Kotikatsomo: Kymenlaakson laulu (TV1)

[Riidankylväjä]

Fiktiotahan tuo on, mutta minua häiritsi semmoinen asia, että naisen piti olla psykiatri, mutta hän ei tajunnut Fabianin mielenliikkeitä alkuunkaan. Vai oliko kyseessä "suutarin lapsille ei ole kenkiä"-efekti?

Fabianin äiti oli looginen ja johdonmukainen hahmo.

Vasaramiesten episodi jäi jotenkin irralliseksi eikä mielestäni oikein istunut kokonaisuuteen.

[Psykopatologia]

Faabianin tekemää murhaa edelsi kaksi hänen kokemaansa nöyryytystä,
ensin seniori-psykiatrin ja sitten duunarien taholta, kun nämä panivat
vasaraa hänen perseeseensä (ei kuitenkaan varsi edellä).

[Hilppa]

Mielestäni kohtuullisen onnistunut kuvaus. Käsikirjoituksen loogisuus ei pidä ja turvauduttiin monesti käytettyyn "halpaan" kikkaan muuttamalla surrealistiseksi lopun ahdistavimmissa kohdissa. Äiti oli mielestäni jo liiankin tyypilliseksi käynyttä Oksasta. Karmaisevan kulmikkaan, tunteettoman naisen arkkityyppi. Pätevästi näytelty, kuten aina taattua Oksasta. Toivoisin kuitenkin edes joskus näkeväni hänet kokonaan toisenlaisessa roolissa. Miksi näyttelijät monesti lokeroidaan? Petelius oli hyvähkö Fabianin roolissaan. Terapiakohtauksissa olisin kuvitellut hänen puhuvan sohvalla makaavan potilaan kanssa, en vastakkain istuvan. En tiedä, mistä tuo mielikuva itselleni tuli. Tummiksi värjätyistä hiuksista ja parrastako? Poika oli mainio, samoin tytär. Psykiatrianalyytikko oli mielestäni uskottava tiettyyn rajaan asti. Kun ongelmia tuli, muuttui tavanomaiseksi naiseksi. "En voi kertakaikkiaan käsittää, että tulen noin huijatuksi. Sä et voi olla tosissasi! Tämä ei voi olla totta!" Ja sitten surrealismi alkoi. Mielestäni Psykiatri oli enemmänkin tavallinen lääkäri, ei analyytikko. En tiedä, mistä minulle tuokin mielikuva tuli.