Nettielämä voi ruokkia näytösluonteisia väkivaltatekoja

[Kahvi]

Kostamis-selitys on kansan- eli keittiöpsykologian mukaisesti usein aivan oikea selitys.
En usko, että väkivallantekijä ajattelee, että hän olisi oikeutettu.

Hän on vihainen ja suuttunut. - Hyvinkin yksinkertaista!

Tämä "Lauri" toi esiin käsitteet musta ja valkoinen raivo:

Musta raivo on sitä, kun ihminen suuttuu silmittömästi, hän sananmukaisesti sokaistuu raivosta eikä pysty hallitsemaan käyttäytymistään. Usein hän ei muista asioita jälkeenpäin. Mustan raivon vallassa ihminen ampuu tolkuttomasti.

”Suurin osa meidän henkirikoksistamme on mustan raivon vallassa tehtyjä impulssitappoja”, Lauri tietää.

Valkoinen raivo ei sisällä hetkellistä impulssia eikä kiihtymystä. Tunnekylmästi todetaan, että tämä on epäoikeudenmukaista ja minun täytyy valmistautua kostamaan. Ajatusta voidaan pyörittää viikkoja

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja

Mielestäni mustan raivon vallassa toimiva ei tosiaan ajattele tekojensa oikeutusta tms. On niinsanotusti "sokka lentänyt päästä" ja sekä viha että suuttumus ohjaavat käytöstä, johon ei sisälly varsinaisesti mitään syvempää harkintaa.

Valkoisen raivon kohdalla voidaan puhua (ainakin jonkun verran) siitä, että koston kautta oikeutetaan omat teot. Jos koston kohde saa olla "kuka vaan", niin kyllä minusta sillon voidaan puhua vääristyneestä ajattelusta. Ainakin logiikka pettää pahasti.

Pitää muistaa myös olla tarkkoina sanojen "hyväksyminen" ja "ymmärtäminen" kanssa
Esim voi ymmärtää jonkun huonon käytöksen, vaikka sitä ei hyväksyisi.

[Psykopatologia]

Joo, asia on kahvi!

[Kahvi]

Älkääs nyt, kiusaajahan saattaa kyllästyä.

Yksi vaihtoehtohan tuokin on. Kuten on myöskin se, että kiusaaja ottaa uuden kohteen. Kiusaaminen ei sinänsä poistu noissa mihinkään, mutta uhrin kohdalta se kiusaaminen loppuu.

Kiusaajan kyllästymiseen vaikuttaa se, että kiusattu ei (enää) reagoi halutulla tavalla. Tästä on vinkulelu-vertaus: niin kauan kuin koiran vinkulelu vinkuu sitä purtaessa, on koira siitä kiinnostunut. Kun lelu menee rikki ja ei vingu enää, niin koira menettää mielenkiintonsa siihen.

Itse sain tässä aikanaan yhden tekstarihäirikoijän lopettamaan tekstailunsa, kun muistin tuon vinkulelu-vertauksen. Lakkasin yksinkertaisesti vastaamasta hänelle ja pikkuhiljaa ne typerät tekstarit harvenivat ja lopulta loppuivat kokonaan.

[Hilppa]

Keskustelun aiemmassa osassa esitettiin jopa epäileväisiä kommetteja, että voiko kiusaamista edes esiintyä päiväkoti-ikäisillä. Mielestäni palstalla on useaan otteeseen vähätelty kiusaamisen merkitystä ja puhe on aina siirtynyt kiusaamiskuvion monimutkaisuudesta jänkkäämiseen tai muista lillukanvarsista kuten aistiherkistä lapsista lässyttämiseen. Kun Kyllästynyt on esiintynyt kiusattujen puolestapuhujana mielestäni ansioituneesti, on yleensä aina vähintään yksi vastarannankiiski ruvennut jänkkäämään jotain vastaan.

Aiemmassa leikki-ikäisten kiusaamista käsittelevässä linkissä, johon aiemmin tässä keskustelussa viittasin ja jonka referoin toistamiseen tämän viestin lopuksi puhutaan myös asiaa (YLE-areenan linkki Psykopatologian aloittamassa viestiketjussa). Voiko enää selvemmin osoittaa tutkimuksen keinoin, että kiusaaminen on sadismia ja että sitä esiintyy jopa aivan pienestä pitäen? Mahtaa olla myös päiväkodeissa työntekijöinä tai perhepäivähoitajina monenlaisia mirrejä, jotka eivät tajua kiusaamista voivan esiintyä ja antavat sen jatkua ajatellessaan teoreettisesti, että kiusaaminen on niin monimutkainen kuvio, johon aikuisen on muka vaikea puuttua.

Lainasin uudelleen linkin, koska ainakin vielä eilen se näytti olevan kuuntelukelpoisessa tilassa ja olisi mielestäni jokaisen, joka ei ole sitä vielä kuunnellut ja epäilee kiusattujen olevan turhasta valittajia, tärkeä kuunnella.

Kuuntelin aikoinaan oheisen linkin radio-ohjelman. Siinä esiintyneen tutkijan mukaan jo leikki-ikäiset kiusaavat. Sydäntäni särki, kun tutkija kertoi esimerkin päiväkoti-ikäisistä, jotka eivät ota kaveriaan mukaan leikkiin vaan hän saa tyytyä leikissä vangin osaan. Kun sitten asiaa oli tarkemmin selvitetty, oli päiväkoti-ikäinen ollut "vankilassa" jo muutaman kuukauden, koska muuta roolia hänelle ei ollut annettu.

Ratkaisu oli, että ohjaajien täytyisi olla paremmin mukana lasten leikeissä ja perehtyä niihin, jotta kyseisenkaltaiset kiusaamiset voitaisiin estää. Ei lapselle pidä antaa lupaa jättää kaveri järjestelmällisesti ja toistuvasti leikkien ulkopuolelle. Sellainen on kiusaamista. Mitä nuorempana kiusamista joutuu kokemaan sitä vaurioittavammasta kokemuksesta voi olla kyse. Eli jo leikki-ikäisten kiusaamiseen on puututtava.

viewtopic.php?f=8&t=6264#p70032

Kun kiusaaminen opitaan jo leikki-ikäisenä, on uraa kiusaajana helppo jatkaa koulussa ja työpaikalla. Täällä esitettiin hölmö toteama, että kiusaajia ei ikään kuin olisi tilastollisen "tarpeeksi" kiusattujen lukumäärää kohti. Ottakaa nyt hyvä ihme edes huomioon se, että useissa kyselyissä ei edes kysytä kiusaajien määrää vaan halutaan selvittää itse ilmiön yleisyys ja sen vuoksi kysytään "Oletko itse tullut kiusatuksi?", "Oletko havainnut esim. työtoverisi tulleen kiusatuksi?" eikä "Oletko kiusaaja?".

[Kahvi]

Lainasin uudelleen linkin, koska ainakin vielä eilen se näytti olevan kuuntelukelpoisessa tilassa ja olisi mielestäni jokaisen, joka ei ole sitä vielä kuunnellut ja epäilee kiusattujen olevan turhasta valittajia, tärkeä kuunnella.

Sorge! Luin viestisi ja minun piti siihen kommentoida. Mutta sitten IRL elämäni häiritsi minua ja nolosti unohdin.

Muistan kuunnelleeni ao ohjelman. Ainakin muistan tuon pätkän siitä, että päällepäin lasten leikki näytti normaalilta, mutta tarkemmin katsottaessa huomattiin, että yhtä lasta olikin kiusattu vaikka kuinka kauan pitämällä häntä vain ja ainoastaan vangin roolissa.

Kyllä sitä pidetään jo käytännössä faktana, että lapset kiusaavat toisiaan jo kauan ennen kouluikää. Veikkaisin, että heti kun on niin kehittynyt, että reagoi muuhunkin kuin vain nälän yms tunteisiin. Sisaruskateutta yms kuvioon mukaan ja jo vaippaikäiset osaavat kiusata.

Itse kiusattuna uskallan sanoa, että myös kiusatun reagoinnilla on merkitystä sillä, että tuleeko kiusatuksi vai eikö tule. Onkin syytä myös opettaa jälkikasvulle tapoja selvitä silloin, kun kohtaa itseensä kohdistuvaa kiusaamista.

[Psykopatologia]

Emme aina - ainakaan heti tai (suhteellisen) nopeasti - tiedä sitä,
miten kiusatun responssi tai non-responssi vaikuttaa. Voi olla ikään
kuin huomaamatta tai tirvaista heti nyrkillä nenään. Tai voi vetää
veitsen esiin ym.

Usein kiusatunut heikko asema yms. vaikuttaa niin, että hänellä
käytännön mahdollisuudet erilaisiin valintoihin ovat niukat.

[Psykopatologia]

Toisinaan tehoaa, toisinaan ei.

Mutta periaatteessa ei pitäisi ajatella, että kiusatun tulisi olla hiljaa.
Eihän varastakaan suojella sillä perusteella, että varastettu näytti
äveriäältä. Ja vaikka olisi kuinka rikas, ei kukaan moiti, jos hän
ilmoittaa varkaudesta poliisille ym.

[Kahvi]

Kiusaamisen mahdollistavat ne sivustakatsojat jotka eivät puutu asiaan.

Tämä on täysin totta! Mutta kuitenkin sivullisille tulee ongelma siitä, että kuka kiusaa ja miten siihen pitäisi puuttua.

Esimerkiksi tässä ketjussa oleva dialogi Mirrin ja Kyllästyneen välillä: joku voi kokea, että Kyllästynythän tuossa kiusaa Mirriä. Vai kenties toisinpäin: Kyllästynyt puolustautuu Mirrin kiusaamiselta? Vai onko kenties menossa tappeluksen tapainen, jossa molemmat kiusaavat toisiaan?

Ja miten tuohon puutun? Saanko kenties kiusaajan silmilleni, jos esitän asiani väärinpäin? Entä jos erehdyn ja syytänkin uhria kiusaamisesta?

Selvät tapaukset on aina selviä tapauksia, mutta aina kiusaamistapahtuma ei ole sivullisen silmiin välttämättä mitenkään selvä. Siitäkin huolimatta sivustakatsojien merkitystä kiusaamisen sallimiseen ei voi mitenkään väheksyä.

[Mirri]

... Eikä se, ettei olla valmiita yksioikoisesti 'leimaamaan' yhtä ihmistä kiusatuksi ja toista (tai monia) kiusaajaksi myöskään kerro asian vähättelystä tai välinpitämättömästä suhtautumisesta, ei mitään sinne päinkään...

Ei välttämättä, mutta sinun kohdallasi asia näyttää olevan juuri noin. Et tunnu näkevän, saati ymmärtävän, kiusaamisen vahingollisuutta ja sitä, että kiusaamisen suhteen olisi säädettävä 0-toleranssi - eikä suinkaan väännellä ja käännellä asiaa niin, että loppujen lopuksi kiusatuksi päätynyt on sittenkin aina itse vähintäänkin osasyyllinen kiusatuksi joutumiseen.

Jep, näyttää, tuntuu...

Etenkin lasten ja nuorten - mutta miksei myös muiden ihmisten - kiusaamiskuvioita voidaan tarkastella muullakin tavoin kuin syyllisyys- ja syyttömyyskysymyksinä. Sitä paitsi mahtaako kiusaaminen loppua silläkään, että yhdet 'leimataan' kiusatuiksi ja toiset kiusaajiksi...

[Psykopatologia]

Klo 14:35
Jos viitsii lukea viestit tarkkaan läpi, ei ratkaisevia epäselvyyksiä synny muuten kuin sekopäille.

Muistia tulisi olla myös ainakin 10 minuuttia.

[Psykopatologia]

Kyllä, mutta riidan yms. olemassaoloon ei tarvita kahta, kuten usein sanotaan.

Raiskaajakin tarvitsee raiskattua vain objetiksi - ei seksikumppaniksi.

[Mirri]

Toisinaan tehoaa, toisinaan ei.

Mutta periaatteessa ei pitäisi ajatella, että kiusatun tulisi olla hiljaa.
Eihän varastakaan suojella sillä perusteella, että varastettu näytti
äveriäältä. Ja vaikka olisi kuinka rikas, ei kukaan moiti, jos hän
ilmoittaa varkaudesta poliisille ym.

Poliisi voi saada myös ilmoituksen varkaudesta, jota ei ole tapahtunut muualla kuin rikosilmoituksen tekijän kokemusmaailmassa. Samaa kai ilmenee muidenkin rikosten kohdalla; ilmoitetaan rikoksesta, jota ei todellisuudessa ole tapahtunut - silti ilmoituksen tekijä voi olla vakaasti sitä mieltä, että kyllä hän on joutunut rikoksen uhriksi. Ei ole tapana ajatella, että totta kai rikos on tapahtunut, jos ihminen kokee joutuneensa rikoksen uhriksi...

En pidä kiusaamiskuvioiden vähättelynä sitä, että yritän ymmärtää miksi kiusaaminen on asia, jossa voidaan todeta 'rikoksen' tapahtuneen pelkästään henkilön kokemuksen perusteella. Huono homma, jos esim. lapsiryhmässä toisia pidetään kiusattuina ja toisia kiusaajina sillä perusteella, että toiset kokevat joutuneensa 'rikoksen' uhriksi.

[Psykopatologia]

Eduskunnan kiusaamisjutu(i)ssa ko. kokemus tuntui olevan jonkun tai joidenkin lähtökohtana.

Ilmeisesti joku tai jotkut olivat oikeasti syyttömiä seksuaaliseen ahdisteluun yms.

[Gyver]

Klo 14:35
Jos viitsii lukea viestit tarkkaan läpi, ei ratkaisevia epäselvyyksiä synny muuten kuin sekopäille.

Muistia tulisi olla myös ainakin 10 minuuttia.

Ja huono/laiskamuistisille.

Nim. 10 sekunttia on liikaa

[Kahvi]

Esimerkiksi tässä ketjussa oleva dialogi Mirrin ja Kyllästyneen välillä: joku voi kokea, että Kyllästynythän tuossa kiusaa Mirriä...

Jaa, miten?

Kritiikki ei ole kiusaamista. Etenkään ei silloin kun kritisoitava on tunnetusti ja tiedetysti pyrkinyt esiintymään asiantuntijana aiheissa joita hän ei selvästikään tunne johon hänellä ei ole sen enempää kokemusta, koulutusta kuin muutakaan osaamista.

Sivustakatsoja voi kokea kyseisen kritiikin tyyliltään hyvinkin hyökkäävänä ja jopa aggressiivisena - niinpä hän voi pohtia, että tapahtuuko tuossa kiusaamista. Varsinkin kun kritiikkiä osoitetaan vain yhtä henkilöä kohtaan, alkaa se tuntua puhtaan rakentavan kritiikin sijasta mahdollisesti ihan joltain muulta.

Samoiten sivustakatsoja ei välttämättä tiedä itse näkemäänsä/kokemaansa tilanteen taustoja ym. Eli sitä, miten kiusatuksi kokemansa henkilö on esim hetki sitten sanonut/tehnyt. Saadessaan nämä tietoon sivustakatsoja voi alkaa pohtimaan myös sitä, että onkohan tässä kuitenkin koston elementti mukana, vai kenties kuitenkin ihan aiheellinen ja oikeutettu toiminta.

Haasteellinen on siis sivustakatsojan osa. Vaikka halua löytyisi puuttua kiusaamiseen, niin voi esiintyä epävarmuutta siitä, että tapahtuuko tässä nyt tosiasiallista kiusaamista vai mahdollisesti jotain muuta.

[Hilppa]

--
Itse kiusattuna uskallan sanoa, että myös kiusatun reagoinnilla on merkitystä sillä, että tuleeko kiusatuksi vai eikö tule. Onkin syytä myös opettaa jälkikasvulle tapoja selvitä silloin, kun kohtaa itseensä kohdistuvaa kiusaamista.

Aikoinaan jouduin koulukiusatuksi eräässä häiriintyneiden oppilaiden luokassa useamman vuoden ajaksi. Paras (ja tuolloin ainoa) ystäväni käänsi selkänsä ja alkoi kaveerata toisen kanssa jättäen minut kokonaan yksin oltuani kiusattuna luokassa. Hän vain totesi tilanteen jo jatkuttua useamman vuoden, että "Miksi annat niiden kiusata itseäsi?". Mitä olisin kiusaamistilanteissa voinut tehdä, kun tilanteet sijoittuivat opettajan odotteluvaiheeseen ennen tunnin alkua ja välitunneille? Opettajat myös kuullessaan joitain tilanteita jättivät ne huomiotta eli osaltaan katsoivat läpi sormien ja siten edesauttoivat kiusaamistani, paitsi yksi heistä. Aiheet vaihtelivat ulkomuodostani, vaatetuksestani, reaktioistani ääriärsytyksen jälkeen (punastuminen) aina vanhempieni ammateihin, tulotasoon ja puoluekantaan asti. Kiusaajat olivat ns. parempien perheiden ehkä ei niin hyvin koulussa pärjääviä lapsia. Itse menestyin koulussa hyvin. Arvosanani olivat keskitasoa paremmat.

Ainoa ratkaisu omassa tilanteessani oli päästä tuosta helvetistä pois. Tarjoutui tilaisuus vaihtaa koulua, mikä oli pelastukseni. Arvet kummittelivat useampia vuosia tapahtuneen jälkeen. Käsittämätöntä on sekin, että olen kuullut joudenkin koulujen rehtoreiden kieltäytyvän ottamasta kouluunsa sellaisia vaihdokkaita, joilla on kiusatun tausta. Tietenkin tilanne tulisi ratkaista siten, että kiusaajien pitäisi sopeutua ja vaihtaa koulua ja kärsiä rangastus, mutta miten käytännössä toteutetaan. En tiedä.

On olemassa ehkä yksi asia, johon koulukiusaaminen on elämässäni konkreettisesti vaikuttanut. En valinnut opettaja uraa vaan tietoisesti valitsin opinnoissani muuhun tähtäävät kurssit. Sen verran koulumaailmaa kohtaan jäi inhon tunteita.

[Psykopatologia]

Olis voinut (nurkan takana) lyödä nyrkillä nenään niin että veri rouskuu.

[Psykopatologia]

kirahvi kirjoitti: Haasteellinen on siis sivustakatsojan osa.

Ei kai, vaan (yksinkertaisesti) vaikea.

[Riidankylväjä]

Olis voinut (nurkan takana) lyödä nyrkillä nenään niin että veri rouskuu.

Tuossa on se hyvin todennäköinen riski, että kiusaaja menee kantelemaan opettajalle (esimiehelle, tms), että kiusattu löi häntä, jolloin opettaja liittyy kiusaajien rinkiin.

Toiseksi tädit sanovat. ettei väkivalta ole mikään ratkaisu ja ei saa lyödä vaikka toinen kiusaa.

[Psykopatologia]

Kiusattu voi sanoa, että kyseessä on perätön antoilmi.