"M a d o n r e i k ä"

[Psykopatologia]

"Madonreikä" - miten neuroottinen depressio kasvoi kansantaudiksi

[Riidankylväjä]

Yhteiskunnassa on jotain, joka aiheuttaa neurooseja. Löytyykö vastaus tuolta psykoseksuaalisia vaiheita käsittelevästä ketjustasi?

Naperot viedään päiväkotiin 1-3 vuotiaina. Päivähoidon jälkeen kiireiset, uraa luovat cityäidit ja -isät eivät ehdi paneutua naperoiden tarpeisiin. Heidät tumpataan täyteen ruokaa ja nukkumaan.

[ritalin]

Kohderyhmämarkkinointia; haluttiin myydä lääkkeitä, mutta piti ensin saada ihmiset luulemaan olevansa masentuneita ja tässä onnistuttiin. Masennus liitettiin osaksi suomalaisuutta. Kuka tahansa kaupallista alaa opiskellut osaisi tehdä tämän, mutta itse toteutukseen tarvitaan psykopaatin järjenjuoksua.

[Psykopatologia]

REVIEWS AND OVERVIEWS | December 15, 2009 http://ajp.psychiatryonline.org/article ... 7&page=134

The Development of the Feighner Criteria: A Historical Perspective
Kenneth S. Kendler, M.D.; Rodrigo A. Muñoz, M.D.; George Murphy, M.D.
Am J Psychiatry 2009; 167: 134 - 142. 10.1176/appi.ajp.2009.09081155

View Author and Article Information
Copyright © American Psychiatric Association
(- -)

D e p r e s s i o n

Of the diagnoses for which Feighner et al. proposed criteria, the prior historical precedents are clearest for major depression. Robins had been strongly influenced by the work of Cohen, whose group published a detailed clinical study of "manic-depressive disease" in 1957 (11). Dennis Charney, who has been interested in the historical origins of the Feighner criteria for depression (personal communication, March 24, 2009), called John Feighner in 1980. Feighner reported that he "relied a lot on an article by Cassidy." The criteria for depression outlined in the Cassidy et al. article were as follows: "the patient (a) had made at least one statement of mood change ... and (b) had any 6 of the 10 following special symptoms: slow thinking, poor appetite, constipation, insomnia, feels tired, loss of concentration, suicidal ideas, weight loss, decreased sex interest, and wringing hands, pacing, over-talkativeness, or press of complaints." Charney then located Cassidy, who was retired and living in Florida. When asked how he decided on the threshold of six out of 10 criteria, Cassidy replied, "It sounded about right."

The proposed Feighner criteria were very similar to those utilized by Cassidy et al. (11) (Table 1). Four significant changes were made: constipation was dropped; feelings of self-reproach or guilt were added; insomnia was expanded to sleep difficulties, which included hypersomnia; and anorexia and weight loss were combined into one item. R.M. recollects the following:

In trying to clarify the origins of the criteria employed by Cassidy et al. (11), we reviewed the report they cited by Stone and Burris published 7 years earlier (15). In addition to the assumed requirement of sadness, five of the key symptomatic criteria for depression included in the Feighner criteria (and which were carried through all the way to DSM-III—insomnia, anorexia/weight loss, agitation/retardation, self-reproach, and suicidal ideation) are all noted in this 1950 report (Table 1) (15). There the trail peters out. If any other earlier explicit diagnostic criteria for depression exist that contributed to those proposed in the Feighner criteria, they have eluded our search.

[Psykopatologia]

1 http://www.wiley-vch.de/books/sample/3527307850_c01.pdf

Classification of Depression: Research and Diagnostic Criteria:
DSM-IV and ICD-10
Alan M. Gruenberg, Reed D. Goldstein and Harold Alan Pincus

A b s t r a c t

This chapter shall address the classification of depressive disorders and its evolution
over the past 50 years. We shall present a brief historical overview of depressive
disorders and describe the development of the current nomenclature as incorporated
in the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Diseases Fourth edition (DSM-IV)
[1] and the International Classification of Diseases and Related Health Problems 10th
edition (ICD-10) [2]. We will examine current controversies in the diagnosis of
depression, and conclude with comments about the potential impact of new
neurobiological and neurogenetic developments on the diagnosis of depression in
the future.

[Psykopatologia]

http://www.garfield.library.upenn.edu/c ... 700001.pdf

Spitzer R L, Endicott J & Robins E. Research diagnostic criteria (RDC).
New York: Biometrics Research, New York State Psychiatric Institute, 1975. 34 p.
(- -)

[ritalin]

Tää madonreikä voi olla yksi syy, mutta jos esim. lääkärien toiminta on muuttunut sellaiseksi, että ensimmäisenä ehdotetaan paniikkihäiriötä ja, jos potilas sanoo, että "kyllä mä nyt ihan olen kuumeessa", niin silti ehdotetaan, jos vaikka sitten kaupanpäälle ainakin otettaisiin se paniikkihäiriö...

[Psykopatologia]

1. naula arkkuun

Ennen vuotta 1980 oli vain neuroottiset depressiot ja psykoottiset depressiot.
Ei ollut mitään "suurempaa masennusta" (Major Depression, MD).

1. naula arkkuun tuli siitä, että DSM-III:ssa (1980) neuroottinen depressio (dystymia)
määritettiin (aikuisen osalta) vähintään 2-vuotiseksi, kun taas MD määritettiin
vähintään 2-viikkoiseksi.

Tämä merkitsi käytännössä dystymian insidenssin ja prevalenssin rajua laskua
MD:n hyväksi. MD:n vaikeus-asteessa oli vain kaksi luokkaa:

- ei melankolinen
- melankolinen

Periaatteessa ei-melankolinen vastasi aiempaa neuroottista ja melankolinen aiempaa psykoottista.

Madonreikä oli syntynyt: nyt myös neuroottiset depressiot pääsivät Major-luokkaan,
joka toki oli "enemmän" kuin vain neuroottinen.

Oli synnytetty myös depressio-spektri -käsite: masennus on oikeastaan jatkumo suhteellisen
lievästä aina psykoottiseen asti.

[Hilppa]

Mikä johti myös lukion psykologian opettajan sanomaan 80-luvulla, että neurooseja on nykyihmisillä vähemmän kuin ennen (vuosisadan alussa), mutta psykoosit ovat sen sijaan runsastuneet. Noin tosiaan opetettiin. Ei kuulunut varsinaiseen opetusohjelmaan tietenkään, mutta hän luennoillaan noin mainitsi sivumennen.

[Psykopatologia]

Mikä johti myös lukion psykologian opettajan sanomaan 80-luvulla,
että neurooseja on nykyihmisillä vähemmän kuin ennen (vuosisadan alussa),
mutta psykoosit ovat sen sijaan runsastuneet. Noin tosiaan opetettiin.
Ei kuulunut varsinaiseen opetusohjelmaan tietenkään,
mutta hän luennoillaan noin mainitsi sivumennen.

Ei kai!? - Jo 1960-luvulta yleisempi ajatus on ollut (mm. Hirvas), että nykyään kaikki
ovat vähän hulluja ja että ennen olivat varsinaiset hullut ja terveet erikseen.

[Mirri]

1. naula arkkuun

Ennen vuotta 1980 oli vain neuroottiset depressiot ja psykoottiset depressiot.
Ei ollut mitään "suurempaa masennusta" (Major Depression, MD).

1. naula arkkuun tuli siitä, että DSM-III:ssa (1980) neuroottinen depressio (dystymia)
määritettiin (aikuisen osalta) vähintään 2-vuotiseksi, kun taas MD määritettiin
vähintään 2-viikkoiseksi.

Omaa masennushistoriaani ajatellen minusta jako neuroottiseen depressioon ja psykoottiseen depressioon voisi olla ihan toimiva ja selkeä. Paitsi tietysti, ettei potilaana tuntuisi mukavalta tulla määritellyksi psykoottisesti masentuneeksi; siinä mielessä esim. koodi F33.11 on 'inhimillisempi'. Luulen kuitenkin monen keskivaikean ja vaikean depression hujakoilla häilyvän masennuspotilaan tunnistavan itsessään oireita, joiden hyvin voitaisiin sanoa kertovan psykoottisesta depressiosta. Siinä mielessä käsite psykoottinen depressio olisi aika selkeä, myös potilaan kannalta. Auttaisi ymmärtämään mistä on kysymys.

Sama juttu, jos diagnosoitaisiin neuroottinen masennus; pitkään lievästä depressiosta kärsinyt dystymiapotilas varmaan tietää masennusoireilunsa sisältävän paljon neuroottista. Dystyyminen masennus on persoonallisuuden rakenteissa juuri niin kuin neurooseilla on tapana. Neuroottisesti masentunut ihminen voi ajoittain heilahtaa psykoottisen masennuksen puolelle, mutta jatkumoa se ei ole; psykoottinen masennus ei ole neuroottisen masennuksen vääjäämätön seuraus, vaan psykoottisen masennuksen jaksot tulevat ja menevät - tai sitten niitä ei tule elämän varrella ensimmäistäkään, vaan depressio pysyy neuroottisena.

Omassa toistuvan masennuksen keskivaikean masennusjakson (somaattisella oireyhtymällä) diagnoosissani minua on ehkä eniten hämmentänyt se, että olen tunnistanut vaikeimpina aikoina psykoottisia oireita; ajoittaisina, tulevina ja menevinä. Mutta eihän sellaisia pitäisi olla, koska diagnoosissa ei sanota niistä mitään... Ja kuitenkin masennuksen ollessa 'tarpeeksi' vaikeaa, potilaassa mitä todennäköisimmin esiintyy jonkinlaista psykoottisuutta, vaikkei nykyinen tautiluokitus tuo sitä esille, vaan rajaa psykoottisen oireilun aivan kuin se olisi jokin vaikean depression äärimuoto. Psykoosiin sairastuminen tietysti on äärimuoto, mutta masennuksen syövereissä ilmenevä psykoottinen oireilu ei ole, vaan päinvastoin se on hyvin 'normaali' oire depression jyllätessä pahana.

Ehkä olisi potilaillekin selkeää ja myös helpottavaa, että tuotaisiin esille depression olevan neuroottista tai psykoottista. Ei sitten tarvitsisi itsekseen ihmetellä havaitsemiaan neuroottisia ja psykoottisia oireitaan...

[Psykopatologia]

DSM-III-TR:ssä (1987) MD:hen tuli luokitus lievästä psykoottiseen (1 - 4),
jolloin myös Major Depression, Mild pääsi eksplisiittisesti samaan ryhmään
kuin varsinaiset psykoottiset masennukset. Kuitenkin Mild vastaa lähinnä
aiempaa neuroottista masennusta.

11:35
Suomessa tuli 1987 (-1995) käyttöön tautiluokitus DSM-III-R (1987) -kriteerein
mutta ICD-9 (1975) -koodein, mikä ajoi lopullisesti alas neuroottisen depression.

[Psykopatologia]

Mirri:
Dystyyminen masennus on persoonallisuuden rakenteissa juuri niin kuin neurooseilla on tapana.

Ehkä kuin neurooseissa (yleistermi), mutta ei psykoneurooseissa (erityistermi), joissa tulisi olla
selvä oidipaalinen problematiikka. (Tämä on juuri se vaikeus depressioon liittyvässä fiksaation
määrityksessä, mistä mainitsin aiemmin toisessa ketjussa Riidankylväjälle.)

[Psykopatologia]

DSM-III-TR:ssä (1987) MD:hen tuli luokitus lievästä psykoottiseen (1 - 4),
jolloin myös Major Depression, Mild pääsi eksplisiittisesti samaan ryhmään
kuin varsinaiset psykoottiset masennukset. Kuitenkin Mild vastaa lähinnä
aiempaa neuroottista masennusta.

11:35
Suomessa tuli 1987 (-1995) käyttöön tautiluokitus DSM-III-R (1987) -kriteerein
mutta ICD-9 (1975) -koodein, mikä ajoi lopullisesti alas neuroottisen depression.

ICD-10 (1992) otettiin Suomessa käyttöön 1996, mutta jo vuodesta 1987 olivat
psykiatriassa käytössä DSM-III-R -kriteerit, ja 1990-luvulla Suomessakin opittiin
käyttämään uutta depressiota, joka oli 1997 suomennettu vakavaksi masennukseksi,
jota ei kuitenkaan ollut 1995 suomennetussa ICD-10 -tautiluokituksessa. Silti
vakava masennus jäi psykiatriseen nomenklatuuriin ja nimen omaan sekoittavassa
mielessä.

(Sen persoonallisuushäiriöitä psykiatrit eivät vielä 1990-luvulla osanneet käyttää;
nyttemmin niitä kuitenkin laitetetaan joka koloon.)

1990-luvulla minua ihmetytti, kun lääkärit alkoivat lähettää potilaita, jotka oli
diagnosoitu vakavasti masentuneiksi (eli lähes psykoottisiksi), kun he minusta
olivat vain neuroottisesti masentuneita. Kohta kuitenkin oivalsin, että pelin
henki oli muuttunut.

[Hilppa]

Edellä mainitsemaasi opettajan sanat sopivat mielestäni hyvin. Ihan satavarmasti en voi muistaa sanotun muotoa. "Nykyisin (80-luvun alussa) ihmiset eivät ole enää niin neuroottisia kuin vuosisadan alussa. Sen sijaan vakavampia mielenterveyden häiriöitä, kuten psykooseja, ilmenee nykyisin enemmän."

Hoopoa, miten vanhat asiat jäävät mieleen etenkin silloin, kun ne ovat epäolennaisia ja tietopohjaltaan jopa vääriä. Muistaisinpa yhtä hyvin kaiken sen, mitä muutoin hyvä ope opetti psykologiasta. (Vai oliko sekin höpöä?)

[Kuutar]

Mirri:

Omassa toistuvan masennuksen keskivaikean masennusjakson (somaattisella oireyhtymällä) diagnoosissani minua on ehkä eniten hämmentänyt se, että olen tunnistanut vaikeimpina aikoina psykoottisia oireita; ajoittaisina, tulevina ja menevinä. Mutta eihän sellaisia pitäisi olla, koska diagnoosissa ei sanota niistä mitään... Ja kuitenkin masennuksen ollessa 'tarpeeksi' vaikeaa, potilaassa mitä todennäköisimmin esiintyy jonkinlaista psykoottisuutta, vaikkei nykyinen tautiluokitus tuo sitä esille, vaan rajaa psykoottisen oireilun aivan kuin se olisi jokin vaikean depression äärimuoto.

Jospa sinulla on kuitenkin vaikeimpina aikoina ollutkin psykoottinen depressio, joka ei onneksi päässyt pahenemaan kuvaamaasi pidemmälle?

Oliko sinulla siis tällaisia oireita kuin Matti Huttusen artikkelissa kuvaillaan:

Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai syyttäviä kuuloharhoja, joiden sisältö koostuu depressiivisistä aiheista.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00389

Masennuksen mittaamiseen paljon käytetyssä Beckin masennustestissä ei kyllä kysytäkään edellämainituista oireista:
http://www.xestia.net/testit/bdi.php

Ei myöskään toisessa Suomessa usein käytetyssä DEPS-seulassa
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... &p_selaus=
kysytä tuollaisista oireista, joten kyllä ne ilmeisesti tosiaan kuuluvat psykoottiseen depressioon.

[Psykopatologia]

D S M 1952 - 2013: Depressive disorders

DSM "One" (1952 - 1968)

(Psychotic disorders)
000 - 796 Involutional psychotic reaction
(000 – x10 Affective reactions)
000 - x14 Psychotic depressive reaction

(Psychoneurotic disorders 000 - x00)
000 - x06 Depressive reaction
Current severity: mild, moderate, severe

DSM-II (1968 – 1980)

(III B. Psychosis [not physical])
(Major affective disorders)
296.0 Involutional melancholia
298.0 Psychotic depressive reaction

(IV Neuroses)
300.4 Depressive neurosis
Current severity: mild, moderate, severe

DSM-III (1980 - 1987)

(Major affective disorders)
296.2x Major depression, sigle episode
296.3x Major depression, recurrent
6 in remission
4 with psychotic features (mood-congruent; mood incongruent)
3 with melancholia
2 without melancholia
0 unspecified

(Other specific affective disorders)
300.40 Dysthymic dirsorder (or Depressive neurosis)

(Atypical affective disorders)
296.82 Atypical depression

(Adjustmet disorders)
309.00 Adjustment disorder with Depressed mood
Current severity: mild, moderate, severe


DSM-III-R (1987 – 1993)
.
(Major mood disorders)
296.2x Major depression, sigle episode
296.3x Major depression, recurrent
1 mild
2 moderate
3 severe, without psychotic features
4 with psychotic features (mood-congruent; mood incongruent)
5 in partial remission
6 in full remission
0 unspcified
Specify: chronic; melancholic type, seasional pattern

300.40 Dysthymic dirsorder (or Depressive neurosis)
Specify
primary type, secondary type
early onset, late onset

311.00 Depressive disorder NOS
Specify if seasional pattern
Current severity: mild, moderate, severe, in partial remission (or residual state), in full remission

(Adjustmet disorders)
309.00 Adjustment disorder with Depressed mood


DSM-IV (1994 – 2000), DSM-IV-TR (2000 – 2013) .
[MOOD DISORDERS excluding "organic"]
DEPRESSIVE DISORDERS

296.2x Major depressive disorder, sigle episode
296.3x Major depressive disorder, recurrent
1 mild
2 moderate
3 severe, without psychotic features
4 with psychotic features (mood-congruent; mood incongruent)
5 in partial remission
6 in full remission
0 unspcified
Specify:
(single): chronic, with catatonic features, melancholic features, atypical features, postpartum onset;
(recurrent): with full interepisode recovery, without full interpisode recovery; with seasonal pattern

300.4 Dysthymic disorder
Specify: early onset/late onset; with atypical features
301 Depressive disorder NOS

OTHER MOOD DISORDERS
293.83 Mood disorder due to a general medical condition
with depressive features
with major depressive-like episode

ADJUSTMENT DISORDERS
309.0 Adjustment disorder with depressed mood
309.28 Adjustment disorder with anxiety and depressed mood

PSYCHOLOGICAL FACTORS AFFECTING MEDICAL CONDITION (PFAMC)
316 Axis I depressive disorder affecting...
[indicate the general medical condition]

A P P E N D I X B
Postpsychotic depressive disorder of schizophrenia
Premenstrual dysphoric disorder (PMDD)
Alternative criterion B for dysthymic disorder
Minor depressive disorder
Recurrent brief depressive disorder
Mixed anxiety-depressive disorder
Depressive personality disorder

[Psykopatologia]

Mirri:
Dystyyminen masennus on persoonallisuuden rakenteissa juuri niin kuin neurooseilla on tapana.

Ehkä kuin neurooseissa (yleistermi), mutta ei psykoneurooseissa (erityistermi), joissa tulisi olla
selvä oidipaalinen problematiikka. (Tämä on juuri se vaikeus depressioon liittyvässä fiksaation
määrityksessä, mistä mainitsin aiemmin toisessa ketjussa Riidankylväjälle.)

Psykoneuroosi liittyy libidinaalisiin ja oidipaalisiin konflikteihin,
kun taas depressio itsetuntoon ja aggressioihin.

[Repee]

Yhteiskunnassa on jotain, joka aiheuttaa neurooseja.

Varo vaan, ettet tule diagnosoiduksi (b klusterin häiriö) tai saa sikaa kimppuusi huutamaan yhteiskunnan syyttelemisestä (vaikka syyttää itse).

Naperot viedään päiväkotiin 1-3 vuotiaina. Päivähoidon jälkeen kiireiset, uraa luovat cityäidit ja -isät eivät ehdi paneutua naperoiden tarpeisiin. Heidät tumpataan täyteen ruokaa ja nukkumaan.

Valitettavan kiireistä on monen meno ja elämä.

[Repee]

Mato.



Reiästä myöhemmin