Perheterapeuttinen näkökulma

[Hermes]

Tavallaan ehkä osan Keroputaan mallin todella hyvistä tuloksista selittää se, että siellä vältettiin neuroleptilääkityksen antamista ensimmäisenä lääkkeenä. Ehkä se siinä sivussa annettava terapia ei ole niin tärkeää, kunhan on jonkinlaista keskustelua, seurantaa ja välittämistä.

Mutta muuten, "psykoosipotilaan" kannalta voi olla parempi, että häntä rohkaistaan menemään takaisin yhteiskuntaan, ei leimata halventavilla termeillä, ei tuhota hänen mieltään ja aivojaan haitallisilla lääkkeillä, jne.

[Kuutar]

Tavallaan ehkä osan Keroputaan mallin todella hyvistä tuloksista selittää se, että siellä vältettiin neuroleptilääkityksen antamista ensimmäisenä lääkkeenä. Ehkä se siinä sivussa annettava terapia ei ole niin tärkeää, kunhan on jonkinlaista keskustelua, seurantaa ja välittämistä.

Minä uskon terapian hyödyllisyyteen, mutta ei terapian sisältökään voi olla mitä tahansa. Terapiamuodon on oltava sopiva juuri sille kyseiselle potilaalle.

[Hermes]

Tavallaan ehkä osan Keroputaan mallin todella hyvistä tuloksista selittää se, että siellä vältettiin neuroleptilääkityksen antamista ensimmäisenä lääkkeenä. Ehkä se siinä sivussa annettava terapia ei ole niin tärkeää, kunhan on jonkinlaista keskustelua, seurantaa ja välittämistä.

Minä uskon terapian hyödyllisyyteen, mutta ei terapian sisältökään voi olla mitä tahansa. Terapiamuodon on oltava sopiva juuri sille kyseiselle potilaalle.

Itse asiassa kuulin vähän aikaa sitten eräästä lähteestä, joka ei edes ole suomalainen, että Avoin dialogi -menetelmää (tai sen esiastetta) kokeiltiin useammassa paikassa Suomessa, joissain neuroleptilääkityksellä, joissain ilman. Keroputaa oli yksi paikoista, joissa kokeiltiin ilman lääkitystä. Se on myös yksi paikoista, joka harjoittaa kyseistä hoitomuotoa edelleen. Olisi mielenkiintoista saada käsiin nuo tutkimukset ja niiden tulokset, itse asiassa voisinkin yrittää selvittää asiaa tarkemmin.

[Psykopatologia]

Tietysti kaikessa psykotarepiassa tulee konfrontoida
persoonallisuushäiriöisen mahdollinen destruktio.

[Hermes]

Jos se on niin hieno hoito malli, miksi sitä ei käytetä kaikkialla? ...

Siihen on varmasti monta eri syytä. Ei kai kenelläkään ole jäänyt huomaamatta bio-psykiatrisen hoitomallin jatkuvasti kasvava aalto 1980-luvulta lähtien? Sehän on kulkenut kuin myrskyaalto koko länsisen maailman läpi. Lopputulos? Nykyään USA:ssa on kolminkertainen määrä ihmisiä paikallisella mt-eläkkeellä (SSD/SSDI).

Tietysti eri terapiasuuntausten ihmiset tahtovat selitellä, miten juuri heidän terapiansa on parempaa kuin joku toinen. Mutta missä ovat todisteet tästä? Todisteeksi eivät riitä terapiasuuntauksen harjoittajan oma mainospuhe tai sen potilaan oma kertomus "kyllä se on auttanut hirveästi", jos potilaat edelleenkin vuosikausien jälkeen syövät yhtä paljon lääkkeitä kuin ennenkin, jos he eivät ole vuosikausienkaan jälkeen päässeet takaisin työ- tai opiskeluelämään, jne. Lääkkeitä syödään ja terapiassa käydään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, mutta mitään kehitystä ei näy mihinkään suuntaan: aika tyypillinen havainto, kun kuuntelee mt-potilaiden kertomuksia.

Onko Obelixin terapiasuuntauksella tarjota jotain oikeita todisteita hoidon toimivuudesta verrattuna muihin terapioihin? Ja onko selityksiä Keroputaan mallin tuloksista, jotka ovat ehkä parhaita länsimaissa?

[Psykopatologia]

Paradoksi:
Vaikka ahdistus- ja masennuslääkkeet ovat kehittyneet,
ei vastaavaa prevalenssin alentumaa ole tapahtunut.
Nykyään ei kuitenkaan tavata niin vaikeita melankolisia
depressioita kuin vielä 1960-luvulla.

Skitsofrenian (1951-) ja manian (1948-) lääkehoidossa tapahtui
läpimurto, ja 1950-luvulta niiden käyttö alkoi yleistyä.