popi kirjoitti:Kyllä se aika sairaaksi menisi koko yhteiskunta, jos kaikki sen hetkisen tieteellisen todellisuuskäsityksen ulkopuoliset uskomukset määriteltäisiin psykoottisiksi eli sairauksiksi. Psykiatreista tulisi ikäänkuin terveen maailmankuvan tuomareita, tai tarvitaanko silloin siihen edes psykiatreja, koska poikkeavat maailmankuvat huomataan peilaamalla niitä vallitsevaan tieteelliseen todellisuuskäsitykseen. Vaarana tässä on tietenkin se, että tämän päivän tieto voidaan huomenna julistaa sairaudeksi.
Ei kai nykyinen yhteisömme noin toimi, eikä kai kukaan yleensä ihan noin miellä vaihtoehtojen olevan.
Tieteellisen todellisuuskäsityksen (mikä on jo itsessään aika laaja käsite) ulkopuoliset uskomukset määritellään vääriksi uskomuksiksi. Ei niitä sairauksiksi voi määritellä, koska ei uskomus ole mikään sairaus. Ihminen voi sairastua ja oirehtia uskomalla paikkansapitämättömiin uskomuksiin. Tuolloin noista uskomuksista on hänelle suurta haittaa (esimerkiksi fyysistä tai taloudellista) ja hän voi ajautua vaikeuksien kierteeseen "hullujen" uskomustensa vuoksi. Lähinnä kysymys tuossa haitassa on uskomuksen suhteutuksesta omaan todellisuuteen, toimintaan ja arjessa selviytymiseen. Sekä kyvystä sopeutua eli siitä, miten tiukka ihminen suhteessa omaan uskomukseensa on, ja kykeneekö ihminen punnitsemaan tiukasti noudattamansa uskomuksen hyvyyttä tms. oikeellisuutta.

