Tutkimus psykoosien syntydynamismeista

[Golden flower]

Miten ajatushäiriö eroaa semanttispragmaattisesta dysfasiasta? Itse olisin kohdallani ennemmin sen kannalla vai ovatko ne luokiteltavissa samaksi häiriöksi? Minulla on ollut tämä häiriö, mikä sitten onkaan, jo lapsena.

Semanttis-pragmaattinen dysfasia


Semanttis-pragmaattisella kielihäiriöllä (engl. Semantic Pragmatic Disorder, SPD tai Pragmatic language impairment, PLI) tarkoitetaan häiriötä puheen merkityssisällön ymmärtämisessä. Kyse on tiedon käsittelyn ongelmasta johtuvasta kokonaisvaltaisesta viestinnän häiriöstä. Semanttis-pragmaattinen kielihäiriö on abstraktiin ajatteluun ja asioiden mieltämiseen liittyvä monimutkainen ongelma, jota ei vielä täysin ymmärretä.
Lasten, joilla on semanttis-pragmaattinen kielihäiriö, on vaikea ymmärtää tapahtuman keskeisin merkitys tai pääajatus. He keskittyvät tyypillisesti sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, joita muut pitävät merkityksettöminä tai epäoleellisina. Lapsi saattaa esimerkiksi huomauttaa näpystä kasvoissasi, ennen kuin tervehtii sinua.
Lapsilla, joilla on vaikeus ymmärtää asioiden ja sanojen merkityksiä, on vieläkin vaikeampaa yleistää ja ymmärtää merkitys uusissa tilanteissa.
Semanttis-pragmaattiselle lapselle kommentit ja kysymykset kuten "Mistäs sinä sitten tulit?.., Mitä teet myöhemmin?" ja "Sepä oli erittäin nokkelaa sinulta!", ovat usein vaikeita ymmärtää. Tällainen kieli edellyttää muutakin kuin kuuntelemista ja sanojen ymmärtämistä. Täytyisi ymmärtää muun muassa kuvaannollisia ilmauksia ja aikakäsitteitä.
Semanttis-pragmaattisen lapsen kyky ymmärtää saattaa täysin kadota, kun opettaja kertoo vitsin, tai tekee muutaman sarkastisen huomautuksen kesken opetuksen. Semanttis-pragmaattisesta lapsesta tämä tuntuu usein hyvin epämiellyttävältä, koska he ottavat kaiken kirjaimellisesti.
Koska semanttis-pragmaattisen lapsen on vaikea ymmärtää mitä muut ihmiset ajattelevat kun he puhuvat, he eivät voi ymmärtää kun ihmiset valehtelevat tai pettävät heitä
Semanttis-pragmaattiset lapset puhuvat yleensä paljon enemmän kuin todella ymmärtävät. Jotkut lapset käyttävät tasaista tai laulavaa puhetta, kun toistavat muiden ihmisten puhetta.
Semanttis-pragmaattiset lapset oppivat kieltä eri tavalla; he opettelevat sanoja usein ulkoa, vaikkeivat tiedä, mitä ne tarkoittavat. Semanttis-pragmaattiset lapset saattavat muistaa valtavat määrät aikuisilta opittuja lauseita, jotka he toistavat usein tarkasti aina puhujan henkilökohtaista intonaatiota ja aksenttia myöten.
Jos semanttis-pragmaattiselta lasta pyytää antamaan selvitys jostain tapahtumasta, sanat löytyvät usein haparoiden ja kerronta on hyvin katkonaista.
Semanttis-pragmaattisen nuoren puhe sisältää se usein sopimattoman paljon kaikuna opittuja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja ja hyvin vähän sitä, mitä he tuntevat ja ajattelevat. Semanttis-pragmaattiseen kielihäiriöön liittyy se, etteivät lapset tee eroa ihmisten välillä, vaan aikuisia, lapsia, opettajia ja vanhempia puhutellaan samoin.
SPD-lapset eivät välttämättä osaa tunnistaa, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää. Semanttis-pragmaattisen lapsen sopimaton tai kypsymätön kielenkäyttö voi olla erittäin kiusallista. He saattavat esimerkiksi kysyä "miksi tuolla naisella on noin iso nenä" tai kertoa perhesalaisuuksia henkilölle, jolta asia olisi haluttu pitää salassa.
SPD-nuorella ei ole usein aavistustakaan, mikä hänen tarinassaan on olennaista ja mikä ei, ja pyrkiessään kuvaamaan menneitä tapahtumia, hän pyrkii usein kertomaan ne hyvin yksityiskohtaisesti. Hän voi myös uskoa, että hänen kuuntelijansa jakaa hänen ajatuksensa täysin. Hän saattaa tehdä oletuksen, että jokin asia on yleisesti tiedossa, jolloin saattaa saada kysymyksiin asiasta vain yhden sanan vastauksia.
Semanttis-pragmaattisella nuorella on vaikeuksia nähdä maailmaa toisten silmin tai ymmärtää, että muut ihmiset ajattelevat eri tavoin kuin itse.
Semanttis-pragmaattisia lapsia ovat usein huomattavasti kiinnostuneempia oikeasta toiminnasta kuin mielikuvitusleikeistä. He ovat usein kiinnostuneista vedestä, motorisista leikeistä, koneiden käytöstä, siivoamisesta ja lelujen pinoamisesta.
Monilla semanttis-pragmaattisilla lapsilla on poikkeukselliset muistitaidot, jotka kompensoivat kommunikaatiovaikeuksia. Monilla on laaja varasto sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja. Lapset saattavat muistaa yksityiskohtaisesti vanhoja tapahtumia, jotka muut perheenjäsenet ovat jo kauan sitten unohtaneet. Useat muistavat ajoreitit niin, että voivat opastaa vanhempiaan pitkiäkin ajomatkoja. Jotkut muistavat loistavasti lukemansa, kun toiset muistavat sävelet.
Osa SPD-lapsista oppii lukemaan aikaisin, mutta ei ymmärrä lukemaansa. Tätä kutsutaan nimellä hyperleksia. Toisille lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa, ja tätä kutsutaan nimellä dysleksia eli lukihäiriö.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Semanttis-pragmaattinen_dysfasia

[Golden flower]

Nimen omaan projektiivisia tekniikoita tarvitaan tällaisiin ennusteisiin,
jos niitä ylipäätään halutaan tehdä. Rorschach on ajattelun häiriöiden
tukimuksessa toiseksi paras metodi. Kahn on ykkönen.

Millainen metodi on Kahn?

[Hilppa]

Kirjoitit, että sinulla on ollut jo lapsena semanttispragmaattinen dysfasia. En ymmärtänyt mitä tarkoitat ilmaisulla jo lapsena, artikkelissahan kuvataan ilmiötä ainoastaan lapsilla. Miten yleisiä kyseiset piirteet ovat lapsilla ylipäätään? Minusta tuntuu, että tuontyyppisiä "oireita" jokainen voisi tunnistaa jonkin verran itsellään olleen lapsena.

[Golden flower]

Kirjoitin, että koen oireitteni olevan enemmän semanttispragmaattiseen dysfasiaan viittaavia eikä niinkään ajatushäiriöön, koska tämä sama mikä minulla nyt on, on ollut minulla myös lapsena. Onko sinulla tietoa, että spd ei jatku aikuisuuteen vaan paranee iän myötä? Jos ajatushäiriö voi olla myös lapsena niin en voi missään nimessä kiistää etteikö minulla sitä olisi, mutta käsitin, että tämä ajatushäiriö, josta tässä puhutaan mielenhäriön ennusmerkkinä olisi aikuisella iällä ilmaantuva oire. Voi olla, että olen käsittänyt väärinkin. Täytynee lukea artikkelit uudestaan. Tuota väitöskirjaa en löytänyt.

[Golden flower]

Ja tokikaan tässä ei ole välttämätöntä pohdiskella juuri minun oireitani vaan kokonaisvaltaisempi otekin käy semanttispragmaattisen dysfasian ja ajatushäiriön vertailussa. Minusta oireissa on samankaltaisuutta.

[Psykopatologia]

Vakavimmillaan ajatushäiriö lähenee psykoottista tilaa, jossa ajattelu irtoaa todellisuudesta. Ajatushäiriöstä kärsivä ei toisinaan kykene abstraktiin ajatteluun.

"Ei yksi pääsky kesää tee -sanonta voi tarkoittaa ajatushäiriöiselle yksinkertaisesti, että yhden pääskyn näkeminen ei tarkoita, että on kesä, eikä mitään muuta."

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/ajatu ... mista/583/

Miten tuon voi erottaa oppimisvaikeudesta?

Ajatushäiriötä ei todeta pelkän näppituntuman perusteella, vaan siihen soveltuu parhaiten perinteinen Rorschachin mustetahratesti. '

Voi eeii...

Useimmiten olennaista ei ole kyvyttömyys abstraktiin ajatteluun vaan primaariprosessi-ajattelu,
joka normaaalisti esiinyy unissa. Toisin sanoen ajattelu rönsyilee siten, että formaaliset puolet
ovat (osin) hajonneet. Tällöin ajattelu voi olla ikään kuin yliabstraktista mutta nimen omaan
autistisella tavalla.

[Golden flower]

Minusta tuntuu, että tuontyyppisiä "oireita" jokainen voisi tunnistaa jonkin verran itsellään olleen lapsena.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tällä. Tai siis ymmärrän, mitä siinä lukee, mutta en tarkoitustasi kirjoittaa se tähän.

[Psykopatologia]

Minusta tuntuu, että tuontyyppisiä "oireita" jokainen voisi tunnistaa jonkin verran itsellään olleen lapsena.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tällä. Tai siis ymmärrän, mitä siinä lukee, mutta en tarkoitustasi kirjoittaa se tähän.

Olisi pitänyt lainata Hilpan viesti kokonaan.

[Golden flower]

Nyt taisin hoksata. Kiitos. En osaa sanoa, kuinka yleisiä nuo oireet ovat lapsilla. Tiedetäänkö muuten kuinka yleisiä ajatushäiriöt ovat aikuisilla?

[Golden flower]

Tarkoititko sittenkin, että minun pitää lisätä tuohon lainaukseen koko Hilpan teksti? Voin yrittää kyllä, jos se on tarpeen. Ja tarkoittiko Hilppa, että hänen mielestään tuo spd ei vaikuta häiriöltä vaan ihan normaalin lapsen piirteiltä?

Löytyi se väitöskirjakin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Thought disorder as a predictive sign of mental disorder : a study of high-risk and low-risk adoptees in the Finnish Adoptive Family Study of Schizophrenia/ Metsänen Miia

http://herkules.oulu.fi/isbn9789514283321/isbn9789514283321.pdf (72 s. PP)

[Psykopatologia]

Miia M e t s ä n e n http://herkules.oulu.fi/isbn97895142833 ... 283321.pdf (72 s.)

THOUGHT DISORDER AS A PREDICTIVE SIGN OF MENTAL DISORDER.
A STUDY OF HIGH-RISK AND LOW-RISK ADOPTEES IN THE FINNISH
ADOPTIVE FAMILY STUDY OF SCHIZOPHRENIA
_________________________________________________
23:19

Metsänen, Miia, Thought disorder as a predictive sign of mental disorder.
A study of high-risk and low-risk adoptees in the Finnish Adoptive Family Study ofSchizophrenia.

Faculty of Medicine, Department of Psychiatry, University of Oulu, P.O.Box 5000, FI-90014
University of Oulu, Finland; Department of Psychiatry, Oulu University Hospital, P.O. Box 26, FI-
90029 OYS, Finland; Clinic of Psychiatry, Päijät-Häme Central Hospital, Keskussairaalankatu 7,
FI-15850 Lahti, Finland
Acta Univ. Oul. D 908, 2007, Oulu, Finland

A b s t r a c t

Early recognition of schizophrenia could lead to a better clinical course and a better prognosis.
Therefore, researchers have started to investigate the possible vulnerability markers of schizophrenia.
Both genetic and environmental factors have been found to be essential in the understanding of the
development of psychiatric disorders.

The present study is part of an extensive Finnish adoptive family study of schizophrenia. The
substudies of this thesis focused on investigating the predictive value of thought disorder measured
by Thought Disorder Index (TDI) in terms of the future psychiatric disorders of adoptees at high risk
(HR, biological mother with a diagnosis of schizophrenia or paranoid psychosis) and low risk (LR,
biological mother with no diagnosed psychosis) for schizophrenia, who had no psychiatric diagnosis
at the initial assessment (n = 171). The adoptees' psychiatric status was first re-assessed based on the
DSM-III-R criteria in a re-interview 11 years later and then based on the available national hospital
discharge registers 16 years later. The predictive value of thought disorder as a sign of vulnerability
to mental disorder was clarified by examining the stability of thought disorder (n = 158). The
adoptees' TDI scores were evaluated twice at a median interval of 12 years (the adoptees' median ages
at evaluation were 22 and 36 years). Furthermore, the possible genotype-environment effect in the
development of thought disorder was investigated by assessing the adoptees' thought disorders at the
initial and follow-up assessments as well as the CD (Communication Deviance) of their adoptive
parents at the initial assessment (n = 89).

High scores on several TDI variables at the initial assessment were shown to predict a follow-up
diagnosis of a psychiatric disorder among all adoptees. These TDI variables were found to be stable
over time, which enhanced the predictive value of thought disorder. There was an association
between the thought disorder of the adoptees and the CD of their parents. Furthermore, the genotype
- environment interactions were also related to the presence of thought disorder.

The results of these investigations provide new information to the prevention of mental disorders,
especially among person with prodromal symptoms of psychosis, such as mood disorders and
cognitive dysfunctions.

Keywords: adoption family study, communication deviance, schizophrenia, thought disorder

16.1.2014

T i i v i s t e l m ä

Skitsofrenian varhaisen tunnistamisen myötä saattaa olla mahdollista kohentaa skitsofrenian
ennustetta. Siksi tutkijat selvittävät mahdollisia skitsofreniaan altistavia ja ennakoivia tekijöitä. Sekä
geneettiset että ympäristöstä johtuvat tekijät ovat nousseet olennaisiksi seikoiksi psykiatristen
häiriöiden kehittymisen ymmärtämisessä.

Tämä tutkimus on osa laajempaa Suomalaista adoptiolapsitutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena
oli selvittää ennustavatko Thought Disorder Index -asteikolla (TDI) mitatut ajatushäiriöt
tutkimushetkellä oireettomien (eivät täyttäneet psykiatrisen diagnoosin kriteereitä) riski (biologinen
äidillä skitsofrenia tai paranoidinen psykoosi diagnoosi)- ja verrokkiadoptiolasten (biologisella
äidillä ei psykoosi diagnoosia) tulevaa mielenterveyttä (n = 171). Adoptiolasten psykiatrinen status
arvioitiin 11 vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa DSM-III-R -kriteeristöllä ja tämän
jälkeen vielä seuraamalla 16 vuotta kansallisia sairaaloiden uloskirjoitusrekistereitä. Ajatushäiriöiden
ennustearvoa toimia haavoittuvuusindikaattoreina selvitettiin tutkimalla ajatushäiriöiden pysyvyyttä
(n = 158). Adoptiolasten TDI pisteet arvioitiin kahdesti heidän ollessa 22- ja 36-vuotiaita,
tutkimuksen alussa ja 12 vuoden (mediaani) seuranta-ajan jälkeen. Lisäksi mahdollista perimä-
ympäristötekijöiden yhdysvaikutusta ajatushäiriöiden kehittymisessä tutkittiin arvioimalla
adoptiolasten adoptiovanhempien kommunikaatiohäiriöt (CD) alkututkimuksessa ja adoptiolasten
ajatushäiriöt sekä alku- että seurantatutkimuksessa (N = 89).

Eräät alkututkimuksessa mitatut kohonneet TDI-muuttujat (TDR = TDI-astekon
kokonaispistemäärä, 0.50 vakavuusaste ja omituinen sanojen käyttö) ennustivat seurannassa
adoptiolasten psykiatrisen diagnoosin kriteerien täyttymistä. Kyseiset TDI-muuttujat olivat myös
pysyviä ja täten niiden ennustearvo vahvistui. Adoptiolasten ajatushäiriöiden kehittyminen alku- ja
seurantatutkimuksen välillä oli yhteydessä alkututkimuksessa mitattuun adoptiovanhempien
kommunikaatiohäiriöiden esiintyvyyteen ja perimän ja ympäristön yhdysvaikutus tuli esille.
Tämän tutkimuksen tulokset tuovat uutta tietoa ennaltaehkäisevälle mielenterveystyölle,
erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joilla esiintyy joitakin huolestuttavia, erityisesti psykoosin
ennakko-oireita kuten mieliala-oireita ja kognitiivisia muutoksia.

Asiasanat: ajatushäiriö, skitsofrenia, adoptioperhetutkimus, kommunikaatiohäiriöt

[Psykopatologia]

Yllä foorumin protokollan mukainen (minimi)merkintä ko. väitöskirjasta.

[Golden flower]

Kiitos! Jatkossa laitan noin.

[Hilppa]

Kirjoitin, että koen oireitteni olevan enemmän semanttispragmaattiseen dysfasiaan viittaavia eikä niinkään ajatushäiriöön, koska tämä sama mikä minulla nyt on, on ollut minulla myös lapsena. Onko sinulla tietoa, että spd ei jatku aikuisuuteen vaan paranee iän myötä? Jos ajatushäiriö voi olla myös lapsena niin en voi missään nimessä kiistää etteikö minulla sitä olisi, mutta käsitin, että tämä ajatushäiriö, josta tässä puhutaan mielenhäriön ennusmerkkinä olisi aikuisella iällä ilmaantuva oire. Voi olla, että olen käsittänyt väärinkin. Täytynee lukea artikkelit uudestaan. Tuota väitöskirjaa en löytänyt.

Minulla ei ole mitään tietoa. Tuossa häiriöissä sen sijaan on mielestäni piirteitä, joita olettaisin esiintyvän lapsilla enemmänkin. Psykologian ammattilaiset ja kasvatusammattilaiset kuitenkin erottanevat normaalin ja semanttispragmaattisesta dysfasiasta kärsivän lapsen.

Lapset eivät yleensä käsitä aikuisten sanailua, vitsejä, vihjailuja, kirjallisuutta ym. Lapsille on luotu oma kirjallisuutensa. Ennen pidettiin tärkeänä, että lapsille luettaisiin paljon, laulettaisiin ja opetettaisiin loruja, jotta lapsi kehittyisi ilmaisultaan rikkaaksi aikuiseksi. Eivätkö lapset kehity ilmaaisullisilta kyvyiltään hyvin eriaikaisesti? Ja tuolloin luulisi olevan vaikeata erottaa semanttispragmaattinen dysfasia normaalista kielellisestä kehityksestä.

[Hilppa]

Se on muuten Abstract eikä Abstrac.

[Kuutar]

Psykopatologia: Useimmiten olennaista ei ole kyvyttömyys abstraktiin ajatteluun vaan primaariprosessi-ajattelu, joka normaaalisti esiinyy unissa. Toisin sanoen ajattelu rönsyilee siten, että formaaliset puolet
ovat (osin) hajonneet. Tällöin ajattelu voi olla ikään kuin yliabstraktista mutta nimen omaan
autistisella tavalla.

Voisitko kuvailla kansantajuisesti miten tällainen ilmenee normaalissa keskustelussa?
Vai onko tämä ajattelu jotakin, joka ilmenee ainoastaan mainituissa testeissä.

[Golden flower]

^^^Kyllähän lapset kehittyvät eri aikaan eri taidoissa. Nykyisin kehitystä seurataan melko tarkkaan ja puututaan, jos tiettyyn ikään mennessä ei ole tapahtunut odotettua kehitystä, jonka jälkeen ryhdytään terapoimaan. Tässä semanttipragmaattisessa on vaan sellainen piirre, ettei se välttämättä näy ulospäin vaan lapsi pystyy kompensoimaan kehityspuutoksiaan esimerkiksi opettelemalla ulkoa lauseita, joita toistelee sopivissa kohdissa, minkä seurauksena vuorovaikutus on näennäisesti normaalin rajoissa, eikä lapsen häiriöisyyttä huomata. Se ei silti tarkoita, ettei elämää hankaloittavaa häiriötä olisi olemassa.

[Golden flower]

Pystytäänkö Rorschachin testituloksista erottamaan vaikkapa skitsofreeninen ajatushäiriö esim. aspergerin syndroomaan liittyvästä ajatushäiriöstä? Mihin kaikkiin häiriöihin liittyy tuo ajatushäiriö tai vaikutelma sellaisesta?

J Autism Dev Disord. 1995 Jun;25(3):311-7.
Brief report: thought disorder in Asperger syndrome: comparison with high-functioning autism.
Ghaziuddin M, Leininger L, Tsai L.
Author information

Abstract
Asperger syndrome (AS) is a pervasive developmental disorder generally regarded as a variant of autism. While it has been included in the ICD-10 and DSM-IV as a distinct diagnostic entity, it is still unclear to what extent it differs from high-functioning autism (HFA). Persons with HFA have been reported to show a variety of deficits of thought processes. Abnormalities such as poor reality testing, perceptual distortions, and areas of cognitive slippage have been described using the Rorschach inkblot test (Dykens, Volkmar, & Glick, 1991). Since AS has been conceptualized as a mild variant of autism, we hypothesized that persons with AS will have fewer abnormalities on the Rorschach test compared to persons with HFA. To test this hypothesis, we compared 12 subjects with AS (ICD-10, 10 male, mean age = 12.2 +/- 3.3 years, mean full-scale IQ = 99.6) with 8 subjects with HFA (ICD-10/DSM-III-R, 7 male, mean age = 12.2 +/- 3.8 years, mean full-scale IQ = 83.4) on the Rorschach test. AS subjects demonstrated a trend towards greater levels of disorganized thinking than the HFA group. They were also more likely to be classified as "Introversive" suggesting that AS subjects may have more complex inner lives involving elaborate fantasies, Also, AS subjects tended to be more focused on their internal experiences. However, overall, the Rorschach test was not found to differentiate the two diagnostic groups on the majority of structural variables. Implications of these findings are discussed with regard to the diagnostic validity of Asperger syndrome.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7559296

[haller]

Juttuun kommentoimatta oma kokemukseni psykoosini synnystä on seuraava:
1. olen synnynnäisesti liikuntarajoitteinen, herkkä, näsäviisas ja sarkastinen tyyppi, jolla on lisäksi huono näkö ja vino purenta
-> siinä tuli jo paljon asioita, joihin koulukiusaajani tarttuivat
2. kiusaaminen jatkui koko peruskoulun ajan, huipentuen 2 vuotta kestäneeseen seksuaaliseen väkivaltaan ikävuosina 14-16 v
(väkisin sormetusta, yleistä kähmimistä, rivoja puheita, tunkeutumista pukuhuoneeseen ym.)
3. lisäksi olen 9-vuotiaana jo havainnut olevani bi-henkinen, ja sen salaaminen ja ihastusten peittely on kuormittanut mua
4. jonkinlainen sukupuoliristiriitakin mulla on (olenko nainen vai mies vai transmies vai trangender/genderqueer)-> yliopiston enkun oppiaineessa käsiteltiin sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymyksiä, joten se toi alitajuisesti mieleen kokemani seksuaalisen väkivallan ja ristiriidat-> pohdin niitä niin, etten saanu nukuttua kolmeen yöhön, aiemmin samana syksynä jätkä, johon olin ihastunut torjui mut, ja se aiheutti surua ja stressiä, lisäksi tein psykoosia edeltävänä kesänä 1 semioottis-strukturalistisen kirjallisuustieteen tutkielman ja ne teoriat mm. dikotomioista (mies-nainen, kylmä-kuuma, hetero-lesbo yms.) alkoivat pyöriä mun päässä
5.olin yliopistolla klo 8-18 ma-pe, joista viimeiset tunnit tein tehtäviä seminaarikirjastossa energiajuomien ja pasteijoiden voimalla naureskellen yksinäni
6. muita vaikuttavia tekijöitä: 8 vuotta jatkunut hoitamaton paniikkihäiriö ja agorafobia (dg:t ja hoidon niihin sain vasta vuonna 2006, kun taas psykoosisairauteeni olen saanut hoitoa vuodesta 2002 lähtien
Eli siis tarvitaan traumoja, niiden uudelleen aktivoitumista myöhemmin, neurologista ja motorista ja sosiaalista poikkeavuutta ja liian suurta työskentelymäärää ja unen puutetta. Siinä psykoosin "resepti". t. haller

[Kuutar]

Voiko psykoosi olla joskus tärkeä psyykkinen prosessi, jota ei kannatakaan estää? Näinkin muistan jostain lukeneeni. Mitä mieltä olette? En löytänyt nyt tieteellisiä artikkeleja aiheesta, mutta tällainen keskustelu aiheesta oli Suomi24 sivulla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9219207