P a r a n o i d i s e t & muut

[Psykopatologia]

En mitään.

[Kahvi]

Mitäs mieltä olet tapauksesta, joka väitti netistä tutustuttaessa, sähköposteja kirjoiteltaessa, että hän on moottoripyöräjengin seksiorjaksi joutunut 17-vuotias teinityttö ja, kun puhuin asiasta eteenpäin ja kyselin, jos soittelisin tilanteesta poliisille, hän väitti, etten ole niin luotettava, että hän voisi kertoa minulle luottamuksellisia asioitaan?
Kyseessä oli siis 29-vuotias nainen, joka teki minulle luotettavuustestin ja osoitti minut epäluotettavaksi, kun sai minut kertomaan asiasta eteenpäin. Tämän jälkeen hän alkoi epäilemään minua vasikaksi.

Tuommoisesta tapauksesta itse olen sitä mieltä, että ns "kiertoon vaan". Parisuhde perustuu vahvasti luottamukselle, ja jos se menee (vaikka väärin/oudoin perustein) niin se silloin menee. Eli kiitti-moi ja rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä.

Tarina seksiorjuudesta kuulostaa myös niin ..hm.. värikkäältä, että itselläni saattaisi herätä epäilyksiä ao henkilön kyvystä eroittaa fakta ja mielikuvitus toisistaan.

Niin ja kun asiaan liittyy karvaisia setiä, joilla on rumia nahkaliivejä ja jotka ajelevat mopoilla, niin suosittelen kertomaan heihin liittyviä asioita eteenpäin vain hyvin vahvan anonyymiteetin suojissa. Muuten em. kuvaukseen sopivia herroja voi ajella pihaan kyselemään, että tykätäänkös täällä vasikanleikkeestä.

[Psykopatologia]

2 Pahansuopa paranoidinen (sadistisia piirteitä) pyrkii dominoimaan muita ennen kuin muilla on tilaisuus hallita häntä.
Pahansuopa pyrkii kostamaan kokemiaan vääryyksiä muille, jotka kuitenkin voivat ryhtyä vastatoimiin. Siksi pahansuopa
voi tyytyä kostoon kernaammin fantasiassa kuin teoissa. Sosiaa-lisesti eristyneenä hän voi märehtiä itseään ruokkivassa
interpersoonallisen vihamielisyyden kehässä, jossa projisoidut omat aggressiot sekoittuvat muiden aggressioiden ennakointiin,
mikä voi kasvaa delusionaalisiin mittoihin. Pahansuovalle tärkeää on autonomian ja omanarvontunnon säilyttäminen, ja
vastaavasti deluusioiden sisältönä ovat usein nyöryytyksen kohteeksi joutuminen ja itsemäärämisoikeuden menettäminen.
(Malignant)

[Psykopatologia]

Differentiaali: p a r a n o i a vera

Psykoottisuuden "hiljaisempia" – useimmiten ei-skitsofreenisia – muotoja ovat erilaiset paranoiat, mm. F22 pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt (paranoiat), ja mm. F24 indusoitunut (jaettu) harhaluuloisuus eli folie à deux (ICD-10, 1997: 59 – 60, 63). Paranoidisiin häiriöihin kuuluu myös harvinainen Capgrasin oireyhtymä, jossa henkilö luulee harhaisesti jonkun vieraan esittävän hänen tuttuaan, esimerkiksi puolisoaan.

Para|noiasta on tullut liki vainoharhaisuuden synonyymi, mutta sanan kreikkalainen etymologia (para rinnan, vieressä, ulkopuolella; noen ajatella) viittaa kuvaannollisesti itsen vieressä tai ulkopuolella olemiseen. (Luukkonen 2008.)

Klassisen paranoian eli paranoia veran (”oikean”) muita nimityksiä ovat mm. yksinkertainen harhaluuloisuushäiriö ja harhaluuloinen monomania. Häiriön kuvan nykymuodon edelläkäviöitä olivat mm. ranskalainen Étienne Esquirol ("intellektuaalinen monomania", 1838) sekä saksalaiset Karl Kahlbaum (1863) ja Emil Kraepelin (1893-) (Shorter 2005: 206 - 211).

ICD-9 (1975) kuvaa häiriötä ytimekkäästi:
297.1 Paranoia Harvinainen krooninen psykoosi, jossa loogisesti konstruoidut systematisoidut harhaluulot [deluusiot] ovat kehittyneet vähitellen ilman että niihin liittyisi aistiharhoja [hallusinaatioita] tai skitsofrenialle tyypillisiä ajattelun häiriötä. Harhaluulot ovat enimmin suuruusharhoja (paranoidinen profeetta tai uudistaja), vainoharhoja tai somaattista poikkeavuutta koskevia. (DSM-III 1980: 420; suomennos Luukkosen.)

Olennaista paranoiassa on siis (enemmän tai vähemmän oikea) fiksi-idea (idée fix), jota tukemaan syntyy pseudo-looginen (harhainen) asiaa todentamaan pyrkivä ajatussysteemi. Paranoiassa harhaluulot ovat ei-bisarreja, so. sellaisia, joita voisi tapahtua elämässä oikeasti, esimerkiksi myrkyttämisiä. (Vastakohtana olisivat bisarrit harhaluulot, esimerkiksi että joku on avaruusolion hedelmöittämä.) Usein henkilö kääntää falsifioivatkin tekijät verifioiviksi tukemaan alkuperäistä fiksi-ideaa. - Paranoissa henkilön (muu) persoonallisuus on useimmiten sangen koostunut (ei hajanainen), ja varsinainen harhaluuloisuus voi melko kapea-alaista (muuten "normaalit" kognitiot), joskin tunne-elämä on nuivaa. Harhaluuloisuus-psykoosin voidaan ehkä sanoa olevan paranoidisen persoonallisuus-häiriön "supermuoto". (Eronen ym. 2011, Luukkonen 2012, Manschreck 2000, Millon et al. 2004.)

Paranoia-diagnoosi on kuitenkin monin tavoin problemaattinen (Fried 1981). - Yksi ongelma voi olla se, että harhaluuloksi arvioitu psyykkinen sisältö onkin tosi. Mistä sen voi tietää? Tai jos joku mielikuva arvioidaan deluusioksi (tai vääräksi) sen pohjalta, että suuri enemmistö arvoi asian olevan toisin. Jos esimerkiksi komppanian 150:tä miehestä 149 marssii tunnin marssin jälkeen eri tahdissa kuin 1, voi yksi (1/149) olla kuitenkin oikeassa, jos tahti on ajan kanssa muuttunut edessä olevan johtajahahmon alettua jossain vaiheessa askeltaa väärin muiden seuratessa. (Jos marssi olisi tarkasti videoitu, asia voisi selvitä.) - Onkin ilmeistä, että harhaluulon kriteeninä ei ainakaan yksinomaisesti voi olla pelkkä sisältö (sisällön harvinaisuusuus, outous yms.), vaan myös ja ennen kaikkea sisältöön liittyvä asian prosessointi (prosessoinnin loogisuus yms.):

Tyypillistä paranoidiselle on ensinnäkin, että hän tietää jo ikään kuin etukäteen ja ilman empiriaa, so. fiksi-ideat. "Kun astuin tähän huoneeseen, tiesin, että täällä on tapahtunut murha?" (?) "Minulla on niin tarkka vainu!" - Opponentti voi tähän todeta - aivan oikein - että erilaisia luulotteluja tai harhaluuloja on maailma täynnä. Esimerkiksi uskonnot tarjoavat monenlaisia bisarriuksia, ja mm. neitseestä syntymiseen uskovat miljoonat. Toisaalta voidaan todeta, että uskonnoissa kyse on kollektiivisista deluusioista, joita ei yleensä pidetä "sairaina". Toisaalta ei frekvenssi tee ilmiöstä "tervettä", joskin esimerkiksi hammasmätä voi olla "normaalia" mielenterveyden tilastollisen mallin mukaan. Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!" - Toiseksi erityisen tyypillistä harhaluuloiselle on (jo mainittu) jääräpäisyys: oikea uusi tieto ei vaikuta korjaavasti fiksi-ideaan (kun taas esimerkiksi foobinen helpottuu; "huoleni oli turha"). Paranoidinen saattaa vain saada uutta vettä myllyyn ja tuumata, että kumoava tieto on sitä vain näennäisesti, että vastapuoli tällä kertaa vain harhauttaa ovelasti salatakseen oikean totuuden, joka on esimerkiksi laaja-alainen vainosysteemi. Täten kolmanneksi juuri tämä laaja-alainen harhasysteemi on paranoiassa tyypillistä.

Esimerkki: Kaksi miestä menossa kuselle. Toinen kuulee toisen sanovan: "Kyllä sun pitäis mennä lääkäriin." Miestä jää vaivaaman toisen puheet. Hän kysyy myöhemmin, että mitä tämä tarkoitti. "Ei, kun sanoin, että minun täytyy mennä lääkäriin, kun on aamusta lähtien ollut niin huono olo." Toinen helpottuu. Paranoidinen, joka fiksi-ideoittensa pohjalta ei pyrikään ennakkoluulottomaan falsifikaatioon, voi luulla että toinen kusettaa vaan lisää! (Luukkonen 2011 a: 40.)

"Sairaus"-luonne paranoiasssa tulee juuri siitä, että säilyttääkseen harhansa paranoidinen keksii uuden harhan.

Harhaluuloisuushäiriö (paranoia) – nykyisissä tautiluokituksissa: F22.0 (ICD-10, Blue book 1992: 97 - 98; Green book 1993: 70; 1997: 59 – 60; ym.); 297.1 (DSM-IV-TR 2000: 323 – 329) – ei kuitenkaan ole niin harvinainen kuin aiemmin on ehkä luultu. Useimmat delusionaaliset elävät enemmän tai vähemmän häiritsevissä ja usein aaltoilevissa harhoissaan menemättä tai joutumatta koskaan varsinaisen hoidon piiriin. Kendler (1982) antaa prevalenssiksi 24 – 30/100 000 (eli 0,03 % tai alle); assosioituu leskeyteen, selibaattiin, aineiden väärinkäyttöön ja päävammoihin (Sadock & Sadock 2010: 116). Usein erotetaan erilaisia tyyppejä: (1) vainoharhainen (persekutorinen), (2) mustasukkainen, (3) erotomaaninen, (4) somaattinen (luulotautinen eli hypokondrinen), (5) oikeuttahakeva (kverulatorinen) ja (6) suuruusharhainen (grandioosi tai megalomaaninen) ym. Näistä vainoharhainen tyyppi on selvästi yleisin (ehkä 50 – 70 %) ja suuruusharhainen todennäköisesti harvinaisin, ehkä vain 1+ % kaikista tapauksista). (DSM-IV-TR Plus 2004: 715 – 716). Täten suuruusharhaisen tyypin voidaan sanoa olevan (todella) harvinainen.

Delusionaalisia oireita omaava - kuten uskonnollinen - ei kuitenkaan välttämättä ole psykoottinen henkilö(nä). Se, mihin raja vedetään, on asiana avoin ja ratkaisematta. Esimerkiksi Pius XII kertoi taloudenhoitajattarelleen nähneensä yöllä Kristuksen. Kyseessä saattoi olla hallusinaatio, johon hän sitten "selvänä" kuitenkin uskoi. Tuskin häntä kuitenkaan henkilönä pidettäisiin psykoottisena.

V e r t a i l u a

Paranoidinen persoonallisuushäiriö vrt. paranoia vera. Paranoidissa persoonallisuushäiriöissä voidaan erottaa samat tyypit kuin psykoottisessa paranoiassa; kyse on lähinnä aste-erosta häiriön laaja-alaisuudessa ja intensiteetissa. Molemmat häiriöt ovat sangen kroonisia, mutta persoonallisuushäiriössä varsinainen delusionaalisuus on enemmän periodista, psykoosissa pysyvämpää.

Paranoia vrt. skitsofrenia. Andreas Marneros et al. (2010) kirjoittavat: (- -) Conclusions: The findings of this study support the assumption that DDs [delusional disorders] are a separate entity and only exceptionally can be a prodrome [ennakko-oire] of schizophrenia. - Paranoia vera -tapaus ja paranoidinen skitsofreeni eivät välttämättä ensi katsannossa vaikuta kovin erilaisilta, varsinkin kun alkututkimus on voinut olla puutteellinen. Täten myös ajan kanssa voi käydä ilmeiseksi, että paranoidinen olikin kuitenkin skitsofreeninen.

[Riidankylväjä]

folie á deux, -troix, -familie (joissa useampi henkilö jakaa samat harhaluulot) mainitaan Kalle Achtén kirjassa tässä yhteydessä. Lienevätkö ne yhteydessä nimenomaan paranoidisuuteen?

[Psykopatologia]

Kyllä.

Esimerkiksi kaksistaan asuvista sisaruksista toinen hoksaa,
että heidän mies-jutuistaan juorutaan. Sitten toinenkin äkkää!

[Riidankylväjä]

Miten esimerkiksi työpaikoilla? Miten laajalle harhaluulot voivat levitä?

Esimerkiksi "Kaukoidan kilpailijat varastavat liikesalaisuutemme / tietotaitomme..." tai "Google kyylää meitä"?

[ritalin]

Tässä on hyvä esimerkki vainoharhaisesta toiminnasta isommassa mittakaavassa: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012073 ... 4_uu.shtml

Markkinointi perustuu lähes yksinomaan vainoharhoille, kuten myös markkinointitutkimus. Markkinointitutkimus on lopultakin vain keino markkinoijalle myydä itse itselleen oma projektionsa.

[ritalin]

En mitään.

Olisit nyt edes jotain mieltä... :´(

Fundeerasin vaan, että haiskahtaisiko tuollainen erikoisuus paranoidiseen persoonallisuuteen sopivalta käyttäytymiseltä?

[Psykopatologia]

3 Itsepäinen paranoidinen (obsessionaalisia piirteitä) on kuin pakkoneuroottinen persoonallisuus, so. jäykkä, perfektionistinen ja moralistinen yms. Mutta kun pakkoneuroottinen pyrkii sopeutumaan sääntöihin pyrkii itsepäinen vapautumaan auktoriteeteista korostamalla omaa asemaansa ja olemalla kapinassa ulkoista kontrollia ja auktoriteetteja vastaan toivoen samalla korvausta aiemmista häntä kohdanneista vääryyksistä. Samalla kun itsepäinen jatkaa sääntöjen selventämisyrityksiä hän voi käyttää systeemiä hyväkseen hyökkäyksessä muita vastaan niin, että hän vetoaa lakeihin tai asettaa muille mahdottomia vaatimuksia ja halveksii heitä, kun he eivät näytä kykenevänkään noudattamaan sääntöjä tai ovat hänen mielestään tekopyhiä yms. Huolimatta auktoriteetti-kapinoinnistaan itsepäinen ei tavallisesti pysty vapautumaan syyllisyydestä tai koston pelosta. He toimivat pitkälti normaalisti, mutta heillä on jatkuvasti ikään kuin tuntosarvet esillä, ja he pyrkivät havainnoimaan muiden epätavallisia värähtelyitä, ilmeitä tai eleitä. Heillä voi olla kapseloituneita vainoharhoja, jotka tulevat esiin kriittisissä tilanteissa klassisen paranoian tyyliin. (Obdurate)

[Psykopatologia]

4 Oikeuttahakeva, kveruloiva paranoidinen (negativistisia piirteitä) on tyytymätön, pessimistinen, jääräpäinen, empivä ja kostonhimoinen. Kun näihin lisätään paranoidiset piirteet, seurauksena saattaa olla avointa vihamielisyyttä ja suoria deluusioita. Tätä voi seurata vikojen etsintää, jöröttelyä, kostonhalua ja mustasukkaisuutta sekä päähänpinttymiä väärästä kohtelusta tai pettämisestä. Oikeuttahakeva on harvoin pysyvissä ja terveissä ihmissuhteissa. Päin vastoin hän hylkää usein tunteiden tarpeensa ja vetäytyy kutistuneeseen näennäisen autonomian tilaan ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, joka kuitenkin kätkee masennuksen tunteita. Vaikka kveruloivalla voi olla kostonhaluisia raivon tunteita ikään kuin tukenaan, hän on kuitenkin tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa ja myös päättämättömyyden tuntojen vaivaama, ja hänen salaiset tunteensa voivat vaihdella kumppanuuden kaipuun ja hylätyksi tulemisen pelkojen välillä. (- -)
(Querulous)

[Kuutar]

3 Itsepäinen paranoidinen (obsessionaalisia piirteitä) on kuin pakkoneuroottinen persoonallisuus, so. jäykkä, perfektionistinen ja moralistinen yms. Mutta kun pakkoneuroottinen pyrkii sopeutumaan sääntöihin pyrkii itsepäinen vapautumaan auktoriteeteista korostamalla omaa asemaansa ja olemalla kapinassa ulkoista kontrollia ja auktoriteetteja vastaan toivoen samalla korvausta aiemmista häntä kohdanneista vääryyksistä. Samalla kun itsepäinen jatkaa sääntöjen selventämisyrityksiä hän voi käyttää systeemiä hyväkseen hyökkäyksessä muita vastaan niin, että hän vetoaa lakeihin tai asettaa muille mahdottomia vaatimuksia ja halveksii heitä, kun he eivät näytä kykenevänkään noudattamaan sääntöjä tai ovat hänen mielestään tekopyhiä yms. Huolimatta auktoriteetti-kapinoinnistaan itsepäinen ei tavallisesti pysty vapautumaan syyllisyydestä tai koston pelosta. He toimivat pitkälti normaalisti, mutta heillä on jatkuvasti ikään kuin tuntosarvet esillä, ja he pyrkivät havainnoimaan muiden epätavallisia värähtelyitä, ilmeitä tai eleitä. Heillä voi olla kapseloituneita vainoharhoja, jotka tulevat esiin kriittisissä tilanteissa klassisen paranoian tyyliin. (Obdurate)

Millä perusteella voidaan missäkin tapauksessa sanoa, milloin on kyse ihmisen persoonallisuudesta, milloin tavasta toimia jossain tietyssä tilanteessa?

[Psykopatologia]

Elonhistorian tuntemisen yms. pohjalta.

[Psykopatologia]

Poistin ritalinin.

[Psykopatologia]

Jos joku ei ole ollut suunnilleen kuukauteen kirjatuneena,
harkitsen poistamista.

[Helmenkalastaja]

Ihmisparka saattaa vaikka lähteä pitkälle ulkomaanmatkalle. (En minä toki - ei tarvi pelästyä)

Kun ihmisparka tulee takaisin ulkomailta (mistä käsin ei ole ollut mahdollisuutta käydä palstalla), hän voi rekisteröityä uudelleen .

[Kahvi]

4 Oikeuttahakeva, kveruloiva paranoidinen (negativistisia piirteitä) on tyytymätön, pessimistinen, jääräpäinen, empivä ja kostonhimoinen. Kun näihin lisätään paranoidiset piirteet, seurauksena saattaa olla avointa vihamielisyyttä ja suoria deluusioita. Tätä voi seurata vikojen etsintää, jöröttelyä, kostonhalua ja mustasukkaisuutta sekä päähänpinttymiä väärästä kohtelusta tai pettämisestä. Oikeuttahakeva on harvoin pysyvissä ja terveissä ihmissuhteissa. Päin vastoin hän hylkää usein tunteiden tarpeensa ja vetäytyy kutistuneeseen näennäisen autonomian tilaan ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, joka kuitenkin kätkee masennuksen tunteita. Vaikka kveruloivalla voi olla kostonhaluisia raivon tunteita ikään kuin tukenaan, hän on kuitenkin tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa ja myös päättämättömyyden tuntojen vaivaama, ja hänen salaiset tunteensa voivat vaihdella kumppanuuden kaipuun ja hylätyksi tulemisen pelkojen välillä. (- -)
(Querulous)

Mitä tarkoittaa "kveruloiva"?

Taisin muuten tuntea erään henkilön, jolla oletan olevan aika paha rajatilahäiriö, ja tuo kirjoitus kyllä osui ja upposi häneen.

[Psykopatologia]

lat. querulus valittava

[Kahvi]

4 Oikeuttahakeva, kveruloiva paranoidinen (negativistisia piirteitä) on tyytymätön, pessimistinen, jääräpäinen, empivä ja kostonhimoinen. Kun näihin lisätään paranoidiset piirteet, seurauksena saattaa olla avointa vihamielisyyttä ja suoria deluusioita. Tätä voi seurata vikojen etsintää, jöröttelyä, kostonhalua ja mustasukkaisuutta sekä päähänpinttymiä väärästä kohtelusta tai pettämisestä. Oikeuttahakeva on harvoin pysyvissä ja terveissä ihmissuhteissa. Päin vastoin hän hylkää usein tunteiden tarpeensa ja vetäytyy kutistuneeseen näennäisen autonomian tilaan ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, joka kuitenkin kätkee masennuksen tunteita. Vaikka kveruloivalla voi olla kostonhaluisia raivon tunteita ikään kuin tukenaan, hän on kuitenkin tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa ja myös päättämättömyyden tuntojen vaivaama, ja hänen salaiset tunteensa voivat vaihdella kumppanuuden kaipuun ja hylätyksi tulemisen pelkojen välillä. (- -)
(Querulous)

Mitä tarkoittaa "kveruloiva"?

Taisin muuten tuntea erään henkilön, jolla oletan olevan aika paha rajatilahäiriö, ja tuo kirjoitus kyllä osui ja upposi häneen.

Tunnenko minäkin hänet?

En usko.

[Psykopatologia]

4 Oikeuttahakeva, kveruloiva paranoidinen (lat. querulus valittava) (negativistisia piirteitä) on tyytymätön, pessimistinen, jääräpäinen, empivä ja kostonhimoinen. Kun näihin lisätään paranoidiset piirteet, seurauksena saattaa olla avointa vihamielisyyttä ja suoria deluusioita. Tätä voi seurata vikojen etsintää, jöröttelyä, kostonhalua ja mustasukkaisuutta sekä päähänpinttymiä väärästä kohtelusta tai pettämisestä. Oikeuttahakeva on harvoin pysyvissä ja terveissä ihmissuhteissa. Päin vastoin hän hylkää usein tunteiden tarpeensa ja vetäytyy kutistuneeseen näennäisen autonomian tilaan ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, joka kuitenkin kätkee masennuksen tunteita. Vaikka oikeuttahakevalla voi olla kostonhaluisia raivon tunteita ikään kuin tukenaan, hän on kuitenkin tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa ja on myös päättämättömyyden tuntojen vaivaama, ja hänen salaiset tunteensa voivat vaihdella kumppanuuden kaipuun ja hylätyksi tulemisen pelkojen välillä. Kun hänellä kateus mobilisoituu, hän pitää usein muiden saavutuksia ansiottomina tai puolueellisina suosionosoituksina, ja näiden ihmisten joukko voi kasvaa hänen mielessään. Oikeustaistelut häntä epäoikeudenmukaisesti kohdelleita [myös viranomaisia] vastaan ovat yleisiä. Projektion kautta myös eroottiset deluusiot ovat tavallisia, sillä kveruloiva kuitenkin kaipaa rakkautta vaikka kieltääkin kaipuunsa. Uskottomuus- ja petossyytökset ym. voivat kohdistua myös syyttömiin sukulaisiin ja ystäviin. (Querulous)