Tuore lumi voi helpottaa kaamosoireita

[Mirri]

Olisikin niin yksinkertaista, että (kaamos)masennus on tahdon ja päättelyn asia. Entä valoisuuden seurauksena maniaan sairastuvat; onko heidänkin kohdallaan kyseessä 'kehäpäätelmä': sairastuvat maniaan, kun ovat oppineet valoisuuden voivan laukaista maanisuutta?

Mikähän kaamosmasennuksen olemassaolon hyväksymisestä tekee niin vaikeaa, että siihen etsiskellään selityksiä miltei kaikkialta muualta kuin valon vähyydestä? Tätä asiaa en varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä.

[Mirri]

Voiko valo tehdä hulluksi?
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2013;129(13):1369-73
Timo Partonen
Katsaus

Artikkeli luettavissa täältä:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/a ... s=duo11092

[Kissi]

Mirri:
"Mikähän kaamosmasennuksen olemassaolon hyväksymisestä tekee niin vaikeaa, että siihen etsiskellään selityksiä miltei kaikkialta muualta kuin valon vähyydestä? Tätä asiaa en varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä."

Samaa minäkin olen miettinyt, että miksi ihmiset ikäänkuin kilpailee sillä, että mua pimeys väsyttää/ei tunnu missään
Itse olen hyväksynyt sen jo, että pimeessä olen 'huonompi' kuin valoisaan aikaan.
Ei tarvitse olla 'vakavasti masentunut' tai 'psykoottinen' jos vaan oireilee valon vähyydessä. Olen joskus hävennyt sitä, etten pimeeseen aikaan ole kovin energinen ja luullut että se on tavatonta! pah, nykyään vaan tiedän, että näin mennään ja tilanne muuttuu kevään myötä.

[Hilppa]

Olisikin niin yksinkertaista, että (kaamos)masennus on tahdon ja päättelyn asia. Entä valoisuuden seurauksena maniaan sairastuvat; onko heidänkin kohdallaan kyseessä 'kehäpäätelmä': sairastuvat maniaan, kun...

Tuollaista ei ole väitetty, että olisi päättelyn asia. Masentuneen oma päättely sen sijaan vahvistaa tunnetta valon puutteen vaikutuksista. Masentuneen mielessä moni asia muuttuu ja tulee liioitelluiksi etenkin, jos kyseinen seikka on negatiivinen ja voi tiedostua masennuksen syyksi. Valo vaikuttaa, mutta valon määrään voi myös itse vaikuttaa ja järjestää keinovaloa itselleen. Jos on vapaana kotonaan, ei kukaan estä ostamasta kirkasvalolaitetta ja heräämästä nauttimaan kirkasvalosta joka aamu kello kahdeksan. Mutta mikä on motiivi herätä ilman mitään pakkoa kello kahdeksan? Itselleni sellainen on ainakin hyvin vaikeata.

Kuvitteletko, että minä en kärsisi pimeästä ajanjaksosta? Kärsin siitä aivan samoin kuin useimmat muutkin ja minulle herääminen on erityisen vaikeata. Lisäksi minun on revittävä itseni ylös, vaikka se olisi kuinka vaikeata masennuksesta ja väsymyksestä huolimatta, joka painaa minua erityisesti talvella.

[Mirri]

Kiss, sama juttu minulla; muistan menneinä vuosina hävenneeni kaamosmasennustani. Nykyisin on helpompaa, koska sen olemassaolo tiedetään ja tunnetaan. Itsekin tietää millaista kaamosoireilu on luonteeltaan, ja sen kanssa pärjää paremmin, kun ei enää tarvitse hävetä ja kuvitella olevansa luulotautinen.

Ihmiset tuntuvat hyväksyvän sen, että valoisuus voi aiheuttaa unettomuutta ja muuta ylikierroksilla käymistä; ei kuvitella valoisuuden aiheuttamien oireiden olevan opittuja. On pimennysverhoja ja vaikka mitä muita systeemejä, jotteivät herkästi valoon reagoivat ihmiset valvoisi yöttömän yön aikaan ympäri vuorokauden. Miksei yhtä hyvin voitaisi ymmärtää ja hyväksyä sitä, että pimeys aiheuttaa vastakkaisia ilmiöitä: pohjatonta väsymystä ja muuta toimintakyvyttömyyttä.

[Mirri]

Kuvitteletko, että minä en kärsisi pimeästä ajanjaksosta? Kärsin siitä aivan samoin kuin useimmat muutkin ja minulle herääminen on erityisen vaikeata. Lisäksi minun on revittävä itseni ylös, vaikka se olisi kuinka vaikeata masennuksesta ja väsymyksestä huolimatta, joka painaa minua erityisesti talvella.

Kuulostaa sankarilliselta.

[Hilppa]

... Miksei yhtä hyvin voitaisi ymmärtää ja hyväksyä sitä, että pimeys aiheuttaa vastakkaisia ilmiöitä: pohjatonta väsymystä ja muuta toimintakyvyttömyyttä.

Hyväksytäänhän toki. Mutta kuka sitten pyörittää tätä yhteiskuntaa, jos me kaikki vaan makaamme sängyn pohjalla hyväksymässä kaamosmasennustamme? Kuka luo lumet? Kuka kuljettaa tavarat kauppaan? Kuka menee aamukuudeksi töihin?

[tuuve m]

Ne sankarit tekee kaikki nuo.

[Hilppa]

Kuvitteletko, että minä en kärsisi pimeästä ajanjaksosta? Kärsin siitä aivan samoin kuin useimmat muutkin ja minulle herääminen on erityisen vaikeata. Lisäksi minun on revittävä itseni ylös, vaikka se olisi kuinka vaikeata masennuksesta ja väsymyksestä huolimatta, joka painaa minua erityisesti talvella.

Kuulostaa sankarilliselta.

Kukaan ei jaa mitään kunnianosoituksia aamuheräämisestäni. Eikä tarvitsekaan. Ihan omaksi ilokseni herään.

[Mirri]

... Miksei yhtä hyvin voitaisi ymmärtää ja hyväksyä sitä, että pimeys aiheuttaa vastakkaisia ilmiöitä: pohjatonta väsymystä ja muuta toimintakyvyttömyyttä.

Hyväksytäänhän toki. Mutta kuka sitten pyörittää tätä yhteiskuntaa, jos me kaikki vaan makaamme sängyn pohjalla hyväksymässä kaamosmasennustamme? Kuka luo lumet? Kuka kuljettaa tavarat kauppaan? Kuka menee aamukuudeksi töihin?

Ihmisten enemmistö ei sairasta kaamosmasennusta. Aivan samoin kuin ihmisten enemmistö ei sairastu maniaan eikä elä unettomana ja ylikierroksilla valoisan aikaan. Suurimmalla osalla niin valon kuin pimeydenkin aiheuttamat oireet ovat sen verran lieviä, että ne pysyvät kurissa - ainakin lääkehoidolla, jos ei muuten.

Ja onneksi nyky-yhteiskunta on niin monimuotoinen, että jos haluaa selviytyä työelämässä kaamosmasennuksensa tai kevätmaniansa kanssa, voi olla mahdollista löytää työ, jonka hoitaminen onnistuu oireista huolimatta. Ainakin minä suht vakavasti kaamosmasentuvana sain joitakin vuosia lisäaikaa työelämässä jatkamiseen sillä, että työni muuttui iltapainotteiseksi.
Voi tulla sairausloman tarvetta tai muuta työkyvyttömyyttä, jos valon/pimeyden aiheuttama oireilu on hankalaa, eikä työssä ole mahdollista ottaa sitä asiaa huomioon.

[tuuve m]

Hilpalla ei ole kaamosmasennusta, jos herää pimeällä omaksi iloksi.

[Mirri]

Kuvitteletko, että minä en kärsisi pimeästä ajanjaksosta? Kärsin siitä aivan samoin kuin useimmat muutkin ja minulle herääminen on erityisen vaikeata. Lisäksi minun on revittävä itseni ylös, vaikka se olisi kuinka vaikeata masennuksesta ja väsymyksestä huolimatta, joka painaa minua erityisesti talvella.

Kukaan ei jaa mitään kunnianosoituksia aamuheräämisestäni. Eikä tarvitsekaan. Ihan omaksi ilokseni herään.

Viestisi vaikuttaa ristiriitaiselta. Joudut kärsimään ja repimään itsesi ylös - ihan omaksi iloksesi.

Tuuve näköjään huomasi saman...

[Hilppa]

Entä sitten? Onko jokin ihme, että viestini ovat ristiriitaiset sinun (ja Tuuven) mielestäsi?

[Mirri]

Oleellista on, että kaamosmasennuksen vaikeammat muodot voivat aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja sairauslomien tarvetta. Kaamosmasentunut ihminen ei herää varhain aamulla 'omaksi ilokseen'.

[Hilppa]

...
Ihmisten enemmistö ei sairasta kaamosmasennusta.

Artikkelin mukaan oireista kärsiviä on suhteellisen paljon: "Joka viides yli 30-vuotias nainen kärsii kiusallisista kaamosoireista. Vastaavasti noin 12 prosenttia miehistä kertoo kärsivänsä oireista. Kaamosoireiden yleisyyttä selvitettiin Terveys 2011 -suurtutkimuksen yhteydessä."
Kuitenkaan suuria helpotuksia ja erityisjärjestelyistä ei ole tavanomaista myöntää kaamosmasennuksesta ja kaamosoireista kärsiville, vaan painotetaan valon avulla vuorokausirytmittämisen ja esimerkiksi liikunnan tärkeyttä hoitokeinona sekä lisäksi lääkehoitoa ja terapiaa varsinaiseen masennukseen.

Aivan samoin kuin ihmisten enemmistö ei sairastu maniaan eikä elä unettomana ja ylikierroksilla valoisan aikaan. Suurimmalla osalla niin valon kuin pimeydenkin aiheuttamat oireet ovat sen verran lieviä, että ne pysyvät kurissa - ainakin lääkehoidolla, jos ei muuten.

Mielestäni esität puppua maniaan sairastumisen syistä. Bipolaari I-tyyppiä sairastavan omaisena tiedän, että valon määrä ei ole manian syy, ainoastaan yksi mahdollinen laukaiseva tekijä, eikä sellaisenakaan kovin tyypillinen. Vuorokausirytmin häiriintyminen ja unen puute on merkittävämpi häiriötekijä.

Ja onneksi nyky-yhteiskunta on niin monimuotoinen, että jos haluaa selviytyä työelämässä kaamosmasennuksensa tai kevätmaniansa kanssa, voi olla mahdollista löytää työ, jonka hoitaminen onnistuu oireista huolimatta. Ainakin minä suht vakavasti kaamosmasentuvana sain joitakin vuosia lisäaikaa työelämässä jatkamiseen sillä, että työni muuttui iltapainotteiseksi...

Kaikilla työnantaja ei jousta/voi joustaa. Hyvä että sinulla on voinut.

[Hilppa]

Oleellista on, että kaamosmasennuksen vaikeammat muodot voivat aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja sairauslomien tarvetta. Kaamosmasentunut ihminen ei herää varhain aamulla 'omaksi ilokseen'.

Eikö masentunut ihminen sinun mielestäsi saa olla onnellinen yhtään mistään asiasta? Tai eikö hän mielestäsi kertakaikkiaan voi olla onnellinen mistään?

Katsos kun meitä masentuneitakin on niin kovin monenlaisia ihmisiä.

[tuuve m]

Mitenkä sinulla sitten vaikuttaa kaamosmasennus?

[Kissi]

Vastaan osaltani, iho on ohut ja arka, hiukset kiillottomat ja 'väsähtäneet' kiloja on kertynyt ja yleinen mielenkiinto vaikka kodin askareisiin on nollassa. Ei viitsis mennä mihinkään muualle, kuin itsekseen kävelylle. Kaikenlainen hälinä väsyttää heti ja ei viitsi normaalisti seurustella ihmisten kanssa, vaan haluaa olla omissa oloissaan. Monenlaiset kivut tulevat enemmän pintaan ja noin kaikenkaikkiaan on nuutunut olo ja mieli. Mutta sen tietää rajatuksi ajaksi ja kohta taas alkaa energiat virrata, kun kirkaassa auringossa päivät hengaa. Sanoisin, että hyväksyn tän mikä on, se loppuu ainakaan. En valita kokoajan.

[Mirri]

Oleellista on, että kaamosmasennuksen vaikeammat muodot voivat aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja sairauslomien tarvetta. Kaamosmasentunut ihminen ei herää varhain aamulla 'omaksi ilokseen'.

Eikö masentunut ihminen sinun mielestäsi saa olla onnellinen yhtään mistään asiasta? Tai eikö hän mielestäsi kertakaikkiaan voi olla onnellinen mistään?

Katsos kun meitä masentuneitakin on niin kovin monenlaisia ihmisiä.

Mitä vaikeammin masentunut ihminen sitä kyvyttömämpi hän on mielihyvän tai onnen tunteisiin. Ei siinä asiassa saamisesta ole kysymys.

[Kissi]

En varmaan ole vaikeasti masentunut, koska tunnen nuo onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteet, enemmän mulla nousee turhautunut kiukku siihen, että miksen saa asioita haluaaani pisteeseen, vaan köllöttelen ja vaan hyväksyn pimeyden.
Taaskin ajattelen, että ei enää ensivuonna tätä, onko sinne Kanarialle nyt sitten ihan mahdoton säästää ensijouluksi. Ei ole. Muistais vaan kesän kuumuudessa, että osta se matka ja mene!