Nettielämä voi ruokkia näytösluonteisia väkivaltatekoja

[Riidankylväjä]

Myös valehtelu on ruma tapa.

[Mirri]

Juu, mutta ei ole perätön ilmianto, jos kiusaaja saa kiusatulta köniinsä, ja kiusaaja tällin saatuaan menee kertomaan opettajalle, että toi löi mua; motanneen kiusatun on siinä vaiheessa huono selittää, että toi kiusas mua ensiks...

Lähisuhdeväkivallassa on sama ongelma; miehille ei turhaan teroiteta, ettei pidä käydä käsiksi - huitaisuista puhumattakaan - vaikka miten olisi jatkuvan kiusaamisen kohteena... Edes silloin ei pidä lyödä ja käsiksi käymisenkin kanssa on syytä olla tosi varovainen, vaikka kiusaaminen olisi niin vakavaa, että sitä voidaan sanoa fyysiseksi väkivallaksi. Uhrista tulee hetkessä tekijä ja syyllinen, jos hän väkivallan uhrina ottaa väkivallan avukseen. Kaiketi kasvuikäisten maailmassa pätee sama juttu.

Tädit, ja myös samaa asiaa painottavat sedät, ovat neuvoineen oikeassa ja tietävät mistä puhuvat. Turpiin vetäissyt kiusattu lapsi ei pääsääntöisesti vielä joudu lain kanssa tekemisiin, mutta täysi-ikäinen joutuu hyvin herkästi; ja noin etenkin, jos hihansa polttanut ja käsiksi käynyt kiusattu sattuu olemaan mies. Niinpä omassa kodissaan kiusatuiksi joutuville miehille aina toitotetaan, että pitää poistua paikalta - sanoi oma oikeudentaju mitä hyvänsä...

Nykyisin tilanne on entiseen verrattuna sikäli parempi, että puhutaan yksinkertaisesti väkivallasta; se voi olla sekä fyysistä että psyykkistä pahoinpitelyä, tai pelkästään psyykkistä pahoinpitelyä. Jospa vielä päästäisiin niin pitkälle, että ymmärrettäisiin kasvuikäisten keskinäisen kiusaamisen olevan myös pahoinpitelyä, ja siitä pitäisi käyttää tosiasioista kertovaa sanoja - pitäisi puhua väkivallasta ja pahoinpitelyistä.
Toistaiseksi käsiteviidakko on hankala, koska sana kiusaaminen voi tarkoittaa mitä tahansa hyväntahtoisesta kiusoittelusta ja härnäämisesta aina psyykkiseen ja fyysiseen pahoinpitelyyn asti; kaikesta käytetään sanaa kiusaaminen, vaikka yhtä on 'vain' härnätty ja toinen on fyysisesti pahoinpidelty kerta toisensa jälkeen ties miten rankasti niin, että hän on ollut kasvuvuosinaan vakavan väkivallan uhri ehkä vuodesta toiseen.

Onneksi tähänkin asiaan on ilmeisesti tulossa muutosta; kaikki ei enää menekään kiusaamis-sanan piikkiin, vaan kasvuikäistenkin tekemisten vuoksi kutsutaan poliisia paikalle ja tehdään rikosilmoituksia. Hyvä niin, koska se on tehokas keino viestittää kiusaamiseksi kutsutun toiminnan voivan olla pahoinpitelyä ja sellaisena voivan kuulua rikoslain piiriin.

[Kuutar]

Esimerkiksi tässä ketjussa oleva dialogi Mirrin ja Kyllästyneen välillä: joku voi kokea, että Kyllästynythän tuossa kiusaa Mirriä...

Jaa, miten?

Kritiikki ei ole kiusaamista. Etenkään ei silloin kun kritisoitava on tunnetusti ja tiedetysti pyrkinyt esiintymään asiantuntijana aiheissa joita hän ei selvästikään tunne johon hänellä ei ole sen enempää kokemusta, koulutusta kuin muutakaan osaamista.

Sivustakatsoja voi kokea kyseisen kritiikin tyyliltään hyvinkin hyökkäävänä ja jopa aggressiivisena - niinpä hän voi pohtia, että tapahtuuko tuossa kiusaamista. Varsinkin kun kritiikkiä osoitetaan vain yhtä henkilöä kohtaan, alkaa se tuntua puhtaan rakentavan kritiikin sijasta mahdollisesti ihan joltain muulta.

Samoiten sivustakatsoja ei välttämättä tiedä itse näkemäänsä/kokemaansa tilanteen taustoja ym. Eli sitä, miten kiusatuksi kokemansa henkilö on esim hetki sitten sanonut/tehnyt. Saadessaan nämä tietoon sivustakatsoja voi alkaa pohtimaan myös sitä, että onkohan tässä kuitenkin koston elementti mukana, vai kenties kuitenkin ihan aiheellinen ja oikeutettu toiminta.

Haasteellinen on siis sivustakatsojan osa. Vaikka halua löytyisi puuttua kiusaamiseen, niin voi esiintyä epävarmuutta siitä, että tapahtuuko tässä nyt tosiasiallista kiusaamista vai mahdollisesti jotain muuta.

Minusta silloin jos itse aloittaa kritisoimaan toista, niin pitäisi varautua siihen, että tämä voi esittää vastakritiikkiä tuohon kritiikkiin.

[Psykopatologia]

Kuten jo sanoin, uskon kiusatuksi joutumisen olevan suurin yhteinen tekijä "näytösluonteisissa väkivallanteoissa" ja Mirrin vähättelevä suhtautuminen kiusaamiseen ja sen merkitykseen kertoo selkeästi sen, kuinka välinpitämättömästi kiusaamiseen suhtaudutaan ja kuinka huonosti sen vaikutuksia ymmärretään.

Se, että näen ihmisten väliset kiusaamissuhteet monimutkaisina asioina, ei ollenkaan ole kiusaamisen vähättelyä - pikemminkin päinvastoin. ..

Jos ymmärryksesi aste on se, ettet käsitä miksi kiusaamisen uhreja näyttää olevan useampia kuin kiusaajia, ei kannata kovin monimutkaisista tai monipuolisista ajatuskuvioista puhua.

... Eikä se, ettei olla valmiita yksioikoisesti 'leimaamaan' yhtä ihmistä kiusatuksi ja toista (tai monia) kiusaajaksi myöskään kerro asian vähättelystä tai välinpitämättömästä suhtautumisesta, ei mitään sinne päinkään...

Ei välttämättä, mutta sinun kohdallasi asia näyttää olevan juuri noin. Et tunnu näkevän, saati ymmärtävän, kiusaamisen vahingollisuutta ja sitä, että kiusaamisen suhteen olisi säädettävä 0-toleranssi - eikä suinkaan väännellä ja käännellä asiaa niin, että loppujen lopuksi kiusatuksi päätynyt on sittenkin aina itse vähintäänkin osasyyllinen kiusatuksi joutumiseen.

[Psykopatologia]

Yllä olevasta vastauksesta on kyse.

Yleinen vaikutelmani on (ollut), että Mirri ei selkeästi paheksu kiusaamista,
minkä Kyllästynyt tuo esiin.

Kyllästyneen viestissä taas on ad hominem -lausuma, joka on kiusaamisen luontoista.

[Mirri]

Yleinen vaikutelmani on (ollut), että Mirri ei selkeästi paheksu kiusaamista,
minkä Kyllästynyt tuo esiin.

Kiusaaminen on mielestäni määritelmänä niin uskomattoman suhteellinen ja subjektiivinen, etten voi selkeästi paheksua enkä hyväksyä sitä. Mielestäni pitäisi tietää täsmällisesti ja yksiselitteisesti mistä on kysymys ennen kuin voi esittää sen enempää paheksuvia kuin hyväksyviäkään kannanottoja.

Minua tässä asiassa auttaisi, jos kiusaamisen sijaan puhuttaisiin psyykkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä - väkivallasta. Lainsäädäntökin tuntee väkivallan erilaisine pahoinpitelyineen, kiusaamista se ei tunne. On vaikea paheksua/hyväksyä asiaa, joka on niin suhteellinen ja ihmisten henkilökohtaisiin kokemuksiin/tuntemuksiin perustuva kuin mitä kiusaamiseksi nimetty ilmiö on.

[Riidankylväjä]

Minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että kiusattujen ongelma on, ettei ole keinoja puolustautua. Lyödä ei saa tai ei pärjää ylivoiman edessä, karkuun ei pääse, ulkopuoliset naureskelevat ja vähättelevät jne....

[Hilppa]

Olis voinut (nurkan takana) lyödä nyrkillä nenään niin että veri rouskuu.

Näin se on. Tyttö, 40 kg tikkuraajainen, vastaan murrosikäiset häiriintyneet korstot. Sama kuin hiiri yrittäisi muksia norsua.

Helpompaaa olisi pudottaa atomipommi niskaan tai ehkä sofistikoidummin tarjota polonium-pössäykset sätkästä. Ja vielä niin, että tyyppi kaksi viikkoa viruu tilassa, jossa luulee saneensa polonium-myrkytyksen Litvinenkon tapaan, mutta ei sitten ole saanutkaan.

[Psykopatologia]

Näin minä kyllä arvelinkin, että Hilppa-hiirelle olisi ollut vaikeaa antaa ratkaisevaa
aggressiivista iskua. Se olisi edellyttänyt hirvittävää minän käytössä olevaa julmuutta.

[Mirri]

Minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että kiusattujen ongelma on, ettei ole keinoja puolustautua. Lyödä ei saa tai ei pärjää ylivoiman edessä, karkuun ei pääse, ulkopuoliset naureskelevat ja vähättelevät jne....

Puolustautumiskeinojen puute taitaa olla vakava ongelma. Kiusaamiseksi kutsuttu psyykkinen ja fyysinen väkivalta pahoinpitelyineen tapahtuu yleensä paikoissa, joihin on pakko mennä ja joista ei pääse pois. Koulussa, koulumatkoilla, kodeissa, työpaikoilla... Tilanteesta poistuminen ei ole läheskään aina mahdollista, ja pahoinpitelyt ovat toistuvia - karkuun ei pääse.

Nettikiusaaminen on kasvuikäisten keskuudessa uusi väkivallan muoto, eikä siihenkään heidän kohdallaan päde se, että pysyisi vain poissa, eikä 'palkitsisi' tekijöitä huomaamalla heidät; netti naamakirjoineen on niin tärkeä osa nykyisten kasvuikäisten elämää, ettei pois pysyminen ole mahdollista. Sitä paitsi siitäkin leimautuisi ja joutuisi koulussa väkivallan kohteeksi...

[Mirri]

... Mielestäni pitäisi tietää täsmällisesti ja yksiselitteisesti mistä on kysymys ennen kuin voi esittää sen enempää paheksuvia kuin hyväksyviäk.ään kannanottoja...

Kyllästynyt, miten olet onnistunut livauttamaan sitaattiin pisteen paikkaan, jossa sitä ei alkuperäisessä tekstissä ole?

[Psykopatologia]

Miksi aina pitkiä?

Kannanotto on kanta, mielenkiintoinen on kiintoisa, olosuhteet ovat olot jne.

Sen sijaan kaunista on olla käyttämättä lyhenteitä, joista käytän vain seuraavia
(yleensä): jne., etc., mm:, ym(s)., tms., ko. (- -).

Yleinen hirvitys on "esim".

[Hilppa]

Muun muassa, mm, ei ole suositeltava.

Taitavat olla henkimaailmankin juttuja nuo oikeinkirjoitusasiat.

[Lette]

Ei välttämättä, mutta sinun kohdallasi asia näyttää olevan juuri noin. Et tunnu näkevän, saati ymmärtävän, kiusaamisen vahingollisuutta ja sitä, että kiusaamisen suhteen olisi säädettävä 0-toleranssi - eikä suinkaan väännellä ja käännellä asiaa niin, että loppujen lopuksi kiusatuksi päätynyt on sittenkin aina itse vähintäänkin osasyyllinen kiusatuksi joutumiseen.

Kiusaaminen on aina väärin. 0-tolerannssin vaatimus ei kuitenkaan ole hyväksi,
koska "kielletty hedelmä" houkuttelee kaikkein eniten.

[Psykopatologia]

Nolla-toleranssi ei kuitenkaan koskaan ole täydellinen - edes täällä
- ja myös tulkintavaikeuksien ym. vuoksi.

Pienet tölväisyt ja humoristiset kokkapuheet yms. ovat sallittuja
- täälläkin.

[Kahvi]

Kiusaaminen on aina väärin. 0-tolerannssin vaatimus ei kuitenkaan ole hyväksi,
koska "kielletty hedelmä" houkuttelee kaikkein eniten.

Totta tämäkin. Mikään ei ole niin varma tapa saada teini tekemään jotain, kuin kieltämällä sen tekeminen.

Toki nollatoleranssi vaatisi sitä, että pystytään määrittelemään kiusaaminen absoluuttisen yksiselitteisesti - siis ilman tulkintavaikeuksia. Ääritapaukset erikseen, mutta pääsääntöisesti on perskuleen vaikeaa ulkopuolisen sanoa, että kuka kiusaa ketä, kuka puolustautuu jne yms ect.

Kiusaaminen on lähtökohtaisesti ja yksiselitteisesti väärin, mutta tuskin sitä saadaan kitkettyä ihmisluonnosta pois esim lainsäädännön voimin. Ehkä parempi tapa olisi osata suojautua/puolustautua kiusaajiaan vastaan ilman, että syyllistyy tahtomattaan jatkuviin ja/tai liian pahoihin ylilyönteihin.

[Kahvi]

Olis voinut (nurkan takana) lyödä nyrkillä nenään niin että veri rouskuu.

Näin se on. Tyttö, 40 kg tikkuraajainen, vastaan murrosikäiset häiriintyneet korstot. Sama kuin hiiri yrittäisi muksia norsua.

Juu totta, vaikea on selvän ylivoiman edessä lähteä ottamaan senkkaa kaverin nenästä. Kiusaamisen ideologiahan on kiusata henkisesti ja/tai fyysisesti puolustuskyvytöntä. Puolustautumiseen kykenevää on huono kiusata, kun siinä sattuu omaankin nokkaan - henkisesti ja/tai fyysisesti.

Tietty voidaan sanoa, että kunnon itkupotkuraivarit fyysisenkin ylivoiman edessä voi joskus lopettaa kiusaamisen. Tikkuraajainenkin pystyy puremaan, sylkemään, raapimaan yms. Kiusaajilta loppuu into kiusata kun vaikka tappeluksesta voittajina selviäisivätkin, niin tietävät että seuraavalla kerralla voi saada myös itsekin osumaa.

Mikä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Maalta on aina tunnetusti helppoa neuvoa merihädässä olevia. Sitä kait jotenkin menee tuommoisessa tilanteessa enempivähempi lukkoon.

[Kahvi]

Lähisuhdeväkivallassa on sama ongelma; miehille ei turhaan teroiteta, ettei pidä käydä käsiksi - huitaisuista puhumattakaan - vaikka miten olisi jatkuvan kiusaamisen kohteena... Edes silloin ei pidä lyödä ja käsiksi käymisenkin kanssa on syytä olla tosi varovainen, vaikka kiusaaminen olisi niin vakavaa, että sitä voidaan sanoa fyysiseksi väkivallaksi. Uhrista tulee hetkessä tekijä ja syyllinen, jos hän väkivallan uhrina ottaa väkivallan avukseen. Kaiketi kasvuikäisten maailmassa pätee sama juttu.

Olen kuullut tapauksista, joissa nainen on suuttunut ja aikansa suutaan pieksettyä on lopulta käynyt miehen kimppuun. Mies on puolustautunut esim ottamalla naista ranteista kiinni, jolloin on ranteisiin syntynyt mustelmat. Seuraavaksi nainen on marssinut poliisiasemalle esittelemään mustelmiaan ja tekemään rikosilmoitusta pahoinpitelystä. Mustelmien syntytarina on tällöin arvattavasti hyvinkin erilainen.

Kuka em kuviossa kiusaa ketäkin ja millä tavalla - ja varsinkin miten sivullinen näkee? Poliisille haastava tehtävä selvittää totuus kahdesta ristiriitaisesta kertomuksesta, varsinkin jos vain toisella osapuolella on fyysisiä todisteita esittää.

Sivullisen osa on todellakin joskus haastava, ellei jopa vaikea.