Mirri kirjoitti:Käsitykseni mukaan persoonallisuushäiriöt juontuvat varhaisemmasta lapsuudesta kuin kouluiästä, toisin sanoen ne syntyvät jo ennen kouluikää. Sen sijaan persoonallisuushäiriöisyys voi alkaa oireilla kouluiässä. Arvelen, että persoonallisuushäiriöisyys - sen oireilu - voi altistaa kasvuikäisen niin kiusaajana kuin myös kiusattuna olemiselle.
Aiemmin kritisoin viestiäsi epäonnistuneesti ja hylkäsit kritiikkini. Lausumasi "
voi altistaa kasvuikäisen... ... kuin myös kiusattuna olemiselle" on arveluttava.
Koska
— Näkemyksesi vahvistaa sellaista näkökulmaa kiusaamisprosessista, että kiusattu olemisellaan olisi alttiimpi tulemaan kiusatuksi. Ja koska tuo alttius on persoonallisuushäiriö, ollaan jo lähellä sitä tulkintaa, että kiusattu perii geeneissään kiusatun roolin. Tuosta voidaankin sitten kätevästi päätellä, että kiusaamista ei voida estää millään, vaan se on vääjäämätön kiusatusta johtuva prosessi.
— Tuollainen kiusaamisen dynamiikan täydellinen väärinymmärrys on suureksi haitaksi niille pyrkimyksille, joilla kiusaamista pyritään vähentämään, koska syytä vieritetään kiusaamisen kohteelle.
— Kiusaaminen on joka tapauksessa vaurioittavaa kohteelle olipa kyseessä persoonallisuushäiriöinen tai terve ihminen, joita kuitenkin suurin osa ihmisistä vielä on ennen kiusatuiksi tulemistaan.