Kirjoittaja ve?e » 28.03.2010 19:18
Kestävät riidat ovat kuulemma syklisiä. Riitely käy todella tiukkana, ja sitten tulee katumusta ja sovinnonhalua, ja yritystä olla riitelemättä. Sitten joku sohaisee, ja alkaa uusi kierros.
RIidankylväjän kannattaisi ehkä perehtyä niihin seikkoihin, jotka saavat tuollaisen syklin aikaan. Voisi sopia riitelyistä kiinnostuneen profiiliin.
Perheyrityksissä ilmeisesti riidellään todella paljon. Olen tästä äskettäin lukenut. Aika tavallinen asetelma on esim. sellainen, että perheen nuorin poika työskentelee perheyrityksessä, nostaen sellaista palkkaa, jota ei voisi muualta saada (kuten kaikki muutkin perheen jäsenet). Omaistensa mielestä hän ei kuitenkaan työskentele firman edun hyväksi kunnolla. Hän on kenties hankala tai laiska; ei opiskele; käyttää päihteitä, jotain sellaista. Häneen ollaan koko ajan tyytymättömiä, ja siitä sanotaan, ja paljon. Toisaalta ko. nuorin poika sitten myös huutaa takaisin. On sitä mieltä, ettei hänelle anneta kunnon mahdollisuutta ja asemaa firmassa. Holhotaan. Ongelma on pelkästään muissa. Niissä muissa, jotka päivät pitkät syyttävät häntä itseään (ja salaisesti ajattelevat, että nuorin veli on jotenkin epäkelpo reppana, mutta eivät ikuna sano).
Perheen sisällä koetaan voimakkaasti, että kaikilla jäsenillä on oikeus olla mukana toiminnassa. Firman alkuaikoina kenties ovat kaikki omalla tavallaan kärsineet sen rakentamisesta niin paljon, ettei keltään voida kieltää oikeutta osallistua sen toimintaan. Pelätään myös perheen hajoamista, jos ei firmassa työskentely pidä yhdessä. On syyllisyydentunteita mahdollisesti, mutta toisaalta myös kateuden tunteita. Isä on suosinut yhtä veljeä yli muitten ottaessaan hänet seuraajakseen. Nähnyt johtaja-ainesta yhdessä, mutta ei toisessa. Nuorin on elänyt elämänsä aikana, jolloin perhe on ollut rikas, kun muut muistavat köyhän ajan ennen menestystä. Häntä pidetään sen takia muita pehmeämpänä ja heikompana. Usein vanhemmat omistavat firman, tai jos omistusta on siirretty lapsille, se on tehty (esim. verosuunnittelun vuoksi) niin, etteivät he voi vielä vuosiin myydä osuuttaan päästäkseen eroon firmasta ja perheestään. Monissa tapauksissa he joutuvat odottamaan perintöään, jonka saannin jälkeen vasta on teoreettinen mahdollisuus irrottautua firmasta ja perheestä menettämättä sitä tulotasoa, jonka firmassa voi saavuttaa.
Niin sit ne on jumissa keskenään. Ja riitelee ja riitelee ja riitelee. Luulis, että tommonen ois unelmatilanne riitojen aikaansaamisesta ja ylläpitämisestä kiinnostuneelle. Niin Riidankylväjän pitäs perehtyä asiaan, toivossa, että saisi hankkimaansa tietoa siirrettyä oman elämänsä riitoihin. Ne voisivat hehkua ihan uutta lämpöä, jos niitten dynamiikkaa saataisiin kehitettyä huippuesimerkkien tutkimuksen avulla.