Psykopatologia.munfoorumi.com

Mikä sellaista ihmistä vaivaa, joka aina syyttelee muita, ( syyttä suotta) kun tapahtuu joku vastoinkäyminen?

Silloinhan "syy" ei ole ainakaan itsessä - ainakaan kokonaan.

Psykopatologia kirjoitti:Silloinhan "syy" ei ole ainakaan itsessä - ainakaan kokonaan.

Eikö tuollaiset ihmiset sitten kestä sitä, että voisivat olla syyllisiä johonkin, edes pieneen asiaan?

Voivathan he kuitenkin tuntea syyllisyyttä joko samaan aikaan tai myöhemmin yms.

Psykopatologia kirjoitti:Voivathan he kuitenkin tuntea syyllisyyttä joko samaan aikaan tai myöhemmin yms.

Mikseivät sitten voi myöntää sitä?

Silloin joutuu nöyrtymään - pahimmassa tapauksessa toisten edessä.

Psykopatologia kirjoitti:Silloin joutuu nöyrtymään - pahimmassa tapauksessa toisten edessä.

Miten niin? Miksi jonkun pikkumokan myöntäminenkin merkitsisi "nöyrtymistä"? Miksi pitää suhtautua niin vakavasti pieniin vastoinkäymisiin ja mokiin?

Jos nyt vastaisin jotain, olisi seurauksena (taas) "miten niin?" tms.

Kuutar kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Silloin joutuu nöyrtymään - pahimmassa tapauksessa toisten edessä.

Miten niin? Miksi jonkun pikkumokan myöntäminenkin merkitsisi "nöyrtymistä"? Miksi pitää suhtautua niin vakavasti pieniin vastoinkäymisiin ja mokiin?

Ehkä ei kestä sitä, että ei itse olekaan "täydellinen" ja jostain syystä pelkää, että muut arvostelevat tuota (pientäkin) epätäydellisyyttä ankarasti. En tiedä mistä moinen voi johtua, mutta ehkä jokin kohta/kohdat psyykeestä ovat jääneet kehittymättä ja/tai ovat kehittyneet "vinoon".

Kuutar kirjoitti:Mikä sellaista ihmistä vaivaa, joka aina syyttelee muita, ( syyttä suotta) kun tapahtuu joku vastoinkäyminen?

Myötätunnon puute (muilta)?

"Mitä hyötyä on siitä, että narsisti myöntää mitättömyytensä".

Kai se on nöyrtyminen.

Ei lainausmerkkejä noin käytetä.

Psykopatologia kirjoitti:Ei lainausmerkkejä noin käytetä.

Miten sitten Pertsa.

Golden flower kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:Mikä sellaista ihmistä vaivaa, joka aina syyttelee muita, ( syyttä suotta) kun tapahtuu joku vastoinkäyminen?

Myötätunnon puute (muilta)?

Taikka ehkä tuohon myötätuntoon liittyen alitajuinen pelko siitä,
ettei ole hyväksyttävä epätäydellisenä tms?

Näin
"XXXXXXXXXXXX xxxxxxxxxxx jjj."

Ok : )

Psykopatologia kirjoitti:Silloin joutuu nöyrtymään - pahimmassa tapauksessa toisten edessä.

Nöyrtyminen on vahvuuden merkki. Sellainen vahvuus tulee rakkaudesta. Lupa erehtyä ja olla väärässä.

Nöyryyttäminen taas julmuudesta. Vääräksiosoittaminen ei sitä kuitenkaan ole, vaikka kukkoilija voi sen niin käsittää

Mielestäni voi, ainakin joissain tapauksissa, ajatella myös niin, että jos olen epäonnistunut jossain asiassa, olen epäonnistunut persoonana. Eli olen joko kokonaan hyvä tai huono: splittaus.

Tervetuloa taas, Riddler!

Raivosta ja kostonhimosta.