Rajatilapersoonallisuushäiriö

[PowerFree]

Kertokaa havaitsemistanne oireista te joilla tämä on diagnisoitu.
Kertokaa diagnostisista kriteereistä ja asiantuntijat antakaa kommentteja.
Kuinka sitä parhaiten voidaan hoitaa?
Muuta?

[Psykopatologia]

Kirjoittaja viittaa tautiluokitusten (ICD-10 & DSM-IV-TR) spesifiin häiriö-nimikkeeseen
rajatilapersoonallisuus(h ä i r i ö), borderline personality disorder (B P D).

Erikseen on kernbergiläinen rajatilapersoonallisuus-organisaatio,
borderline personality organization (B P O).

[Kahvi]

Kas, nyt vasta bongasin tämän aloituksen. Taisinkin jo muualla mainita, että olin syksyllä läheisissä tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, jolla saattaa olla rajatila. Tai sitten joku muu, mutta itsekin hän sanoi, että mt-ropleemia on.

Rajatilasta löytyy ilmeisesti ihan hyvä Wikiartikkeli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4va ... onallisuus
Käypä hoito -suosituskin löytyy: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... s/hoi50064

Jälkimmäisestä löytyy diagnostiset kriteerit. Minusta DSM-IV on maallikolle kansantajuisempi kuin ICD-10.

[Kahvi]

Tässä vielä kriteereitä DSM-IV:n mukaan:

DSM-IV
301.83 Rajatilapersoonallisuushäiriö

Laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja affekteihin liittyvää epävakautta ja huomattavaa impulsiivisuutta. Alkaa varhaisaikuisuudessa ja esiintyy monissa yhteyksissä vähintään viidellä seuraavista tavoista.

Diagnostiset kriteerit:

1. Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta tai kuvitellulta hylätyksi tulemiselta. (Huom. Älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä yms. vahingoittamista (kriteeri 5)

2. Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu

3. Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä

4. Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esimerkiksi tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen). Huom. älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä ym. vahingoittamista (kriteeri 5)

5. Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä viiltely ym. vahingoittaminen

6. Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esimerkiksi intensiivinen jaksoittainen dysforia, ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin)

7. Krooniset tyhjyyden tuntemukset

8. Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta (esim. toistuva äkkipikaisuus, jatkuva vihaisuus, toistuva tappeleminen)

9. Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... s/hoi50064

[Kahvi]

Vaikeiden sanojen amatöörisuomennoksiani:

6. Affektiivinen epävakaus: tunteet heittelee voimakkaasti laidasta laitaan "naps-vaan". Ulkopuolisen voi olla joskus vaikea ymmärtää yllättävän äkillistäkin mielialan muutosta.

7. Dissoatiivinen oireilu: asioiden erilleen liittämistä. Toisiinsa liittyvät asiat eivät liitykään toisiinsa.

Joku asioista minua paremmin tietävä (siihen ei vaadita paljoa) korjannee tarvittaessa noita.


----
edit: korjattu väärä termi

[Kahvi]

Psykopatologia esitti toisaalla myös rajatilaan liittyvän voimakkaan split'in, eli asioiden/ihmisten jakamisen ehdottomasti hyviin ja ehdottomasti pahoihin. Uskoisin, että kun tähän liittää tuon stressitilanteisiin liittyvän paranoidisuuden ja dissoatiivisyyden, niin siinä ollaan sitten tavallaan yksin koko pahaa maailmaa vastaan.

Esim joku (oma puoliso, ex-puoliso tms) on ehdottomasti paha, hänen kaikki toimintansa kertovat vain ja ainoastaan pahuudesta ja suoranaisesta uhastakin, ja oma toiminta ei liity mitenkään "pahiksen" toimintaan.

Varmasti tosi kuluttavaa niin rajatilalle itselleen kuin myös hänen läheisilleen

[Mirri]

Kahvi, noin se menee... Ja voi olla aika rankkaa niin henkilölle itselleen kuin lähellä eläville. Yhdenlaista vuoristorataelämää, jossa on jyrkkiä nousuja ja laskuja - tulevat eteen kerta toisensa jälkeen niin arvaamattomasti, että niihin tuskin osaa varautua rajatilainen itse sen enempää kuin läheisetkään.

Rajatilaisen näkemä pahuus/hyvyys voi vaihdella, mutta sekin on läheisille rankkaa, koska heidän kohtalonaan on aina olla joko pahoja tai hyviä, muttei kerralla molempia - mikä kuitenkin on ihmisen normaali olotila. Käytännössä tuo tarkoittaa jalustalle nostamista, pudottamista, nostamista, pudottamista... Läkähdyttävää vuoristorataa sekin, ja kolhujakin voi tulla, jos usein pudotellaan...

[Kahvi]

Vuoristorataelämä on oikeastaan hyvin kuvaava termi. Missä mutkat ja ylä- ja alamäet tulevat täysin "puskista" - yllättäen ja pyytämättä. Sekunnissa henkilö voi tivata selitystä kokemalleen vääryydelle ja hetken päästä yhtäkkiä ihan yhtä nopeasti asiat onkin taas kunnossa.

Ja toisaalta taas joku aikaisempi koettu "vääryys" saattaa alkaa muotutua ihan uuteen muotoon, asia muuttuu paljon tapahtunutta vakavammaksi ja vain oma käsitys on henkilölle ainoa oikea käsitys. Tämmöinen voi tietty olla ihan muuta kuin rajatilaa, mutta varmasti henkisesti rankkaa kaikille.

[Psykopatologia]

9. dissosiatiivinen o i r e i l u.

[Kahvi]

9. dissosiatiivinen o i r e i l u.

Kiitos, korjaan.

[Kahvi]

Hoitona terapiaa, tarvittaessa lisänä lääkkeitä

Persoonallisuushäiriöiden ensisijainen hoito on psykoterapia, jota täydennetään oireiden mukaan lääkehoidolla. Potilailla on useimmiten samanaikaisesti jokin muu psykiatrinen häiriö, joka saattaa edellyttää lääkehoitoa.

Aluksi hoidon yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä potilaan kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät nimittäin käyttävät eri hoitopalveluita runsaasti ja heidän on vaikeaa noudattaa hoitoa koskevia sopimuksia. Tämä voi vaikeuttaa niin fyysisten vaivojen hoitamista kuin pitkäaikaista psykoterapiaa.

Terapiassa autetaan hahmottamaan käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia sekä erottamaan näitä toisistaan, mikä saattaa lisätä potilaan aktiivisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia. Terapiassa luodaan myös perustaa kyvylle tunnistaa ja nimetä tunteita sekä säädellä niitä. Myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä sisältävä opettaminen on tarpeellista. Oireiden hallinnassa auttaa esimerkiksi rentoutus, turvapaikkamielikuvat muistutuskortit ja päiväkirja.

Kognitiiviset psykoterapiat ovat todennäköisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampia, mutta myös perheterapioista saattaa olla hyötyä. Tavallisimpia perheen ongelmia ovat kommunikaatiovaikeudet, vaikeudet suhtautumisessa vihamielisiin reaktioihin ja pelko potilaan itsemurhasta.

Rajatilatyyppisestä persoonallisuushäiriöstä kärsiville alkoholiongelmaisille saattaa olla hyötyä päihdeongelman ja persoonallisuushäiriön samanaikaisesta hoidosta. Persoonallisuushäiriöisen päihdeongelmaa onkin hoidettava tarmokkaasti.

Hoito vaikuttaa, vaikka se saattaakin kestää vuosia. Epävakaa persoonallisuus ja sen piirteet lievittyvät useimmilla potilailla ensimmäisten kymmenen vuoden kuluessa. Keskimäärin 20 vuoden kuluttua psykiatrisessa sairaalassa hoidetuista epävakaan persoonallisuuden omaavista potilaista jopa joka viides saattaa olla oireeton ja osalla on enää lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita ja kohtalainen toimintakyky.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvä heikentynyt toimintakyky ja työkyky korjaantuvat epävakaan persoonallisuuden oireistoa hitaammin.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaa ... s/khp00074

Kysyttiin, että miten tätä voi hoitaa. Tässä siis ao kohta potilasversiosta copypastattuna.

[Illusia]

Ihmettelen sitä, että jos rajatilapersoonallisuushäiriöisillä on todettu poikkeavuuksia aivoissa sekä aivotoiminnan häiriöitä, niin kuitenkin suurin osa paranee hoidossa kymmenessä vuodessa. Muuttuvatko aivot ja aivotoiminta?

[Psykopatologia]

Aivopatologiaa on liioiteltu, jotta saataisiin "tieteellisempää" tekstiä.

[Kahvi]

Muissakin mt-puolen jutuissa on todettu poikkeavuuksia aivojen rakenteissa. Ovatten vissiin vasta korrelaatiotasolla, kausaallisuus, eli syy-yhteys, lienee arvailujen varassa. Eli ei voida oikein yksiselitteisesti todistaa oireiston johtuvan poikkeavuuksista tai poikkeavuuksien oireistosta. Kuuluisa muna-kana juttu siis kaiketi?

[Mirri]

Ihmettelen sitä, että jos rajatilapersoonallisuushäiriöisillä on todettu poikkeavuuksia aivoissa sekä aivotoiminnan häiriöitä, niin kuitenkin suurin osa paranee hoidossa kymmenessä vuodessa. Muuttuvatko aivot ja aivotoiminta?

Minua on askarruttanut tuo, että paraneeko persoonallisuushäiriö, vai muuttaako se vain muotoaan toisenlaiseksi. Jospa nuoruusiän rajatilaisuus ilmeneekin keski-iässä ja vanhuudessa toisenlaisena häiriöisyytenä niin, etteivät epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit enää täyty. Eihän se käytännössä tarkoita sitä, että henkilö olisi parantunut persoonallisuushäiriöisyydestään, vaikkei yhtä tiettyä persoonallisuushäiriödiagnoosia enää olekaan asetettavissa.

Lieneekö sillä asialla kuitenkaan suurta merkitystä, jos esim. jyrkkä mustavalkoisuus, dramaattiset tunnemyrskyt tunteiden 'ulkoistamisineen', ja muu vuoristorataelämä kuitenkin loivenevat iän myötä; ainakin niiltä osin elämä voi hyvinkin muuttua seesteisemmäksi.

[Kahvi]

Huh... asian käsittely toikin näemmä aika voimakkaita tunnemuistoja pintaan.

Tämä ei kuitenkaan liene oikea ketju niille, painopiste tuntuu olevan enemmän itse rajatilahenkilössä kuin hänen läheisissään.

Itse koen, että rajatilakaan ei ole todiste ihmisen alhaisesta persoonallisuudesta tai kelvottomuudesta. Enempi niinpäin että esim rampa ihminen ei pysty juoksemaan, ei vaikka kuinka itse haluaisi. Erilaisten sairauksien ja häiriöiden oireisto pitäisi ymmärtää juuri oireistona, ei merkkinä ku5ipäisyydestä tms.

[Mirri]

Kahvi, noin on. Rajatilainen ei ole itse aiheuttanut häiriintyneisyyttään sen enempää kuin kukaan persoonallisuushäiriöinen (tai maallikkokielellä 'luonnehäiriöinen') on aiheuttanut omaansa; se asia on ehdoton realiteetti. Mutta samalla se voi olla olemattoman laiha lohtu rajatilaisen läheisille.

Mitä jos aloittaisit läheisille tarkoitetun ketjun erikseen? Kohtalotovereita kyllä riittää... Minä olen vuosien varrella kirjoittanut näistä asioista tosi paljon läheisnäkökulmasta; kirjoittanut itseäni 'ulos' omista enemmän ja vähemmän traumaattisista kokemuksistani. Vanhalla Tukarilla aloitin joskus vuonna 2003 neljännesvuosisataisen avioliittoni raunioilla... Kirjoittamisesta on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä.

[Illusia]

Tarkoitatko, Mirri, että rajatilapersoonallisuushäiriön hoito johtaisi vain siihen, että persoonallisuushäiriö muuttuisi toiseksi, lievemmäksi persoonallisuushäiriöksi? Siis luokasta B luokkaan C (estynyt persoonallisuus, riippuvainen persoonallisuus, pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (vaativa persoonallisuushäiriö)? Jos hoidon jälkeen pystyy elämään normaalia elämää, niin eikö se tarkoita sitä, että ihminen on parantunut?

[Kahvi]

Mitä jos aloittaisit läheisille tarkoitetun ketjun erikseen?

Jahka saan ajatuksiani koottua niin ehkä sitten.

[Mirri]

Illusia, en tarkoita diagnoosin muuttumista toiseksi diagnoosiksi. En ole vakuuttunut siitä, että rajatilaisen henkilön persoonallisuuden häiriintyneisyys olisi kokonaan kadonnut silloin, kun hänelle ei enää ole asetettavissa tautiluokituksen mukaista persoonallisuushäiriödiagnoosia.

Minua askarruttaa esim. se, että johtuuko vuosien varrella tapahtuva 'vuoristoradan loiveneminen' henkilössä tapahtuvista muutoksista, vai hänen elinympäristössään tapahtuvista muutoksista. Lisääntyykö henkilön sopeutumiskyky oleellisesti niin, että hänen elämänsä helpottuu, vai muokkautuuko elämä sillä tavoin tasaiseksi, että rajatilainen pärjää sen kanssa? Ja mitä tapahtuu, jos ikääntyvä nuoruusvuosinaan rajatilahäiriöiseksi todettu henkilö kohtaa elämänkriisejä, putkahtavatko entiset oireet uudelleen pintaan?

Tautiluokitus diagnooseineen ei mielestäni pysty vastaamaan näihin kysymyksiin.