Uhriasenteesta jne.

[Kahvi]

Asiasta on näemmä keskusteltu ennenkin, nostin tämän ketjun:

Uhri tai marttyyri
viewtopic.php?f=8&t=4970

[Lette]

?

Kyllästynyt. Ole ystävällinen ja vastaa:

Mihin assosioit uhriasenteen?

[Golden flower]

Miten vääryydet sovitetaan? Entä silloin, jos kyseessä on lähtökohtaisesti väärinymmärrys?

Minä uskon siihen, että luon itse ainakin suurimman osa kärsimyksestä, jonka koen. Se tarkoittaa, että pystyn siihen itse myös vaikuttamaan ja siten lopettamaan kärsimyksen tuottamisen itselleni. Jos joku tekee vääryyden minua vastaan, voin miettiä, miksi vääryys tunuu vääryydeltä, tiedostaa, mitä tunteita itsessäni herää ja yrittää korjata tilanteen, jos se on mahdollista ja ylipäätään tarpeen (jos kyse on toisen osapuolen ongelmasta, voin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan ja antaa anteeksi "törttöilyt", kunnioituksella on myös ennaltaehkäisevä vaikutus "lisätörttölyhalulle"). Jos se ei ole mahdollista voin hyväksyä tilanteen, antaa anteeksi itselleni, etten pystynyt tilannetta korjaamaan ja jatkaa elämääni. Ulkoisia olosuhteita muuttamalla ei saada pysyviä ratkaisuja aikaan, pysyvä muutos vaatii aina sisäisen muutoksen itsessä.

[Lette]

?

Kyllästynyt. Ole ystävällinen ja vastaa:

Mihin assosioit uhriasenteen?

Vaikea vastata jos ei ymmärrä mitä kysytään.

Mitä tarkoitat assosioimisella? Jos tarkoitat mielleyhtymää sanasta uhriasenne, niin sehän on (tietenkin) marttyyrius, mutta ongelmien lakaiseminen maton alle syyttämällä uhria marttyyriudesta on huono tapa ratkaista asioita, tai oikeastaan ei se ole mikään ratkaisu vaan uusi vääryys uhria kohtaan.

Kyllästynyt. Silloin kun toit palstalle vaikeat unesi, suostuit assosioimaaan.
Kysyin, mihin assosioit unesi. Vastasit: Elämääni.
Sanoin: elämä on hyvä asia ja luettelin elämään sisältyviä hyviä asioita;
esim. harkintakyky, arviointikky, luovuus jne.
Eli peität hyviä ominaisuuksiasi vaikeuksilla!

Uskon, että kykenet assosioimaan nytkin.

[Mirri]

Miten vääryydet sovitetaan? Entä silloin, jos kyseessä on lähtökohtaisesti väärinymmärrys?

Väärinkäsitykset ovat sikäli helppoja, että vaikka väärinymmärtäminen olisi aiheuttanut vahinkoakin, usein riittää se, että itse tunnistaa ja tunnustaa käsittäneensä väärin, korjaa virheensä ja esittää pahoittelut. Ei tarvita mitään sovittamista tai hyvittämistä.

Tilanne voi muuttua mutkikkaammaksi, jos väärin ymmärtänyt ihminen ei huomaa tai myönnä aiheuttaneensa vahinkoa erehdyksellään, eikä näe aihetta virheensä korjaamiseen. Tai pitää väärinkäsitystään oikeutettuna/mitättömänä.
Silloinkin toki 'uhri' auttaa itseään eniten pääsemällä asian ylitse. Jättämällä niin sanotusti 'omaan arvoonsa'.

[Golden flower]

Tarkoitin niin, että jos tapahtunut "vääryys" on väärinymmärrystä itsensä "kaltoinkohdelluksi" kokeneen puolelta, mutta tämä ei usko vaikka hänelle selitetään, että kyse on väärinymmärryksestä vaan kokee, että asiaa (mokailua tms.) vaan yritetään niin sanotusti selitellä "parhain päin".

Kysymykselläni ajoin lähinnä takaa sitä, että tarvitaanko hyvitystä ylipäätään, onko se jotenkin pakollista saada, jotta voisi saada "rauhan" mielelleen.

Lisäys. Näin taisit tarkoittaa sinäkin?

[Kahvi]

Jos tarkoitat mielleyhtymää sanasta uhriasenne, niin sehän on (tietenkin) marttyyrius, mutta ongelmien lakaiseminen maton alle syyttämällä uhria marttyyriudesta on huono tapa ratkaista asioita, tai oikeastaan ei se ole mikään ratkaisu vaan uusi vääryys uhria kohtaan.

Noin yleisesti ajatellen marttyyriudesta "syyttäminen" (tai oikeammin ao huomion kertominen "uhrille") voi hyvinkin olla bona fide -henkinen potku persiille, jonka tarkoitus on havahduttaa "uhri" näkemään, että omaa asennetta tms muuttamalla sekä oma että muiden elämä tulisi mukavammaksi ym.

[Psykopatologia]

"Kosto on suloista."

[Mirri]

Kysymykselläni ajoin lähinnä takaa sitä, että tarvitaanko hyvitystä ylipäätään, onko se jotenkin pakollista saada, jotta voisi saada "rauhan" mielelleen.

Luulen, että mitä joustavampi ihminen sitä vähemmän hänen mielensä 'rauha' vaatii koettujen vääryyksien hyvittämistä. Elämä ihmissuhteineen kävisi kestämättömäksi, jos ihmisillä ei olisi mahdollista päästä kokemiensa vääryyksien ylitse saamatta niihin hyvitystä jollakin tavoin. Koetut loukkaukset aikansa kirveltävät ja ovat kipeitä, kuten kolhuilla on tapana, mutta jos ei ole kyseessä vakavat haavoittumiset, niin kolhut yleensä paranevat ajan myötä itsekseen ilman, että niille tarvitsee tehdä mitään. Noin ajattelen asian.

[Lette]

Kyllästynyt näki uhriasenteesta
luopumisen vaatimuksena, suorastaan pakkona,

Itse olisin Lettenä kirjoittanut vaikkapa näin:

Kyllästynyt näki syyn ja vastuun itsen ulkopuolelle
kohdistamisesta luopumisen vaatimuksena, suorastaan
pakkona,

Lähetin tukarille yksityisviestin Pertti Luukkoselle, mutta hän ei ole avannut viestiä.
Sanoin, että lähettämääni viestiä ei kannata muuttaa, koska uhriasenne ei ole älyllinen
ongelma, vaan tietoisuuden ongelma. Kyllästyneen reaktio asiaan on ymmärrettävä.
Sanoin myös, että assosiaatio avaa tietoisuutta.
Toivon Pertti Luukkosen tulevan mukaan keskusteluun.

Kyllästynyt, mihin assosioit uhriasenteen?

Tietoisuuden ongelma on pääosin tunne-elämän ongelma.

Tietoisuus on sisäinen aisti, jonka avulla ihminen on yhteydessä sekä ulkoiseen, että
sisäiseen maailmaansa. Esim. omatunto on eettinen tietoisuus.
Jos ihminen on hyvin sairas, omissa fantasioissaan, hän ei kykene aistimaan todellisuutta.

[Mirri]

Beth, hataran muistin penkomiseen verrattuna netti on luotettava penkomispaikka. Se vasta huono asia on, että vahingoittamistarkoituksessa pengotaan omaa muistia ja syytetään toisia vaikka mistä ilman, että on näyttöä siitä, että muistin kertomat asiat ovat oikeasti tapahtuneet niin kuin muisti väittää niiden tapahtuneen.

Sitä paitsi, kyllähän nettiä voidaan penkoa myös puolustautumistarkoituksessa - ei vahingoittamisen vuoksi. Syytetyillä on jopa oikeus puolustautua.

[Riidankylväjä]

Miten vääryydet sovitetaan? Entä silloin, jos kyseessä on lähtökohtaisesti väärinymmärrys?

Väärinkäsitykset ovat sikäli helppoja, että vaikka väärinymmärtäminen olisi aiheuttanut vahinkoakin, usein riittää se, että itse tunnistaa ja tunnustaa käsittäneensä väärin, korjaa virheensä ja esittää pahoittelut. Ei tarvita mitään sovittamista tai hyvittämistä.

Tilanne voi muuttua mutkikkaammaksi, jos väärin ymmärtänyt ihminen ei huomaa tai myönnä aiheuttaneensa vahinkoa erehdyksellään, eikä näe aihetta virheensä korjaamiseen. Tai pitää väärinkäsitystään oikeutettuna/mitättömänä.
Silloinkin toki 'uhri' auttaa itseään eniten pääsemällä asian ylitse. Jättämällä niin sanotusti 'omaan arvoonsa'.

Mutta hysteerisessä tilassa väärinymmärryksestä saadaan vain lisää tuulta purjeisiin.

[Psykopatologia]

Kyse on paranoidisesta tilasta.

[Kahvi]

Kyse on paranoidisesta tilasta.

Ai niinkuin tähän suuntaan:

Paranoidiseen tyyliin kuuluu mm:

1 Henkiliö ei vain observoi neutraalisti; hän etsii vahvistuksia.

2 Hänellä on usein vankka ennakkokäsitys, idée fix, julistamastaan asiasta.

3 Hän ignoroi käsitystänsä falsifioivat tekijät, vieläpä kääntää niitä verIfioiviksi.

4 Hän saattaa puolustaa mielipidettään ottamatta huomioon kokonaistilannetta.
Vastaväitteet loukkaavat häntä, ja hän voi käydä (vasta)hyökkäykseen.

viewtopic.php?f=8&t=9820&p=130695&hilit=paranoi%2A#p130695

Joukkohysteriassa tuollainen "käyttäytymismalli" tarttuu koko jengiin.

[Riidankylväjä]

Minä jäin tuota myös funtsimaan. Minusta täällä esiintyneet joukkotappelut ovat muistuttaneet hysteriaa, vaikka "paranoidisuuttakin" lienee mukana. On myös tahattomia ja tahallisia väärinymmärryksiä, jotka eivät liene paranoidisuutta.

[Kahvi]

Jos alkuolettamana on vastapuolen mala fide aikeet, niin tunnekuohusta voi
ehkä syntyä (lievä) hysteria, joka ehkä synnytää paranoiaa PP:n m määritelmän
mukaisesti. Tällöin voinee syntyä tahattomia väärinkäsityksiä, jotka itsestä
tuntuvat täysin varmoilta "oikeinkäsityksiltä".

[Kahvi]

Bethin kirjoituksista saa sen kuvan, että tukiasema.orgissa on käyty
erittäin kiivasta keskustelua ja moderaattorit ovat toimillaan vain
pahentaneet tilannetta. Beht tuntuu myös kokeneen suurtakin vääryyttä, ilmeisesti ja erityisesti
Mirrin taholta - voisi olettaa, etkä Beht kaipaisi ehkä anteeksipyyntöä
tms hyvitystä tapahtuneesta.

[Mirri]

Beht tuntuu myös kokeneen suurtakin vääryyttä, ilmeisesti ja erityisesti
Mirrin taholta - voisi olettaa, etkä Beht kaipaisi ehkä anteeksipyyntöä
tms hyvitystä tapahtuneesta.

Epäilemättä Beth kaipaa anteeksipyyntöä tms. hyvitystä 'tapahtuneesta'; niistä suurista vääryyksistä, jotka hän tuntuu kokeneen minun taholtani.
Elävässä elämässä on kuitenkin tapana, että pyydetään anteeksi todellisuudessa tapahtuneita vääryyksiä, ei mitään sellaista, joka on tapahtunut kokijan päässä. Kuten Beth viestissään sanoo, hän on nähnyt kokemansa solvaukset rivien välissä.

Kahvi, mukavaa, jos et keittelisi tätä soppaa enää myrkyllisemmäksi kuin se jo on. Riidankylväjä jo teki niin, ilmeisesti kuvitellessaan tekevänsä hyvänkin palveluksen asettuessaan 'väärin ymmärretyn' Bethin tueksi. Beth ei tule autetuksi teidän 'ymmärtäväisyydellänne' - enkä minäkään.
Tukiaseman ylläpitäjällä oli painavat perustelut hänen siivotessaan Bethin kirjoituksia pois tämän kirjoitellessa 'Mirrin taholta kokemistaan suurista vääryyksistä' ja etsiskellessä itselleen ymmärtäjäjoukkoa.
Tämän palstan herroilla harkintakyky pettää pahemman kerran, jos yrittävät ritarillisesti olla Bethin tukena ja ymmärtäjinä hänen kirjoitellessaan haukkumiskirjoituksiaan; lietsovat vain sitä asiaa, jonka Psykopatologia mainitsi. Vertaistukea sellainen aatumainen avuliaisuus ei ole nähnytkään.

[Kahvi]

En ole asettunut kenenkään tueksi ja/tai puolelle.

[Helmenkalastaja]

Hieman tietoa Helmenkalastajasta niille, jotka on kiinnostuneempia totuudesta kuin spekulaatioista.

Historia foorumeittain:

1) Olen tullut alkuperäiselle Tukiasemalle joulukuussa 2005 nimimerkillä Helmenkalastaja. Minua kutsuttiin siellä monilla eri lempinimilyhenteillä, joista Helmis oli yleisin. Kirjoitin sille foorumille yhden viestin itselleni arasta asiasta toisella nimimerkillä, jota en enää edes muista.

2) Tukiasema.netin kaaduttua nimimerkki Kontu perusti foorumin avuksi meille ilman foorumia jääneille (en muista foorumin nimeä enkä sitä, ehdinkö sinne rekisteröityä ja millä nikillä). Kontu kuitenkin melko pian kilahti jostakin ja räjäytti fooruminsa taivaan tuulin.

3) Hätiin tuli Kontun exä helu ja perusti uuden foorumin nimeltään tukari2.munfoorumi.com. Sinne rekisteröidyin melko pian nimimerkillä Helmis enkä missään vaiheessa kirjoittanut siellä muilla nimimerkeillä. Tukari2 on myös se foorumi, jolla olen toiminut moderaattorina hieman alle vuoden ajan vuonna 2010.

4) Tammikuussa 2011 helu katsoi parhaaksi siirtää foorumin riippumattomaan ympäristöön, pois munfoorumilta, jolloin osoitteeksi tuli Tukiasema.org.
Rekisteröidyin kyseiselle foorumille vasta kesäkuussa 2011 lähdettyäni ensimmäisen kerran tältä Psykopatologiafoorumilta. Koska olin suivaantunut erääseen nimimerkkiin tällä foorumilla, päätin rekisteröityä nimimerkillä Yhtäältä (minkä tarkoitus oli korostaa, että vaikka minä olen yhtä mieltä jostakin asiasta, se ei tarkoita, etteikö minulle olisi ok, että joku toinen on samasta asiasta eri mieltä; että oma käsitykseni on VAIN oma käsitykseni). Tällä nimimerkillä kirjoitin viisi (5) viestiä, joista kolme ystävieni päiväkirjoihin.

Koska nimimerkki ei kuitenkaan tuntunut omalta, pyysin huhtikuussa 2012 adminia vaihtamaan nikkini Helmenkalastajaksi. Sen jälkeen olen siellä(kin) kirjoittanut vain nimimerkillä Helmenkalastaja.

Psykopatologia-foorumilla kirjoittelin ensimmäisellä kerralla (noin helmikuulta kesäkuulle vuonna 2011, muistaakseni) nimimerkillä Helmis. Uudelleen tulin tänne lähes puolentoista vuoden tauon jälkeen marraskuun lopussa 2012, niin kuin kuka tahansa pystyy käyttäjätiedoistani tarkistamaan.

Muilla foorumeilla en ole koskaan kirjoitellut.

Nimimerkki Peilikuva, jota kutsuttiin Peilikseksi, piti päiväkirjaa alkuperäisellä Tukiasemalla (niin kuin minäkin), ja me vierailimme melko ahkerasti toistemme päiväkirjoissa, tuimme toisiamme ja olimme siis jonkinlaisia nettikavereita. Tukari2:lla Peilikuva taisi olla hetken aikaa nimimerkillä Peilis (en ole varma, saattoi olla ihan Peilikuvanakin), mutta hänen olemisestaan Tukiasema.orgissa minulla ei ole (ollut) mitään tietoa.

Nyt, kun täällä kirjoittava Peilikuva ei ole vahvistanut olevansa se Peilikuva, jonka minä "tunsin", en voi sanoa tietäväni, onko minun tuntemani Peilikuva myös Tukiasema.orgin enitan. Jos on, niin minulla ei ole ollut siitä aavistustakaan.

Tässä siis jonkinlaista oikaisua minusta levitettyyn/minuun liittyvään disinformaatioon. Kukin tietenkin uskoo mitä ja ketä tahtoo.