Kirjoittaja Pertti Luukkonen » 21.04.2010 09:28
.
1. Eläytyminen, peilisolut ja Rorschach
Liikkuvina nähdyt hahmot Rorschachissa edellyttävät eläytymistä toistenkin kannalle. Siihen tarvitaan aivojen peilisoluja, joita on sekä ihmisillä että eläimillä, jotka oppivat matkimalla toisia. Ihmisten näkeminen toimivina voi vaikeutua erityisesti otsalohkojen ja limbisen järjestelmän häiriöissä vaikka hahmotus muuten onnistuisi. Pelisolut eivät kuitenkaan toimi kuin peili passiivisesti, vaan vaativat aktiivista toimintaa, joka voi ehkäistyä muutenkin kuin aivovaurion vaikutuksesta. Potilas, joka sanoo Rorschachin III taulusta "tervaa ja mönjää", on kekseliäs, mutta eläytyminen jää vähemmälle kuin potilaalla, joka sanoo "eukot mattopyykillä – mies on ollut uskoton, mutta ei kehtaa tulla mukaan". Maniassa potilas voi nähdä toimivia ihmisiä jatkuvasti, mutta depressiossa ani harvoin, kuten pahasti estyneillä. Frontaalivammainen voi euforiassa keksiä vitsejä, mutta ei osaa eläytyä toisten kannalle eikä näe ihmisiä toimivina. Dysforia ja depressio eivät aina erotu helposti toisistaan, mutta depressiossa eläytyminen onnistuu kuitenkin joten kuten. Oppiminen matkimalla on aikuisilla tärkeä, ja esimerkiksi kirurgi oppii katselemalla kirurgin toimintaa, ja luistelemisen oppii helpommin katselemalla luistelua kuin seuraamalla teoreettista luentoa luistelusta. Luistelu olisi opittava jo lapsena, sillä jos aikuinen kaatuu selälleen ja lyö takaraivonsa jäähän, hän saa myös frontaalivamman aivojen iskeytyessä otsaan. Nigeriassa asuvat dogonit opettelevat myös naimaan katselemalla muita ja pyytämällä kokeneempia paikalle avustamaan kokemattomien harjoitellessa. Dogonit kävivät jo antiikin Roomassa työssä, mutta palasivat aina kotiin eivätkä jättäneet tätä esimerkkiä katoliselle kirkolle, vaikka sitä olisi tarvittu.
Erkki Rutanen (2009): Käsiteanalyysikirja.
.