Piirrä kuvio ja ratkaise ongelma (testaukset)

[Psykopatologia]

Kelan pääjohtaja-kandidaattejakin viimeksi (ainakin) haastateltiin.

Huonoimmat tulokset saanut valittiin.

[Hilppa]

Mikä on oikein ja mikä väärin?

Jos hakijat ovat osaamiseltaan, kyvyiltään ja työssä tarvittavilta ominaisuuksiltaan samanlaiset, kenet tulee valita? Antaa arvan valita? Vai "pärstäkertoimen" mukaan?

Jos tointa hoitanut on hakijoiden joukossa, tuleeko häntä suosia vai tulisiko antaa paikan kiertää ja valita "uutta verta" taloon? Vaikea kysymys, kenelle hyvää tulee antaa ja ketkä jättää mahdollisesti työttömäksi ja keiden työura katkaista? Vaikeita kysymyksiä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Mutta toisaalta työnantajan näkökulmasta on esitetty ajatuksia, että on hyvä, kun on materiaalia mistä valita.

[Psykopatologia]

Pärstän.

[Kahvi]

Miksi työnteosta ja työhön pääsystä tahdotaan tehdä aina vain vaikeampaa?

Ehkä siksi, että työvoima on nykyään kallista; lisäksi virherekry vasta kallista lystiä onkin.
Ennenwanhaan työvoima oli halpaa ja oli siis varaa pitää matkassa myös niitä "koirankynnenleikkaajia".

Ennen vanhaan kaikki tekivät työtä ja ahkera työntekijä oli hyvä työntekijä. Työpaikoilla oltiin työtä tekemässä eikä viettämässä sosiaalista elämää. Ominaisuuksiltaan sai olla millainen vain, kunhan oli työteliäs. Nyt työelämään on tullut se sama malli mikä on tuttu koulujen urheilukentiltä, joukkueeseen valitaan valitsijan kaverit ja suosituimmat oppilaat, ei ne jotka ovat parhaita pelaamaan.

Eikös noiden testien tarkoitus ole nimenomaan löytää nuo parhaat pelaajat? Vai mitä tarkoitat?

Kaiken maailman testit ja muu byrokratia estää myös sosiaalista liikkuvuutta ja jyrkentää luokkayhteiskunnan eroja. Ne jotka ovat hyviä suorittamaan testejä ja ovat monipuolisesti lahjakkaita, saavat töitä. Ne jotka eivät ole ehkä kirjallisesti lahjakkaita tai "testiälykkäitä" voivat repuuttaa tuollaiset testit, vaikka olisivat hyviä työntekijöitä.

En ymmärrä tätä(kään) pointtia... kun ei ole tarkoitus päätellä kuka on yleisesti hyvä työntekijä, vaan kuka on paras mahdollinen ko työtehtävään. Joskus työtehtävä vaatii esim hyvää kirjallista ilmaisua, jolloin se tietysti painottuu - joskus taasw työtehtävä ei vaadi moista taitoa, jolloin sen merkitys on vähäinen testien lopputulokseen.

[Kahvi]

Tyypillisesti prosessiin sisältyy taitoja – kuten matemaattisia ja kielellisiä kykyjä – arvioiva osa sekä persoonallisuustesti. Arviointiin kuuluu myös aina psykologin haastattelu.

Arvaan, luultavasti WAIS -testi ja sitten näitä projektiivisia tai jotain muunnelmia sentapaisista testeistä.
En työnantajana maksaisi WAIS-testistä tuhatta euroa, ainakaan vanhan työntekijän kohdalla, kyllä ne kyvyt itse työssä näkyvät parhaiten. Jos kykenee tekemään työtä asiantuntijatehtävissä, WAIS -testi on turha, koska ne tehtävät ovat aika helppoja keskivertoälykkäälle. Persoonallisuustesteissä voi huijata.

Tuo tuhannen euron hinta sisältää kokonaisuuden, joka siis tietenkin muodostuu eri testien, haastatteluiden ym "yhteenvedosta" - tarkemmin kait eri tuloksia verrataan siihen, minkälaista työntekijää ollaan hakemassa.

Testeissä voi toki (yrittää) huijata, mutta se on omiin muroihin pissimistä. Ei nimittäin paljoa mieltä lämmitä, että huomaa tekevänsä duunia johon ei oikeasti sovellu.

[Kahvi]

Työnantaja maksaa testin, mikä on oikeus ja kohtuus. Tähän on tultu, koska materiaalia työnhaussa on jokaista myyjän ja asiakaspalvelijan avoinnaolevaa paikkaa kohti yllin kyllin. Siis liikaa, koska on niin korkea työttömyysprosentti. Jos hakijoita olisi kohtuullinen määrä, ei työnantajan tarvitsisi nähdä valintaprosessissa niin tolkuttomasti vaivaa eikä tarvitsisi perustaa rekrytointitehdasta testaajineen ja valitsijoineen. Toisaalta työllistäähän rekrytointikin.

Kun on paljon valinnanvaraa, on tehtävä testejä, jotta saadaan loppujen lopuksi melko tasalaatuisesta massasta seulottua se paras hakija. Edes joku keinotekoinen pieni ero etsimällä etsittyä. Mikään ei kuitenkaan takaa, että paras tulee valituksi, vaikka kalliisti, sertifioidusti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan valinta tehdäänkin.

Minusta noita testejä ei tehdä kuin ns "loppusuoralle" päässeille. Normimenetelmin karsitaan porukkaa niin, että testeihin laitetaan esim 3 parasta ehdokasta.

Toisaalta noilla testeillä halutaan löytää paras mahdollinen, toisaalta myös halutaan välttää sen virherekrytoinnin tekemistä.

[Psykopatologia]

Itse työnantajana valitsisin kaikkein huonoimmat,
jotta heidän olisi hyvä olla kaiken kurjuuden jälkeen.

[Hilppa]

Työnantaja maksaa testin, mikä on oikeus ja kohtuus. Tähän on tultu, koska materiaalia työnhaussa on jokaista myyjän ja asiakaspalvelijan avoinnaolevaa paikkaa kohti yllin kyllin. Siis liikaa, koska on niin korkea työttömyysprosentti. Jos hakijoita olisi kohtuullinen määrä, ei työnantajan tarvitsisi nähdä valintaprosessissa niin tolkuttomasti vaivaa eikä tarvitsisi perustaa rekrytointitehdasta testaajineen ja valitsijoineen. Toisaalta työllistäähän rekrytointikin.

Kun on paljon valinnanvaraa, on tehtävä testejä, jotta saadaan loppujen lopuksi melko tasalaatuisesta massasta seulottua se paras hakija. Edes joku keinotekoinen pieni ero etsimällä etsittyä. Mikään ei kuitenkaan takaa, että paras tulee valituksi, vaikka kalliisti, sertifioidusti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan valinta tehdäänkin.

Minusta noita testejä ei tehdä kuin ns "loppusuoralle" päässeille. Normimenetelmin karsitaan porukkaa niin, että testeihin laitetaan esim 3 parasta ehdokasta.

Toisaalta noilla testeillä halutaan löytää paras mahdollinen, toisaalta myös halutaan välttää sen virherekrytoinnin tekemistä.

Enkö muka edellisiä viestejäni kirjoittaessani tiennyt tuota? Tiesin. Ja on minulle pässinlihaa.

Viesteissäni pohdin taloustilanteen vaikutusta rekrytointiin työnantajan näkökulmasta. Jos on haettavana kaksi marketin kassan paikkaa, sinne on nykyisessä työmarkkinatilanteessa pilvin pimein hakijoita. Paikanhaltijatkin ovat ammattilehdessään valittaneet, että työnantaja ei anna tehdä tunteja täyteen, vaan kassatyöntekijät joutuvat olemaan passissa ja tekemään vajaata työviikkoa, millä palkalla ei tule toimeen. Kun hakijoita kahteen tuollaiseen työpaikkaan on runsaasti ja parhaat, jotka ovat keskenään lähes identtisiä hakijoita, on seulottu, mikä avuksi sitten? Ajatelkaa ihmiset: kaupan kassalle hakevista asetettaisiin psykologisiin testeihin esim. 10 hlö:ä. Marketin kassan homma ei ole kovin kaksinen ja sen pystyy peruskoulupohjalta suorittamaan eikä siitä maksettava palkka ole kovin hyvä. Miksi sitten tarvitsee käyttää rekrytoinnissa kalliita (psykologeja/rekrytoijiksi kouluttautuneita melkein ammattilaisia) asiantuntijoita, jotka tekevät kalliiksi työnantajalle tulevat testit?

Minä ymmärrän, että psykologiset testit on tehtävä esimiesasemaan pyrkiville ja toisinaan myös asiantuntijatehtäviin pyrkiville, mutta tavallisille asiakaspalvelijoille tehtävät psykologiset testit tuntuvat turhilta ja kalliilta. Mikään ei takaa, että juuri psykologisten testien perusteella löytyisi paras.

[color=#FF0000]Korjaus 12.55 punaisella.[/color]

[Hilppa]

Kysymys oli siis tämä:

Mikä on oikein ja mikä väärin?

Jos hakijat ovat osaamiseltaan, kyvyiltään ja työssä tarvittavilta ominaisuuksiltaan samanlaiset, kenet tulee valita? Antaa arvan valita? Vai "pärstäkertoimen" mukaan?

Pärstän.

Kysymys muille palstalaisille.
Mitä mieltä olette? Mitä vastaisitte ylläolevaan kysymykseeni?

[Golden flower]

Itse työnantajana valitsisin kaikkein huonoimmat,
jotta heidän olisi hyvä olla kaiken kurjuuden jälkeen.

Minusta on ihan ymmärrettävää, että työnantajat haluavat valikoida ns. "jyvät akanoista" valitessaan työntekijöitä. Sen tosiasian vallitessa on kuitenkin aivan typerää alkaa syyllistämään esim. niitä ihmisiä, jotka eivät halua tai koe pystyvänsä töitä tekemään, kuten taannoin kohuttiin (Silminnäkijä/Viljamin tapaus). Silloinhan pitäisi olla vain tyytyväinen, että ns. "huono aines" (työnantajan kannalta) on mahdollisimman tyytyväinen osaansa. Niiden, joiden työpanosta arvostetaan ja jotka työnsä pystyvät hoitamaan pitäisi myös pystyä kiitollisena ottamaan osansa vastaan ja tuohon osaan kuuluu yhteiskunnan "huonon aineksen" elättäminen. Sellaisessa yhteiskunnassa me elämme. En ymmärrä, miksi se on niin monien vaikeaa käsittää. Ei sen kaiken epäreiluuden kokemuksesta kumpuavan pahoinvoinnin sylkeminen sinne alimmalle portaalle ketään sieltä innosta ylöspäin nousua edes tavoittelemaan. Ja voihan aina halutessaan ryhtyä sitten itse "työnvieroksujaksi", jos se kerran on niin auvoisaa.

[untuva]

Itse työnantajana valitsisin kaikkein huonoimmat,
jotta heidän olisi hyvä olla kaiken kurjuuden jälkeen.

Koet syyllisyyttä.

[Psykopatologia]

Joo, haluan saattaa kapitalistiset firmat konkurssiin ja työttömyyden nousuun.

[Golden flower]

Itse työnantajana valitsisin kaikkein huonoimmat,
jotta heidän olisi hyvä olla kaiken kurjuuden jälkeen.

Minusta on ihan ymmärrettävää, että työnantajat haluavat valikoida ns. "jyvät akanoista" valitessaan työntekijöitä. Sen tosiasian vallitessa on kuitenkin aivan typerää alkaa syyllistämään esim. niitä ihmisiä, jotka eivät halua tai koe pystyvänsä töitä tekemään, kuten taannoin kohuttiin (Silminnäkijä/Viljamin tapaus). Silloinhan pitäisi olla vain tyytyväinen, että ns. "huono aines" (työnantajan kannalta) on mahdollisimman tyytyväinen osaansa. Niiden, joiden työpanosta arvostetaan ja jotka työnsä pystyvät hoitamaan pitäisi myös pystyä kiitollisena ottamaan osansa vastaan ja tuohon osaan kuuluu yhteiskunnan "huonon aineksen" elättäminen. Sellaisessa yhteiskunnassa me elämme. En ymmärrä, miksi se on niin monien vaikeaa käsittää. Ei sen kaiken epäreiluuden kokemuksesta kumpuavan pahoinvoinnin sylkeminen sinne alimmalle portaalle ketään sieltä innosta ylöspäin nousua edes tavoittelemaan. Ja voihan aina halutessaan ryhtyä sitten itse "työnvieroksujaksi", jos se kerran on niin auvoisaa.

Työkykyisyys on määritelmä johon tarvitaan muitakin arvioijia kuin ihminen itse.

En ymmärrä puhetta siitä, että työtä ei muka kaikkien tarvitse (voimiensa mukaan) tehdä, koska muuten työ "loppuu kesken".
Enkä vastaansanomatta suostu siihenkään, että työssäkävijöiden olisi itsestäänselvästi suostuttava elättämään niitä jotka eivät halua työtä tehdä.

Yhteiskuntamme rakentuu sillä lailla, että työkykyiset ja -haluiset elättävät vähemmän työkykyiset ja -haluttomat. Tästä voi miettiä jokainen osalleen lankeavat negatiiviset seikat ja keskittyä suremaan niitä tai sitten keskittyä ottaa osansa kiitollisena vastaan ja lopettaa muitten syyllistämisen omista kärsimyksistään ja ottaa reilusti vastuun siitä osasta, joka itsellä on sillä/tällä hetkellä ja antaa muiden ottaa vastuuta omasta osuudestaan sillä tavalla, kun siihen kyvykkäitä ovat. Nyt taitaa olla niin, että aika harva on tyytyväinen, eikä siitä kovin hyvää ole seurannut varsinkin, kun "ne muut" ovat syyllisiä siihen huonoon oloon.

Työkyvyttömyys on eri asia kuin työhaluttomuus, eikä niitä pidä toisiinsa sekoittaa.

Ovat eri asioita, mutta usein ne pruukataan sekoittaa toisiinsa. Ulkoisesti tuottavat samannäköisen tuloksen työrintamalla. Pitäisikö työhaluttoman esittää työkyvytöntä, että olisi yhteiskunnallisesti korrektimpaa?

[Golden flower]

Ja vielä lisättäköön, että työkyvyttömyys ja työhaluttomuus voivat olla myös sama asia (esim. defenssin kautta).

[Hilppa]

- -

Työkyvyttömyys on eri asia kuin työhaluttomuus, eikä niitä pidä toisiinsa sekoittaa.

Ovat eri asioita, mutta usein ne pruukataan sekoittaa toisiinsa. Ulkoisesti tuottavat samannäköisen tuloksen työrintamalla. Pitäisikö työhaluttoman esittää työkyvytöntä, että olisi yhteiskunnallisesti korrektimpaa?

En ehkä ymmärtänyt täysin, mitä tarkoitit aiemmilla kommenteillasi. En ymmärrä, mitä tarkoitat edellisellä viestilläsi. Voi olla työhaluton, joka on joko työllinen tai työtön. Lisäksi ihmisillä on erilaiset motiivit työn tekemiseen. Mielestäni useimmat kuitenkin haluaisivat tehdä työtä, mutta eivät ole syystä tai toisesta joko päässeet haluamalleen alalle, saaneet työtä (ovat siis joutuneet työttömäksi) tai on joku muu syy, esimerkiksi jokin rajoite tai sairaus, koulutuksen puute tai osaamisen ja tarvittavien kykyjen puute omalle toivealalle.

Mistä työhaluttomuus syntyy? Siitäkö, että kokee pudonneensa kilpailussa häviölle?

[Psykopatologia]

"Oikeasti" työhaluton voi kokea ("aidosti") olevansa työkyvytön
häiriönkuvaan liityvän (defensiivisen) "harhaisuuden" yms. pohjalta.

[Golden flower]

Työkyvyttömyys on eri asia kuin työhaluttomuus, eikä niitä pidä toisiinsa sekoittaa.

Ovat eri asioita, mutta usein ne pruukataan sekoittaa toisiinsa. Ulkoisesti tuottavat samannäköisen tuloksen työrintamalla. Pitäisikö työhaluttoman esittää työkyvytöntä, että olisi yhteiskunnallisesti korrektimpaa?

Yhteiskunta, sen lainsäädäntö, asetukset ja niiden käytännön noudattaminen ei saa sekoittaa niitä toisiinsa.

Työhaluttomalle pitää tarjota sopiva hoito työhaluttomuuteen, eikä missään nimessä hyväksyä asiaa väistämättömänä tai välttämättömänä asiana.

Entä, jos sopivan hoidon tarjoaminen kuluttaisi yhteiskunnan resursseja enemmän kuin hoidolla saavutettaisiin tuloksia/tuottoa?

[Golden flower]

"Oikeasti" työhaluton voi kokea ("aidosti") olevansa työkyvytön
häiriönkuvaan liityvän (defensiivisen) "harhaisuuden" yms. pohjalta.

Kyllä ja myös toisinpäin, (työkyvytön haluaa mieluummin ajatella olevansa työhaluton, koska se on enemmän oma päätös ja tuo hallinnan tuntua. Mutta voiko toisaalta terveellä olla noin voimakkaita "harhoja" tai defenssejä?

[untuva]

PP:lla on kova työhalu ja -into, vaikka on jo ikää.

[Psykopatologia]

15:23

"Oikeasti" työhaluton voi kokea ("aidosti") olevansa työkyvytön
häiriönkuvaan liityvän (defensiivisen) "harhaisuuden" yms. pohjalta.

Erinomainen pointti. Miten siis erottaa nuo toisistaan?

Kyseessä on kliininen päättely.

Samoin voi olla vaikeaa erottaa toisistaan oikeat somaattiset oireet konversio-oireista.

Mitään yleisiä pitäviä "sääntöjä" yms. ei ole.