Kyllästynyt kirjoitti:Eikä ole sinun päätettävissäsi milloin minun on syytä "veivaaminen" lopettaa.
Onko nk. veivaaminen auttanut? Eli oletko kyennyt (tuolla tavoin tai muuten) lopettamaan jonkun toisen harjoittaman kiusaamisen?
Millaista vastuuta haluat otettavan? Haluatko, että joku myöntää julkisesti kaikki virheensä ja pyytää anteeksi?
Riittääkö se, vai onko muutettava käytöstä, sellaiseksi mikä miellyttää sinua? Osaatko antaa anteeksi tai haluatko edes?
Vai onko mentävä poliisilaitokselle kertomaan kaikki elämän aikana tehdyt virheet.
Mutta jos ihminen ei kadu, tuskin hän menee (?) Tai jos ei ota vastuuta, niin miksi menisi (?)
Sitten jos menee, en tiedä tuletko sinä sitä tietämään, ellet sitten ole uhri ja saat jonkun korvauksen jne.
Tekeekö se sinulle hyvän mielen vai mitä vielä pitää tehdä?
Ihmiset ei muutu väkisin. Jotkut ei kanna koskaan vastuuta, eivätkä myönnä ikinä virheitään.
Joillain ei vissiin ole lainkaan omatuntoakaan eli eivät kadu ja jotkut ei tunne syyllisyyttäkään.
Tämä ei tarkoita, taaskaan, että on hyväksyttävä - tämä on vain realiteetti, realismia siitä kuinka et voi muuttaa muita, etkä välttämättä edes itseäsi.
On ihmisiä ketkä muuttuu ja joillain siihen menee pitkän aikaa, mutta sitä en tiedä voiko omatuntoa saada jos sitä ei ole (koskaan ollutkaan). Voihan he muuttuakin jonkun opastuksella, en tiedä... mutta noin yleisesti toisten muuttaminen on aika vaikeaa...
Joskus on helpompi hyväksyä realiteetit, vaikka sitten joutuukin nielemään karvaan pettymyksen.
Eli tässä tapauksessa sen, että joku ei muutu, eikä kanna koskaan vastuuta.