Passiivis-aggressiivinen käytös

[Kahvi]

Usein tunnutaan puhuvan jonkun käyttäytyvän passiivis-aggressiivisesti tms. Paljastan jälleen tyhmyyteni ja kysyn, mitä tarkoittaa "passiivis-aggressiivisuus"?

[Kahvi]

Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen

Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen (myös passiivis-vihamielinen persoonallisuus) on käytöstä, jossa henkilö kohdistaa passiivista vastarintaa sosiaalisten ja ammatillisten toimintojen vaatimuksiin. Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee avuttomuutena, itsepäisyytenä, tehtävien tai asioiden lykkäämisenä tai jättämisenä viime hetkeen, kateutena tai paheksuntana ja tarkoituksellisena tai toistuvana epäonnistumisena pyydetyissä tehtävissä, joista henkilö on yleensä yksin vastuussa. Dynaamisessa psykologiassa passiivis-aggressiivista käyttäytymistä pidetään puolustusmekanismina; yleensä asianosainen tiedostaa vain osittain turvautuvansa puolustusmekanismiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivis- ... A4ytyminen

[Kahvi]

Kun jäynän [passiivis-aggressiivinen persoonallisuus] juttuja kuuntelee, kuulostaa siltä kuin hän olisi kokenut kokonaisen vääryyksien sarjan niin töissä, kotona kuin muussa sosiaalisessa elämässä. Kukaan ei kuulemma arvosta häntä eikä näe hänen todellisia kykyjään, joita saattaakin olla piilevänä yllin kyllin. Muiden on vaikeaa ymmärtää, miksi hän ei käytä näitä kykyjään. Häntä kuulemma aina syytetään väärin perustein. Hän kihisee vihamielisyyttä, mutta naamioi sen viattomuuden ja näennäisten hyvien aikeiden alle. Ristiriitaan on hankala puuttua.

http://tuimakka.fi/index.php?page=jaeynae

[Kahvi]

DSM-IV:n tutkimuskriteerit passiivis-aggressiiviselle persoonallisuushäiriölle

Pysyvä käyttäytymismalli johon kuuluu negatiivinen asennoituminen sekä passiivinen vastarinta kohtuullisia vaatimuksia kohtaan, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään neljä tai useampaa seuraavaa:

(1) Rutiininomainen passiivinen vastarinta sosiaalisten ja ammatillisten tehtävien valmiiksitekemistä kohtaan
(2) Valittaa olevansa toisten väärinymmärtämä ja aliarvostettu
(3) Pahantuulinen ja väittelynhaluinen
(4) Arvostelee ja halveksii aiheettomasti auktoriteettejä
(5) Kadehtii ja kantaa kaunaa niille jotka näyttävät olevan onnekkaampia
(6) Liioittelee ja valittaa jatkuvasti henkilökohtaista epäonneaan
(7) Vaihtelee vihamielisen puolustautumisen ja katumisen välillä

Ei esiinny yksinomaan pääasiallisen masennusjakson aikana eikä ole paremmin kuvattavissa dystyymiseksi häiriöks

http://myrskykari.tripod.com/psykiatria ... vinen.html

[Kahvi]

Mm ylläolevat määritelmät löysin googlella. Niistä ikäänkuin puuttuu yhteinen "punainen lanka" joka olisi ainakin minulle oleellista asian ymmärtämiseksi.

Jollain tapaa kuitenkin (hapuilevasti) yhteistä tuntuu olevan yleinen negatiivinen asenne ja/tai työ- yms tehtävien "tuhoaminen" omalla passiivisuudella sekä myös omasta kurjuudesta ym muiden syytteleminen.

[Psykopatologia]

Italialainen lakko.

[Kahvi]

Italialainen lakko.

Tämä tuli minullekin mieleen, mutta italialaiseen lakkoon ei käsittääkseni liity minkäänlaista aggressiivista komponenttia - siis niin, että sen voisi käytöksestä lukea "rivien välistä" tms. Sen sijaan ajatusmalliin "syy on kaikissa muissa mutta ei koskaan minussa" liittyy välitön aggressiviinen komponentti.

T. nimim "pihalla kuin lintulauta"

[Mirri]

Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.

Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.

[Riidankylväjä]

Kuuluuko passivis-aggressiivisuuteen semmoinen käytös, että pyrkii suututtamaan epävakaan henkilön pienillä näennäisen viattomilla huomautuksilla ja nauttii, kun raivarin saanutta läksytetään?

PS. lapset käyttävät menetelmää irvistelemällä opettajan selän takaa ja esittävät edessäpäin viatonta.

[Psykopatologia]

3.1. DSM-IV Passiivis-aggressiivisen (negativistisen) persoonallisuus-
häiriön diagnostiset tutkimus-kriteerit (passive-aggressive
[negativistic] personality disorder, PAPD) (*dg-kriteerit 1994 rev.)

A Läpikäyvä viimeistään varhaiseen aikuisuuten mennessä syntynyt negatiivisten
asenteiden ja passiivisen vastarinnan malli (pattern), joka kohdistuu asianmukaisten
suoritusten vaateisiin ja ilmenee monissa yhteyksissä vähintään neljällä (4+/7)
seuraavista tavoista (1 – 7).

1 Vastustaa passiivisesti rutiininomaisten sosiaalisten ja ammatillisten tehtävien suorittamista.
2 Valittaa olevansa väärinymmärretty ja aliarvostettu.
3 On mököttävä ja riidanhaluinen.
4 Kritisoi ja ylenkatsoo auktoriteetteja aiheettomasti.
5 On kade ja kaunainen itseään onnekkaammalta näyttäville.
6 Tuo jatkuvasti julki ja liioittelee henkilökohtaista epäonneaan.
7 Vaihtelee vihamielisen uhman ja katumuksen välillä.

B Ei esiinny yksinomaan masennustilan tai toistuvan masennusjakson
(major depressive episode, MDE) aikana eikä ole paremmin
selitettävissa pitkäaikaisella masennuksella (dystymialla, 300.4).

Differentiaali-diagnoosi 1 Huomionhakuiset (301.50) voivat olla flirttailevia ja dramaattisia.
2 Rajatilaiset (301.83) voivat olla avoimen aggressiivisia. 3 Antisosiaalisten (301.7) poikkeavuus on avointa.
4 Anankastiset (301.4) ovat perfektionistisia ja useimmiten kuuliaisia.

Prevalenssi-% N. 1+?.

*Diagnoosi oli DSM-III-R:ssä (1987: 356 – 358) varsinaisena diagnoosina, jolloin 5+/9.
DSM-IV-diagnoosi ei ole muutenkaan sama.

TR 789–791; Plus 1235, 1270 – 1272; Sadocks 229–330; Millon 548 – 558. .

[Hilppa]

Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.

Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.

Älä nyt suutu, mutta mielestäni tuo ei ole osuva määritelmä, sillä johtaa helposti päinvastaiseen.
Kiukun julkituominen tuolla tavalla on mielestäni juuri passiivis-aggressiivisuutta.

"Minä ihan vain varovasti ilmoitan sinulle, että isäsi saattaa olla kuollut. Minä sen vuoksi varovasti ilmoitan, jotta sinä et mitenkään häiriintyisi tästä ilmoituksesta lomallasi. Minä (olen hyvä ihminen ja) olen erittäin huolissani."

[Hilppa]

Kuuluuko mököttäminen (mykkäkoulu) passiivis-aggressiivisuuden tyypillisiin piirteisiin?

[Mirri]

Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.

Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.

Älä nyt suutu, mutta mielestäni tuo ei ole osuva määritelmä, sillä johtaa helposti päinvastaiseen.
Kiukun julkituominen tuolla tavalla on mielestäni juuri passiivis-aggressiivisuutta.

Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?

[Riidankylväjä]

Kuuluuko passivis-aggressiivisuuteen semmoinen käytös, että pyrkii suututtamaan epävakaan henkilön pienillä näennäisen viattomilla huomautuksilla ja nauttii, kun raivarin saanutta läksytetään?

PS. lapset käyttävät menetelmää irvistelemällä opettajan selän takaa ja esittävät edessäpäin viatonta.

Kyseessä taitaa kuitenkin olla epäsuora aggressio. Usutetaan toiset kohteen kimppuun ja itse näytellään viatonta.

[Riidankylväjä]

Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?

Kertomalla, että "Minua ottaa pannuun tämmöinen asia"

[Hilppa]

Nettifoorumeilla on joskus määritelty passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi sellaista, ettei kirjoittaja tuo suuttumustaan julki näyttävällä raivarilla tikkukirjaimineen ja haistatteluineen. Muttei omien nettiraivareiden hillitseminen ole passiivis-aggressiivisuutta.

Sama juttu toki elävässä elämässä. Ei raivareiden puuttuminen henkilön käyttäytymisestä ole sama asia kuin passiivis-aggressiivisuus. Kiukku vain pyritään tuomaan julki mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja mahdollisimman 'rakentavasti' - mutta tuodaan julki. Se on toinen juttu, etteivät kaikki välttämättä tunnista suuttumusta, vaikka se olisi miten voimakasta, jos ei näy raivareita.

Älä nyt suutu, mutta mielestäni tuo ei ole osuva määritelmä, sillä johtaa helposti päinvastaiseen.
Kiukun julkituominen tuolla tavalla on mielestäni juuri passiivis-aggressiivisuutta.

Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?

Riippuu, onko suuttumuksen kohde asia vai ihminen vai ihmisen teko. Pitäisi ensin analysoida ja selvittää itselleen, mikä on suuttumuksen todellinen aiheuttaja. Jos on suuttunut ihmiseen, persoonaan, sellaista ei pitäisi keskustelupalstalla ilmaista.

(Olen erehtynyt tuossa joskus; myönnän, että joku on joskus saanut aikaan suuttumusta minussa (ilkeilyllään ja voi olla, että myös tahattomasti). Mutta olen unohtanut suurimman osan.)

[Mirri]

Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?

Kertomalla, että "Minua ottaa pannuun tämmöinen asia"

Hilppa kirjoitti:
Riippuu, onko suuttumuksen kohde asia vai ihminen vai ihmisen teko. Pitäisi ensin analysoida ja selvittää itselleen, mikä on suuttumuksen todellinen aiheuttaja. Jos on suuttunut ihmiseen, persoonaan, sellaista ei pitäisi keskustelupalstalla ilmaista.

Suuttumus voi olla niin voimakas tunneryöppy, että ihminen on sen keskellä pois tolaltaan - niin sanotusti. Mitä jos ja kun tunnemylläkän aikana ei pysty/jaksa/halua analysoida; puhumattakaan, että pelkkä lattealta kuulostava minua ottaan pannuun olisi riittävä keino kiukun purkamiseen; miten silloin tuoda suuttumus ja sen aiheuttama 'energiapaukku' aktiivisesti julki ja näkyväksi?

[Riidankylväjä]

Suuttumus voi olla niin voimakas tunneryöppy, että ihminen on sen keskellä pois tolaltaan - niin sanotusti. Mitä jos ja kun tunnemylläkän aikana ei pysty/jaksa/halua analysoida; puhumattakaan, että pelkkä lattealta kuulostava minua ottaan pannuun olisi riittävä keino kiukun purkamiseen; miten silloin tuoda suuttumus ja sen aiheuttama 'energiapaukku' aktiivisesti julki ja näkyväksi?

Ei sen tarvitse kuulostaa lattealta. Pääasia, ettei hyökkää toisen kimppuun

[Hilppa]

Millä tavoin suuttumustila pitäisi tai kannattaisi tuoda julki?

Kertomalla, että "Minua ottaa pannuun tämmöinen asia"

Hilppa kirjoitti:
Riippuu, onko suuttumuksen kohde asia vai ihminen vai ihmisen teko. Pitäisi ensin analysoida ja selvittää itselleen, mikä on suuttumuksen todellinen aiheuttaja. Jos on suuttunut ihmiseen, persoonaan, sellaista ei pitäisi keskustelupalstalla ilmaista.

Suuttumus voi olla niin voimakas tunneryöppy, että ihminen on sen keskellä pois tolaltaan - niin sanotusti. Mitä jos ja kun tunnemylläkän aikana ei pysty/jaksa/halua analysoida; puhumattakaan, että pelkkä lattealta kuulostava minua ottaan pannuun olisi riittävä keino kiukun purkamiseen; miten silloin tuoda suuttumus ja sen aiheuttama 'energiapaukku' aktiivisesti julki ja näkyväksi?

Miksi "energiapaukku" pitäisi tuoda aktiivisesti julki ja näkyväksi? Mielestäni niissä tilanteissa ei, jos kohdistuu ihmiseen, persoonaan. Elämässä on paljon tilanteita, joissa ei ole suotavaa tuoda esiin omaa kiukkuaan. Kognitiivisessa psykoterapiassa käsitellään vihan tunteiden purkukeinoja ja opetellaan hillitsemään tunnekuohuja. Yksi ratkaisu on kertoa, miltä tuntuu. Usein on kuitenkin niin, että luokatuksi tulleen kertomus loukatuksi tulemisesta koetaan vääräksi/vaikeaksi ymmärtää/jopa loukkaavaksi, mistä seuraa väittely, jolla ei ole loppua, koska kumpikin kokee olevansa se loukatumpi osapuoli.

[Mirri]

Miksi "energiapaukku" pitäisi tuoda aktiivisesti julki ja näkyväksi? Mielestäni niissä tilanteissa ei, jos kohdistuu ihmiseen, persoonaan. Elämässä on paljon tilanteita, joissa ei ole suotavaa tuoda esiin omaa kiukkuaan. Kognitiivisessa psykoterapiassa käsitellään vihan tunteiden purkukeinoja ja opetellaan hillitsemään tunnekuohuja.

Etkö näe siinä passiivis-aggressiivista käyttäytymistä, että voimakas tunnelataus - 'energiapaukku' - yritetään pitää sisällä ja hillitä; yritetään olla kuin sitä ei olisikaan?

Toinen kysymys: opetellaanko kognitiivisessa terapiassa hillitsemään, ei kanavoimaan niin, että suuttumusta olisi mahdollista purkaa ja saada näkyväksi? Tämä on mielestäni tärkeä kysymys esim. depressiota sairastaville tai depressioalttiille ihmisille.