Mt-ongelmat ja yhteiskuntaluokka?

[haller]

Olen työkyvytön (kuntoutustuella oleva) akateeminen kolmikymppinen nainen. Vanhempani ovat yliopistolla pänttäämäni yhteiskuntaluokkajaon määritelmän mukaan ylempää työväenluokkaa eli siis molemmilla on sekä ammatillinen, että ylioppilastutkinto ja lisäksi jotain muita opintoja (mm. psykologian appro äidillä). Lisäksi meillä on mm. ok-talo, mökki, useita autoja ym, joita yleensä on kai vain vähintään keskiluokkaisilla perheillä.
No, tuon kaiken saadaksemme isäni menetti työssä terveytensä, ja oli viimeisen työvuotensa kokonaan sairauslomalla. Kremppoja on myös äidillä.
Itse en siis tiedä, mitä yhteiskuntaluokkaa olen. Jos olisin koulutustani vastaavassa työssä olisin toki keskiluokkainen, mutta nykyisin oon vaan mä, ja se riittää (elossa ja hengissä, ja vielä kohtalaisen järjissäni useimmiten...). t. haller

[Trisse]

Onko ihmisillä kuinka usein kummankinpuoleiset isovanhemmat ja kummatkin vanhemmat samaa yhteiskuntaluokkaa? En uskaltaisi itseäni mihinkään luokkaan luokitella. Herättää ahdistusta kuulla jonkun luokittelevan itsensä ja perheensä noinkin selvästi. Huomaan olevani kateellinen mistä tahansa luokasta.

[haller]

Ittelläni on molemmat vanhemmat ja kaikki isovanhemmat työväenluokkaisia. Sen sijaan mun appiukko ja anoppi ovat ylempää keskiluokkaa.
Harmi, Trisse, jos viestistäni tuli sulle ahia. Mua vaan kiinnostaa lähinnä yhteiskuntatieteelliseltä kannalta noi luokkakysymykset yms.
Se on ihan puppua, että Suomessa ei ois yhteiskuntaluokkaeroja.
Emmä kyl tiiä, et mitä kateutta tuottavaa yhteiskuntaluokissa olis. Ihminen on mitä on.
Luin noita luokkateorioita enkun seminaarikirjastos 2000-luvulla opintoihin liittyvän kirjallisuuden ohella. Samalla tavalla luin myös Pirkko Saision trilogian (Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo, Punainen erokirja).
Niin, ja sitku vielä katotaan yks sukupolvi isovanhemmista taaksepäin niin käsitykseni työväenluokkaisesta sukutaustasta vaan vahvistuu.
Esim. isoisoäitini isäni puolelta oli käynyt pari viikkoa kiertokoulua ja oppinu siinä ajassa lukemaan, mut ei koskaan oppinu kunnolla kirjoittamaan vaiks eli kasikymppiseks asti. Niin, ja perhe oli niin köyhä, että neljälle ihmiselle oli vaan yks hammasharja, eikä minkäänlaista hammastahnaa. Niin, ja jumalanpalvelukseen käveltiin lämpiminä vuodenaikoina paljain jaloin ja laitettiin vast kirkon lähettyvil kengät jalkaan, ettei niitten pohjat kulu.
Sit taas isoisoisäni isäni puolelta (kuollut 1960-luvulla) lapsuuden perheessä oli lapsille vain yhdet kengät, joten he vuorottelivat ulkoilussa, kun lapsia oli niin paljon.
Semmost oli toi 1900-luvun alku.
Itte voin siis iloita ja arvostaa sitä, että olen saanut opiskella paljon, mulla ei o koskaan ollu yhtään reikiä hampaissa ja kenkiäkin mulla on monta paria.
Kyl toi sukuhistoriasta puhuminen esim. isovanhempien kanssa elävöittää kirjoista luettuja juttuja tosi paljon.
Muut perheenjäseneni eivät tosin tee noin tarkkaa luokkamäärittelyä, vaan heidän mielestään me ollaan vaan ns. "tavallisia" ei "herroja".
t. haller

[haller]

Ai niin, isoäitini mummolla oli silmälasit, jotka oli suvun ainoat, joten ne periyty sit seuraavalle huononäköiselle sukulaiselle, vaikkei ne ollukaan justiinsa sille sopivat ominaisuuksien puolesta.

[haller]

Palatakseni off topickeista mt-ongelmiin niin, luokkatausta on osaltani aiheuttanut mulle paineita pärjätä. Olen nimittäin sukuni toinen, jolla on korkeakoulututkinto.
Olen tosin 5-vuotiaasta lähtien ollut nokka kiinni kirjassa, joten sikäli se oli kaikille mut tunteneille ihmisille itsestäänselvyys, et pyrin yliopistoon ja pääsen sinne.
Musta on odotettu suuria (lähinnä siis faijan puolen suku ja faija itte ovat odottaneet). Mutsi ja sen puolen suku ovat pitäneet tärkeimpänä sitä, että olen onnellinen.
Faijan puolen suvun odotusten suhteen kuvaavaa on, et ku vaivihkaa kerroin, et oon valmistumassa, ni täti kysy, et filosofian tohtoriksi vai. No, jouduin sitten vastaamaan, et hum.kandiksi vain. Kun pyrin yliopistoon mulla oli jo silloin paineet menestyä siellä eli esim. saada hyviä arvosanoja.
Siellä oli myös kova paine saada kaikki opiskelijat puhumaan yleiskieltä. No, mää olen pitäny tiukasti murteestani kiinni, kun se on luonnollinen puhetapa, kun taas yleiskieli (jota maallikot kutsuvat nimellä kirjakieli) on keinotekoinen ja teoreettinen kompromissi.
Nuo paineet ja yliopiston negatiivinen ilmapiiri, jossa ei saanu komppausta ja apua mistään, vaikutti suuresti sairastumiseeni.
t. haller

[haller]

Ai niin, 2 biisiä vielä:

John Lennon: Working class hero, kesto 3 min 52 sek
http://www.youtube.com/watch?v=njG7p6CSbCU

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho, kesto 2 min 58 sek
http://www.youtube.com/watch?v=6Ix1Vc-rRAU

[M.Aitoparta]

Mun isovanhemmat molemmilta puolin olivat pienviljelijöitä, isänisä 50-luvulta lähtien timpuri. Mun isoäiti isän puolelta kannusti lapsiaan lukemaan ja opiskelemaan, joten kuudesta lapsesta viidestä tuli akateemisia 60- ja 70-luvuilla. Tutustuin kyseiseen mummooni muutama vuosi ennen hänen kuolemaansa ja opin tuntemaan hänet ja hänen kykynsä kannustaa, ainakin lapsenlastaan. On näitä perusduuneja kuten opettaja, lääkäri ja pappikin. Se mikä minua huvittaa että surettaa on se, että on siellä psykologikin, kehityssellainen, ja hänen lapsensa, serkkuni, on myös psyykkisistä syistä kuntoutustuella.


"Mikä näitä lapsia oikein riivaa?" kyseli pappitätini. Kirjoitin joskus runontapaisia selvittääkseni itselleni mitä oikein on tapahtunut suvussani sodan jälkeen. Sen verran asiat selventyivät, että sodan varjo on pitkä ja ihmisen kyky kyseenalaistaa omaa itseään on heikkoa.

[Rane]

Meidän suvussa, sekä isän että äidin puolella, on paljon yrittäjiä, mutta kenelläkään lähisuvustamme ei ole yliopistotason koulutusta.