Psykopatologia.munfoorumi.com

Helsingin Sanomien elokuun Kuukausiliitteessä oli Ben Furmanin haastattelu. Hänen mielestään jokaisen pitäisi taistella "pyhää kolminaisuutta vastaan" mielenterveyden hoidossa. Niinä hän pitää lääkkeitä, rankaisemista ja pitkiä terapioita.

Pitkistä terapioista olen hänen kanssaan eri mieltä, mutta pidän siitä, että hän on esittänyt kritiikkiä medikalisaatiota vastaan, jollaisena pidän liiallista lääkitsemistä. Jäin miettimään tuota rankaisemista. Perustuuko mielenterveyden hoito Suomessa rankaisemiseen? Ainakin monilla on kokemuksia siitä. Olen lukenut erilaisia mt-aiheisia blogeja, en nyt viitsi linkittää tähän, mutta monilla on niin paljon samankaltaisia ikäviä kokemuksia, ettei minulla ole syytä epäillä näitä tarinoita. Suomessa on ilmeisesti ainakin osassa hoitolaitoksissa sellainen " koirakoulu" -meininki, missä rankaisemisella, erilaisella vapauden rajoittamisella ja käskyttämisellä kuvitellaan parannettavan ihmisiä. Järkyttävää oli mm. kertomus, missä nuoren kokema koti-ikävä ( hän ei tehnyt mitään väärin) koettiin huonoksi asiaksi, josta seurasi lisää vapausrajoituksia. Oikeasti, Suomessa kohdellaan usein vankejakin paremmin kuin mt-potilaita. Miten ihmeessä voidaan kuvitella, että jotakuta jo valmiiksi traumatisoitunutta ihmistä, jota on jo aiemmin lukemattomia kertoja loukattu, loukataan lisää? Laitoksissa monet eivät myöskään saa minkäälaista keskusteluterapiaa. Mihin teoriaan tai metodiin tällainen hoito perustuu? Johonkin skinneriläiseen behaviorismiinko?

Ei http://fi.wikipedia.org/wiki/Medikalisaatio :lla lääkkeisiin tukeutumista tarkoiteta.

Kuutar kirjoitti: Jäin miettimään tuota rankaisemista. Perustuuko mielenterveyden hoito Suomessa rankaisemiseen?

Koppihoitoa, jos ei olla kiltisti. Myös tällä palstalla on havaittavissa tuon kaltaisia asenteita.

Laitosvalta on nykyään laissa kiellettyä, mutta elää ja voi hyvin.

Suomessa on inhimillistä. Pääosin.

Psykopatologia kirjoitti:Ei http://fi.wikipedia.org/wiki/Medikalisaatio :lla lääkkeisiin tukeutumista tarkoiteta.

On, jos lääkitään sairautta jota ei oikeasti olekaan olemassa, tai kriteereistä on tehty kyseenalaisia.

Oikeasti haluaisin asiallisen vastauksen kysymykseen. Mihin hoito oikein perustuu Suomessa, noi yleisesti ottaen?
Ei ainakaan psykoanalyysiin, kognitiiviseen psykoterapiaan, eikä ylipäätään mihinkään terapiaan, oman kokemukseni perusteella. Laitoksissa ei kuulemma myöskään ole useimmiten mitään keskusteluterapioita. Mikä on siis tieteellinen tai filosofinen hoidon pohja, jota Furman kritisoi?

23:46
Mistä sadut koti-ikävästä ovat peräisin?

Ei noin saisi kirjoittaa eli ikään kuin ilmasta ottaen.

Kuutar kirjoitti:Oikeasti haluaisin asiallisen vastauksen kysymykseen. Mihin hoito oikein perustuu Suomessa, noi yleisesti ottaen?

Kustannusten minimoimiseen.

Psykopatologia kirjoitti:23:46
Mistä sadut koti-ikävästä ovat peräisin?

Ei noin saisi kirjoittaa eli ikään kuin ilmasta ottaen.

En viitsi laittaa linkkejä blogeihin. Olen kyllä kuullut useitakin tällaisia kertomuksia, mielivaltaisesta rankaisemisesta.

Viestistäsi ei käynyt selvästi ilmi, onko kyseessä tieto Kuukausiliitteestä vai blogeista,
joihin ei voi luottaa.

Yleensä käyttäytymisterapiaan liitetään palkintoja ja rangaistuksia.

Psykopatologia kirjoitti:Viestistäsi ei käynyt selvästi ilmi, onko kyseessä tieto Kuukausiliitteestä vai blogeista,
joihin ei voi luottaa.

Yleensä käyttäytymisterapiaan liitetään palkintoja ja rangaistuksia.

Ben Furmanin haastattelu oli Kuukausiliitteessä, blogeissa taas kertomuksia rankaisemisesta.
Itse olen ollut kognitiivisessa terapiassa, eikä se kyllä ole perustunut palkintoihin ja rangaistuksiin, käyttäytymisterapia josta puhuit, on varmaan joku yksinkertaistettu behavioristinen versio siitä. Kunnallisen puolen hoidosta ( jossa en mitään terapiaa saanut) jäi kyllä sellainen kokemus, ettei edes tule kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä.

Mielestäni tuollainen palkitsemis/rankaisemis -hoito ei kyllä auta millään tavalla sitä potilasta käsittelemään ongelmiaan, etenkin silloin kun kyse on traumatisoitumisesta, niin kuin hyvin monien potilaiden kohdalla on. Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, ettei tuollaiseen hoitoon uskovat ammattilaisetkaan todellisuudessa ymmärrä ihmisen psyykestä kovinkaan paljon. Ehkä he vain olettavat, että psyyken ongelmaisten pitäisi vain
" ryhdistäytyä" tai että mt-ongelmissa on kyse älyn tai kasvatuksen puutteesta.

Käyttäytymisterapiasta kehittyi ensin oppimisterapia ja sitten kognitiivinen terapia.

Missä mielessä mitä?

Tris kirjoitti:No esimerkkejä että mistä puhut - jos psykoosisairaiden laitoshoidosta tms niin puhutaan ehkä kuitenkin eri asiasta (jopa silloin jos hoitohenkilöt ovat väärinymmäryksiin syypäitä).

En puhunut psykoosisairaiden laitoshoidosta.

Omalla kohdallani puhuin siitä asennoitumisesta ylipäätään, jollainen potilaaseen kunnallisella puolella oli eräässä hoitoyksikössä. Kysymys ei voi olla muusta kuin sen paikan hoitokulttuurista, sillä huomattavasti parempaa hoitoa ja kohtelua olen saanut muualla. Onko se sitten niin, että Suomen terveydenhuolto on niin eriarvoistunut, että kunnallisissa palveluissa ihmisiä kohdellaan lähtökohtaisesti huonommin, koska heidän ajatellaan olevan köyhiä tai jotenkin alempaa yhteiskuntaluokkaa? Vai eikö kunnat vain osaa järjestää toimivaa hoitoa?

Kuntoutusosastoilla on tasojärjestelmä, jonka mukaan potilas etenee tai palaa taaksepäin tasoissa. Siis osastolla potilaalla on erilaisia kuntouttavia tehtäviä (toiminnalliset ryhmät, tiskaus, siivous, välipalan laitto ym.), joissa onnistumisen ja käytöksen perusteella arvioidaan hänen kotiuttamiskelpoisuuttaan ja kuntoaan (psyykkistä vointiaan).
Tätä metodia on kehittänyt mm. Esa Sariola. Oliko se nyt nelostaso, jolta pääsee sit jo kotiinkin, oltuaan sillä tasolla riittävän pitkään.
Itse en ole ollut kuntoutusosastolla, joten tietoni perustuvat lukemisiini aiheesta, ja kamujeni kertomuksiin. t. haller

Tris kirjoitti:Oliko se joku päiväsairaala vai mikä? Kunnilla kun ei ole resursseja ei ole kunniaksi myöntää sitä vaan todetaan kuinka potilaat ovat hoitohaluttomia eikä ymmärrä parastaan. Siistimpää siten you know...

Ei ollut kyse mistään päiväsairaalasta, vaan ihan avopuolen klinikasta, vai miksi niitä nyt kutsutaan.
Ei siellä siis vietetty päivää, vaan ainoastaan käytiin kerran viikossa.

haller kirjoitti:Kuntoutusosastoilla on tasojärjestelmä, jonka mukaan potilas etenee tai palaa taaksepäin tasoissa. Siis osastolla potilaalla on erilaisia kuntouttavia tehtäviä (toiminnalliset ryhmät, tiskaus, siivous, välipalan laitto ym.), joissa onnistumisen ja käytöksen perusteella arvioidaan hänen kotiuttamiskelpoisuuttaan ja kuntoaan (psyykkistä vointiaan).
Tätä metodia on kehittänyt mm. Esa Sariola. Oliko se nyt nelostaso, jolta pääsee sit jo kotiinkin, oltuaan sillä tasolla riittävän pitkään.
Itse en ole ollut kuntoutusosastolla, joten tietoni perustuvat lukemisiini aiheesta, ja kamujeni kertomuksiin. t. haller

Kuulostaa kauhealta, ihan niin kuin potilas olisi joku vanki. Tuo hoito on ilmeisesti tarkoitettu todella vakavasti sairaille, mutta minusta on väärin, että syyttömän ihmisen pitää ikään kuin ansaita vapautensa tuolla tavalla.
Millä perusteella ihminen pääsee tai joutuu kuntoutusosastolle?

Kenelle tuollainen hoito on tarkoitettu? Kuulostaa siltä, että mt-ongelmaisia pidetään vähä-älyisinä. Jos taas kyse on niin sairaasta ihmisestä, että hän ei jaksa siivota, niin eikö tuo ole aika nöyryyttävää? Joku joku tarvitsisi lepoa, laitetaankin opettelemaan tiskaamista, niin kuin hän ei sitä osaisi.

Ensiksi hlö on ollut akuuttiosastolla, ja sitten hänet siirretään sieltä kuntoutusosastolle opettelemaan arjessa pärjäämistä. Yleensä kyse on psykoosipotilaista.
Kyl tuohon hoitoon kuuluu kans retkiä mm. museoihin ym., mut itte oon tyytyväinen, että selvisin ainakin toistaiseksi pelkällä suljetulla ololla, siellä kun ei tarvinnut kuin osata käyttäytyä kohtalaisesti ja osallistua pakolliseen aamuryhmään (keskusteluryhmä). Oon ollu suljetulla vuonna 2002, joten nyt oon ollu avohoidossa kohta jo 11 vuotta, ja niin on hyvä.

Kuutar kirjoitti:Kuulostaa kauhealta, ihan niin kuin potilas olisi joku vanki. Tuo hoito on ilmeisesti tarkoitettu todella vakavasti sairaille, mutta minusta on väärin, että syyttömän ihmisen pitää ikään kuin ansaita vapautensa tuolla tavalla.
Millä perusteella ihminen pääsee tai joutuu kuntoutusosastolle?

Kenelle tuollainen hoito on tarkoitettu? Kuulostaa siltä, että mt-ongelmaisia pidetään vähä-älyisinä. Jos taas kyse on niin sairaasta ihmisestä, että hän ei jaksa siivota, niin eikö tuo ole aika nöyryyttävää? Joku joku tarvitsisi lepoa, laitetaankin opettelemaan tiskaamista, niin kuin hän ei sitä osaisi.

Kysymys on nimenomaan hoidosta, ei vankeudesta ollenkaan. Kuntoutusosastoilla - jotka ovat avo-osastoja - hoidetaan psykiatrisia potilaita, jotka oikeasti tarvitsevat arkielämän taitojen harjoittelua kuntoutuakseen niin, että pärjäävät omassa elämässään sairaalan ulkopuolella.
Mitä kauheaa siinä on, että sellaista kuntoutusta järjestetään, ja tarjotaan mahdollisuus päästä omien tarpeiden mukaiseen kuntoutukseen - eikö olisi paljon kauheampaa, jos niin ei tehtäisi? Kyllähän yhteiskunta voisi toimia niinkin, että sairaaloista pantaisiin pihalle akuutin psykoosin lievennyttyä, ja viis veisattaisiin siitä, onko potilaalla edellytyksiä selviytyä sairaalan seinien ulkopuolella vai eikö ole. Arjen harjoittelu kuntoutusosastolla on oikein hyvää kuntoutusta.

Kuutar, millaiseksi sinä kuvittelet psykiatrisen sairautensa vakavasti vaurioittaman ihmisen? Viestissäsi on mielestäni outoja asenteita. Psykiatrinen sairaus ei tee ihmisestä vähä-älyistä, mutta se voi invalidisoida erittäin pahasti ja aiheuttaa erittäin avuttoman ja toimintakyvyttömän tilan. Luojan kiitos, sairaalajärjestelmässä on kuntoutusosastoja, joissa treenataan niin, että toimintakykyä yritetään elvyttää ennalleen - tai vaikkei ennalleen, mutta kuitenkin niin, että sairastunut pärjää arjessaan edes jotenkin.

Puhut 'laitoksista'; mitä tarkoitat sanalla laitos? On sairaaloita erilaisine osastoineen, poliklinikoita, erilaisia hoitokoteja ja palvelutaloja... Mikä niistä on sinun käsityksesi mukainen 'laitos'?

http://en.wikipedia.org/wiki/Token_economy
Vain krooniukoille, nöyryyttävä koirakoulu. Sariola on idiootti, Hesperian kamalin osasto.