Hilppa kirjoitti:Minusta aloitusviestin kuvan äiti ei anna lapselle mitään tuolla kuvalla. Sen sijaan julkistamalla sen hän toteuttaa omaa narsismiaan. "Katsokaa kaikki, kuinka hyvän näköinen olen ja kuinka söpö poika minulla on!" on kuvan viesti.
Olen käsittänyt, että läheisyys lapseen olisi muutakin kuin rintaruokinta. Tosin en ole mikään asiantuntija kyseisessä asiassa.
Sama minulla tuli mieleen.
Imeväisiän pitkittämistä ihailtaessa pitäisi pohtia myös, onko monivuotisesta imettämisestä lapselle mahdollisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Luonnostaan imeväisyys on välivaihe niin äidille kuin lapselle, ja luonnostaan suhteen on tarkoitus muuttaa muotoaan niin, että napanuora katkaistaan myös imetyksen suhteen. Nimenomaan katkaistaan; se ei katkea omia aikojaan vain odotellessa - jonkun on irrottauduttava, ja se joku mielestäni on äiti.
Sellainenkin kysymys herää, että mikä isän asema on vuosia jatkuvassa imetyskuviossa; miksei isä auta äitiä ja lasta irrottautumaan toisistaan?
Ja mikseivät pitkitettyä imetystä ihannoivat ihmiset älyä ottaa eläimistä esimerkkiä; nisäkäsemot vieroittavat jälkeläisensä. Nimenomaan vieroittavat; ne eivät odottele, että pentu jossakin elämänsä vaiheessa itse häipyisi nisältä - emot ymmärtävät, että irtaantumiseen tarvitaan emon päättäväisyyttä. Emo irtaannuttaa todetessaan, että sillä voisi jo olla muutakin tekemistä kuin suureksi kasvaneen 'imeväisen' imettäminen - vieroittamalla se vapauttaa niin itsensä kuin jälkeläisensäkin. Luonnon laki.
Ei tunnu hyvältä sekään, että lapsi vieroittuu rinnalta vasta siinä vaiheessa, kun hän alkaa itse huomata ympäristön vihjailevan, että olisi aika jättää jo äidin rinnat rauhaan... Olisi äidiltä ajattelevaista hoitaa vieroitus siinä vaiheessa, kun se vielä tapahtuu 'vaivihkaa' niin, etteivät ulkopuoliset ala lapselle hämmästellä, että vieläkö äidin tissi maistuu...
Minusta tätä asiaa hyvin voitaisiin verrata tutin imemiseen, koska pitkitetyssä imemisessä ei ole kysymys ravinnon tarpeen tyydyttämisestä. Ennemmin tai myöhemmin lapselle tulee paineita jättää tutti pois, joten tutin imeminen tulee yhä salattavammaksi ja nolottavammaksi puuhaksi. En ymmärrä miksi joku äiti haluaa muka lapsen parhaaksi pitkittää imeväisyysvaihetta niin pitkälle, että lapsi alkaa nolostella tottumustaan käydä äidin rinnalla; minusta se on julmaa, eikä rakkautta ollenkaan.
Todella harva äiti imettää lastaan enää leikki-ikäisenä. Kun kuitenkin lapsille annetatan lehmänmaitoa, koska katsotaan, että maito kuuluu lapsen ruokavalioon, niin eikö silloin ole sama antaa äidinmaitoa, jos sitä riittää?
Illusia, maidon erilaisissa muodoissaan katsotaan kuuluvan ihmisten ruokavalioon läpi koko elämän...
Imeväisiän jälkeen lapsi voi juoda piimää ja syödä jugurttia/viiliä siinä kuin muutkin ihmiset. Ei ole mitään järjellistä syytä käyttää maitoa sellaisenaan, jos se ei sovi; maidon voi hyvin korvata muilla maitotuotteilla myös lapsen kohdalla. Äidinmaitoa tarvitaan aikana, jolloin imeväisikäisen elimistö on vielä liian kehittymätön hyödyntääkseen muunlaista ravintoa; ei äidinmaitoa muuhun tarvita.
Ehkä tissistä luopumista olisikin viisasta miettiä viimeistään siinä vaiheessa, kun taaperolla pysyy jäätelöpuikko käsissä ja maistuu teolliset maidosta valmistetut makeat herkut... Tosin luomuäiti ei ehkä tarjoa lapsilleen jäätelöä sun muita sellaisia; hän mieluummin imettää niin pitkälle kuin vain suinkin lapsi suostuu juomaan maitonsa hänen rinnastaan.
Tämä on mielenkiintoinen:
Imetystä suositellaan jatkettavaksi muun ruoan ohella jopa kahden vuoden ikäiseksi tai ylikin.
Montako vuotta yli kahden olisi lapsen kannalta hyvä ja terveellistä? Niin tai näin, mitä vanhempi lapsi sitä itsestäänselvemmin kai imetyshetken pitäisi olla suojaisa hetki - ei kameroiden edessä eikä kavereiden silmien alla... Kysymys on kasvavan lapsen yksityisyydestä ja intimiteettisuojasta.
