Sairauden psyykkisestä lähteestä

[Lette]

Ruotsalainen aikakauslehti Fakta julkaisi artikkelin otsikolla "Kiltit ja tottelevaiset lapset ovat vaarassa
saada reumatismin".

Amerikkalainen lääkäri Floyd Ring tutki lapsipotilaita, joilla oli reumatismi, sokeritauti, astma,
migreeni tai syöpä. Hän päätyi havaintoon, että "nämä lapset ovat oppineet tukahduttamaan tunteensa",
tarkemmin ilmaistuna "heille oli yhteistä voimakas tarve vastustaa vanhempiaan ja tarve olla tottelevaisia
ja kilttejä".
Asenteet vastustaa vanhempiaan ja totella ovat täysin ristiriitaiset, mistä seuraa valtava sisäinen paine
ja stressi. Siinä on hyvä maaperä autoimmuunisairauksille. Kehon puolustusjärjestelmä sairastuu psyyken
ristiriitaisuuden kanssa.

David Stigel USA:sta toteaa omien tutkimustensa pohjalta, että syöpäsairaat joutuvat helposti
sosiaalisesti eristetyiksi. Tässä voi ymmärtää ihmisen psyykeä siten, että kyseessä on ihminen, joka eristää
itseään. Hän eristäytyy ja joutuu siten erilleen toisista. Ihmisellä on vahva taipumus nähdä itsensä uhrina
ja instituutiot edistävät tätä asennetta. Kun ihminen eristäytyy muista, hän ei halua nähdä, miksi hän
vetäytyy ja pelkää muita.
-
Kuuluisa englantilainen syöpäinstituutin johtaja Gothard Buc, joka on tutkinut paljon syöpäpotilaita
ja heidän perheitään, on päätynyt tulokseen, että perheen jäsenten kesken valitsi yleisesti ottaen heikko
tunneperäinen yhteys. Hän näki, että lapsiin kohdistettiin suuria odotuksia. Lasten piti olla täydellisiä.
Rakkaudellisuus korvattiin pätemisellä ja kykenevyydellä. Ihmissuhteet korvattiin antautumalla työhön.
Potilas käyttää siis työtä pakokeinona ihmissuhteista. Ollessamme kontaktissa toiseen ihmiseen, meidän on
pakko olla myös kontaktissa itseemme ja samalla tiedostaa todellisuus itsessämme. Ellemme näin tee,
joudumme etsimään pakokeinoja.
-
Syöpäpotilaita koskevista tutkimuksista on käynyt ilmi, että syöpäpotilaat ovat sosiaalisesti hyvin
menestyviä ihmisiä. He antautuvat työhönsä korostuneesti. Syöpään sairastuneet ottavat etäisyyttä muihin
ihmisiin. He idealisoivat muita ja samalla myös itseään, jolloin he elävät epätodellisuudessa. Tämä on
täydellisyyden tavoittelua. Kun haluaa tehdä itsestään kaikkeen kykenevän, tekeekin itsestään täysin
avuttoman.

Tutkijat havaitsivat myös, että ihminen pyrkii ikään kuin korvaamaan menetyksensä kasvaimella. Kun
ihmisellä on kasvain tai muu sairaus, hän elää sairautensa kanssa kuin se olisi elinkumppani. Tällöin
ihminen ei ole kontaktissa itseensä eikä toisiin eikä niin ollen todellisuuteen. Hän käyttää sairautta
pakotienä kontakteista.

Terveys ja sairaus riippuvat fysiologisella tasolla eri tekijöistä; perintötekijöistä, fysiologisista
tekijöistä, suuressa määrin sosiaalisesta ympäristöstä sekä yhteiskuntajärjestelmästämme.
Lisäksi vielä psyykkisistä asenteistamme, kuten edellä olevat esimerkit osoittavat.
-

[Psykopatologia]

Tervetuloa, Lete!

[Lette]

Tervetuloa, Lete!

Kiitos! Kirjoitin vahingossa nimimerkkini väärin, oikea (Lette).
Käytän nyt Leteä.

Luokkatoverini aviomies on lääkäri. Hän sanoi kerran; kun ihmiseltä
parannetaan yksi sairaus, hänelle tulee tilalle toinen.
Asia palasi mieleeni, kun näin otsikon;
"Kiltit ja tottelevaiset lapset ovat vaarassa saada reumatismin".
Eli kysymys on psyyken vaikutuksesta fyysiseen terveyteen.
Asiaan on alettu kiinnittää huomiota!

[Gyver]

Olisi kuitenkin toivottavaa että fyysisten ja psyykkisten sairauksien yhteyksiä arvioitaisiin asiallisesti eikä tällaisilla ihme vertauksilla:

Tutkijat havaitsivat myös, että ihminen pyrkii ikään kuin korvaamaan menetyksensä kasvaimella.

[Psykopatologia]

Kyllä, kasvain on ("ikään kuin") kaveri, mutta vasta jälkikäteen.

[Mirri]

Ruotsalainen aikakauslehti Fakta julkaisi artikkelin otsikolla "Kiltit ja tottelevaiset lapset ovat vaarassa saada reumatismin".

Artikkeli menettää uskottavuutensa heti ensisilmäyksellä, koska ei ole olemassa sairautta nimeltä reumatismi. Jos puhutaan nivelreumasta, sitä tuskin vakavasti otettavaksi tarkoitetussa artikkelissa sanottaisiin reumatismiksi - nivelreuma kun ei ole sama asia kuin kansankielinen erilaisten lihas- ja nivelkolotusten ja -särkyjen yleisnimike reumatismi.

[Psykopatologia]

Ko. virrenlaulanta pohjaa kliinisiin tutkimuksiin, joiden tulos tuppaa häviämään,
kun tehdään väestö-tutkimuksia (iso n). Väestötutkimuksissa käytetään
kyselylomkkeita, joiden anti on plus miinus nolla piilotajuisempien ongelmien
esiin tuojana.

Faktan referoinnin "ristiriitaisessa" kohdassa viitataan ambivalenssiin.

[Psykopatologia]

Juuri noin, mutta tuo mielestäni tarkoittaa sitä, ettei autoimmuunisairauksia, syöpää,
astmaa tai migreeniäkään voi yhdistää tukahduttavan kasvatuksen aikaansaannoksiksi.
Vain osin.

Kyllä, mutta eikö jokaisella lapsella/ihmisellä ole ambivalensseja haluja, pyrkimyksiä
ja tarpeita?
Eri (vaikeus)asteisesti.

[Lette]

Lääkäri Floyd Ring ei puhu vanhemmista mitään, eikä kasvatuksesta.

Puhutaan vain lasten voimakkaasta tarpeesta vastustaa ja totella vanhempiaan.

Hän päätyi havaintoon, että "nämä lapset ovat oppineet tukahduttamaan tunteensa",
tarkemmin ...

Samassakin perheessä voi hyvin erilaisia lapsia.

[Psykopatologia]

En arvioi mitään enkä mistään, mistä minä tietäisin?!

[Lette]

Pelko ja viha käynnistävät automaattisesti hormonireaktion elimistössä. Tämä tapahtuu
useimmiten ihmisen huomaamatta.
Viha aiheuttaa noradrenaliinin ja adrenaliinin erityksen verenkiertoon, kun taas pelko
laukaisee asetyylikoliinin ja adrenaliinin erityksen.

On tunnettua, että ihmisen elimistö pystyy tasapainottamaan näiden hormonien ajoittaisen
lisääntymisen ja että rauhaset, jotka reagoivat tähän hormonituotantoon, erittävät uusia
hormoneja harmonisessa ketjureaktiossa.

Kuitenkin, jos näiden hormonien eritys verenkiertoon on jatkuvaa, elimistö menettää
voimansa lyhyessä ajassa (stressi). Näin tapahtuu ihmisille, joilla on jatkuva pelon, vihan
tai kateuden tila, ilman että he havaitsevat tätä. Ei ole vaikea kuvitella, miten valtava
määrä hormonaalisia, aineenvaihdunnallisia, toiminnallisia ja immunologisia häiriöitä on
seurauksena tästä prosessista.

[Psykopatologia]

Helppo kuvitella, mutta vaikea tietää.

[Hilppa]

Toisaalta nykyihmisen voisi olettaa elävänsä tunnerekisteriltään melko laimeassa tilassa; katsoohan hän jopa draamaa televisiosta kokeakseen tunteita. Esitänpä siis. Ovatko lopultakaan stressi ja sen myötä tulevat voimakkaat ahdistuksen, pelon ja vihankaan tunteet niin vaarallisia ihmiselle kuin mitä usein kognitiivisen psykologian teorioissa esitetään? Ja mikä on vaarallisen tunteen kestokynnys? Lienee hyvin yksilöllistä.

[Psykopatologia]

Toisaalta nykyihmisen voisi olettaa elävänsä tunnerekisteriltään melko laimeassa tilassa;
katsoohan hän jopa draamaa televisiosta kokeakseen tunteita. Esitänpä siis. Ovatko lopultakaan
stressi ja sen myötä tulevat voimakkaat ahdistuksen, pelon ja vihankaan tunteet niin vaarallisia
ihmiselle kuin mitä usein kognitiivisen psykologian teorioissa esitetään? Ja mikä on vaarallisen
tunteen kestokynnys? Lienee hyvin yksilöllistä.

Vaikea viesti!

Tunteethan eivät ole ko. draamassa vaan ao. kokemuksessa. Tällöinhän "kestokynnys" määrittää
tunteen vaarallisuutta (kuten tuot esiinkin).

[Gyver]

Tunteet eivät ole vaarallisia, ellei ihminen voimakkaassa tunnetilassa tee jotain vaarallista. Stressi (ylikuormittuneisuus) on sitten aivan eri asia.

[Mirri]

Ihmiset kuvittelevat kaikkea. Minäkin kuvittelen, että migreenin taustalla piilee padottu aggressio. Tästä minulla on kliinistä evidenssiä jossain määrin.

Niin... Migreeniä aiheuttava piilevä aggressio on siitä mukava, että migreenistä kärsivillä naisilla se hyvin usein loppuu vaihdevuosiin - ainakin siitä päätellen, ettei ties miten pahana jyllänneestä migreenistä ole enää kuin muisto vain.
Tosin joillakin harvoilla huono-onnisilla voi käydä täsmälleen päinvastoin; heille puhkeaa migreeni - ja ties miten pahana - vaihdevuosista alkaen, vaikkeivät ikinä eläissään ole sairastaneet sitä. Ehkä heissä vaihdevuosi-iässä syntyy piilevä aggressio, jonka seurauksena sairastuvat migreeniin...

Minä kyllä uskon, että psyykkiset tekijät vaikuttavat monissa sairauksissa esim. hormonaalisten vaihteluiden myötä. Jo vuosia sitten yleislääkärikin osasi kertoa, että esim. vakavasta elämänkriisistä toiseen kulkeutuvilla ihmisillä fyysinenkin terveys on koetuksella, koska elimistö ei ehdi riittävästi toipua edellisestä kriisistä uuden koettelemuksen rysähtäessä niskaan; stressihormonit ovat jatkuvasti koholla - sellainen rassaa elimistöä. Esim. verenpainetauti voi syntyä henkilön altistuessa pitkäaikaiselle psyykkiselle stressille, joka voi olla toistuvien elämänkriisien aiheuttamaa.
Mutta psyykkisiin tekijöihin somaattisten sairauksien lähteenä en oikein usko; tarvitaan monenlaisia tekijöitä ennen kuin ihminen sairastuu esim. syöpään, tai allergioihin, ym. ym. Mielestäni psyykkinen kuormitus on vain yksi elimistöä rassaava ja sairauksille altistava tekijä - joskus ja jollakin suurempi, joskus ja jollakin toisella taas pienempi merkitykseltään.

Menisi elämä entistäkin rankemmaksi, jos mielessä pyörisi, että psyykkinen kuormitus altistaa somaattisille sairauksille; kun ei elämän keventämiseksi läheskään aina ole paljonkaan tehtävissä. Sekään ei tunnu hyvältä, että ihmiset alkaisivat pelätä omia 'kielteisiä' tunteitaan somaattisten sairauksien pelossa. Ei mielestäni ole mitenkään viisasta nimetä vihaa, kateutta ja pelkoa somaattisten sairauksien aiheuttajiksi - niitä tunteita pelätään ja paheksutaan muutenkin jo ihan tarpeeksi.

[Lette]

Patoutunut viha on vaarallista ihmiselle.

http://www.iltasanomat.fi/a/1288350206729

Artikkeli puhuu patoutuneesta vihasta, tukahdetusta vihasta. Kun itse asiassa se tarkoittaa että ihminen yrittää tukahduttaa TIETOISUUTTA vihastaan ja se on ihan eri asia! Tukahduttaessaan tietoisuutta ihminen tukahduttaa itseänsä, siitä sydän yms. oireilu luonnollisena seurauksena. Ihminen on keskeisesti tietoisuutensa

[Hilppa]

--
Vaikea viesti!

Tunteethan eivät ole ko. draamassa vaan ao. kokemuksessa. Tällöinhän "kestokynnys" määrittää
tunteen vaarallisuutta (kuten tuot esiinkin).

Tuota yritin ilmaista, mutta en osannut.

[Hilppa]

--
Artikkeli puhuu patoutuneesta vihasta, tukahdetusta vihasta. Kun itse asiassa se tarkoittaa että ihminen yrittää tukahduttaa TIETOISUUTTA vihastaan ja se on ihan eri asia! --

Onko sittenkään eri asia? Tai sitten noiden kahden merkityksen välillä on veteen piirretty viiva. Tietoisuuden sotkeminen patoutuneen vihan käsitteeseen tekee siitä ainoastaan vaikeamman käsittää. Kun ihminen tukahduttaa vihansa, hän haluaa kätkeä sen muilta, koska ei halua tulla nähdyksi tai koetuksi vihaisena, mitä jotkut pitävät tai mitä yleisesti pidetään paheksuttavana (tilanteesta riippuen). Onko kätkeminen tiedostettua vai tiedostamatonta, on hyvin vaikea kysymys. Ihminen voi olla siinä käsityksessä itsekin, että olisi hyväntahtoinen, vaikka olisikin vihainen. Tuolloin olisi lähes kyse harhaisesta ajattelusta.

Toisaalta meidän on sosiaalisesti hyväksyttyjen normien vuoksi kätkettävä joskus tunteitamme toisiltamme ja myös siis vihaamme, joten ympäristön asettamien paineiden vuoksi voi olla joskus välttämätöntä sekä hillitä että jopa padota joitakin tunteita.

[Hilppa]

--Esim. verenpainetauti voi syntyä henkilön altistuessa pitkäaikaiselle psyykkiselle stressille, joka voi olla toistuvien elämänkriisien aiheuttamaa.
Mutta psyykkisiin tekijöihin somaattisten sairauksien lähteenä en oikein usko; tarvitaan monenlaisia tekijöitä ennen kuin ihminen sairastuu esim. syöpään, tai allergioihin, ym. ym. Mielestäni psyykkinen kuormitus on vain yksi elimistöä rassaava ja sairauksille altistava tekijä - joskus ja jollakin suurempi, joskus ja jollakin toisella taas pienempi merkitykseltään.--

Myös verenpainetauti on monen tekijän aiheuttama. Ravinnon natrium-pitoisuus, tupakointi, liikunnan vähyys, ylipaino, psyykkinen kuormitus, riittämätön unen määrä ja geneettinen alttius.