) Valittaa olevansa toisten väärinymmärtämä ja aliarvostettu
(3) Pahantuulinen ja väittelynhaluinen
(4) Arvostelee ja halveksii aiheettomasti auktoriteettejä
(5) Kadehtii ja kantaa kaunaa niille jotka näyttävät olevan onnekkaampia
(6) Liioittelee ja valittaa jatkuvasti henkilökohtaista epäonneaan
(7) Vaihtelee vihamielisen puolustautumisen ja katumisen välillä
Ei esiinny yksinomaan pääasiallisen masennusjakson aikana eikä ole paremmin kuvattavissa dystyymiseksi häiriöks
Psykopatologia kirjoitti:Italialainen lakko.
Mirri kirjoitti:Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.
Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.
Hilppa kirjoitti:Mirri kirjoitti:Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.
Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.
Älä nyt suutu, mutta mielestäni tuo ei ole osuva määritelmä, sillä johtaa helposti päinvastaiseen.
Kiukun julkituominen tuolla tavalla on mielestäni juuri passiivis-aggressiivisuutta.
Riidankylväjä kirjoitti:Kuuluuko passivis-aggressiivisuuteen semmoinen käytös, että pyrkii suututtamaan epävakaan henkilön pienillä näennäisen viattomilla huomautuksilla ja nauttii, kun raivarin saanutta läksytetään?
PS. lapset käyttävät menetelmää irvistelemällä opettajan selän takaa ja esittävät edessäpäin viatonta.
Mirri kirjoitti:Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?
Mirri kirjoitti:Hilppa kirjoitti:Mirri kirjoitti:Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.
Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.
Älä nyt suutu, mutta mielestäni tuo ei ole osuva määritelmä, sillä johtaa helposti päinvastaiseen.
Kiukun julkituominen tuolla tavalla on mielestäni juuri passiivis-aggressiivisuutta.
Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?
Riidankylväjä kirjoitti:Mirri kirjoitti:Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?
Kertomalla, että "Minua ottaa pannuun tämmöinen asia"
Hilppa kirjoitti:
Riippuu, onko suuttumuksen kohde asia vai ihminen vai ihmisen teko. Pitäisi ensin analysoida ja selvittää itselleen, mikä on suuttumuksen todellinen aiheuttaja. Jos on suuttunut ihmiseen, persoonaan, sellaista ei pitäisi keskustelupalstalla ilmaista.
Mirri kirjoitti:Suuttumus voi olla niin voimakas tunneryöppy, että ihminen on sen keskellä pois tolaltaan - niin sanotusti. Mitä jos ja kun tunnemylläkän aikana ei pysty/jaksa/halua analysoida; puhumattakaan, että pelkkä lattealta kuulostava minua ottaan pannuun olisi riittävä keino kiukun purkamiseen; miten silloin tuoda suuttumus ja sen aiheuttama 'energiapaukku' aktiivisesti julki ja näkyväksi?
Mirri kirjoitti:Riidankylväjä kirjoitti:Mirri kirjoitti:Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?
Kertomalla, että "Minua ottaa pannuun tämmöinen asia"Hilppa kirjoitti:
Riippuu, onko suuttumuksen kohde asia vai ihminen vai ihmisen teko. Pitäisi ensin analysoida ja selvittää itselleen, mikä on suuttumuksen todellinen aiheuttaja. Jos on suuttunut ihmiseen, persoonaan, sellaista ei pitäisi keskustelupalstalla ilmaista.
Suuttumus voi olla niin voimakas tunneryöppy, että ihminen on sen keskellä pois tolaltaan - niin sanotusti. Mitä jos ja kun tunnemylläkän aikana ei pysty/jaksa/halua analysoida; puhumattakaan, että pelkkä lattealta kuulostava minua ottaan pannuun olisi riittävä keino kiukun purkamiseen; miten silloin tuoda suuttumus ja sen aiheuttama 'energiapaukku' aktiivisesti julki ja näkyväksi?
Hilppa kirjoitti:Miksi "energiapaukku" pitäisi tuoda aktiivisesti julki ja näkyväksi? Mielestäni niissä tilanteissa ei, jos kohdistuu ihmiseen, persoonaan. Elämässä on paljon tilanteita, joissa ei ole suotavaa tuoda esiin omaa kiukkuaan. Kognitiivisessa psykoterapiassa käsitellään vihan tunteiden purkukeinoja ja opetellaan hillitsemään tunnekuohuja.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa