En s-----a voi hyväksyä... (diagnooseista)

[minätäällä]

että yhden psykiatriheitukan ammattitaoídon pönkittämiseksi minun pitää saada diagnoosi, joka tekee ikuisiksi ajoiksi mahdottomaksi löytää ketään kumppania. En s-----a ole ollut mielisairas koko tarkkailuaikana. Tehtyä päätöstä hoidon jatkamisesta nyt vaan pitää kakin voimin pönkittää, monen psykiatrin voimin, ilman että kukaan heistä on edes tavannut minua hoitoon määräämisen aikoihin. Jotain mätää on lainsäädännössä kyllä.

Itkettää, kun suhteetkin tähän aina kariutuu. S-----a, v---u, näättekö edes PÄÄTÖKSIENNE SEURAUKSET?

Ai niin, eihän meillä ihmisillä ole väliä. Kunhan ammatillinen pätevyys ei kärsi, ja virka säilyy.

[PP: lisätty "(diagnooseista)". - Otsikon tulisi olla tarkempi.]

[xxccz]

´
Haluaisitko kertoa minkä diagnoosin olet saanut? Eikö nuo voi alistaa vanhemmalla lääkärillä uusiksi? Joskus Kelaa varten yliammutaan, mutta en näe siinä mitään järkeä pidemmän päälle.

Minusta kirjoituksesi heijastaa osin yksinäisyyden tuomaa kuvitelmaa ja toisaalta itsenäisesti psykiatriaa lukeneen ja sen luetun pohjalta itsediagnosoinnin sekamelskaa tämän kaiken sekoittuvan vanhanaikaiseen pelkoon ikuisuusdiagnoosista. Mutta vain minun mielipide, joka ei lie kuitenkaan muu kuin ihan kirjoituksiisi pohjautuva, joita en kuitenkaan ole lähtenyt kovin syvältä kaivelemaan. Ahdistusta sisältävät. Uhrin, jota on peloteltu ja pelkää, uhrin jonka itsetuntoa on haavoitettu pahoin.
-On normaalia reagoida ja tuoda se esiinkin jollain tavalla.

[minätäällä]

Yritin poistaa nuo kirosanat viestistä, muttei ainakaan otsikosta onnistunut.

Olen tosiaan psykiatriaa ja diagnooseja tavaillut parikymmentä vuotta, ja tiedän, ettei minulla sitä sairautta ainakaan ole, mitä tuo minua jo ensi hetkestä pelännyt ja vieroksunut psykiatrityttönen minulle on antamassa. Vasta kesällä diagnoosi tarkkailun jälken oli määritytelemätön masennus, mutta nyt kun kyseenalaistin seuraavan hoitoon määräyksen ja tarkkailun, sekin on saanut vakavampia "lisädiagnooseja" tai vaihtoehtoisia vakavampia diagnooseja peräänsä.

En pelkää suotta, sillä jotkut diagnoosit ovat pitkäaikaisia ja elinikäisiäkin, myös muut kuin skitsofrenia. Semmoisia oireita minulla ei onneksi ikinä voida sanoa olleen. Kai tämä on loppujen lopuksi kiistaa lääkityksestä: osaston lääkäri on jatkuvan, elinikäisen antipsykoottien syönnin kannalla, avopuolen psykiatrin mielestä ajoittainen, itsestäänkin nopeasti korjautuva realiteettitestauksen lievä horjuvuus on korjattavissa ajoittaisella, intermittoiden käytettävällä antipsykootilla tarvittaessa. Ehkä ongelma oli siinä, etten käyttänyt sitä tarvittaessakaan.

[xxccz]

´
MItä ne perässä olevat diagnoosit ovat?
Oletan, että käyt terapiassa ja haluat tervehtyä?

Uskoisin jokaisen haluavan syödä lääkettä, josta on vastetta, eikä liiemmin haittavaikutuksia. Myös lääkärin intressissä on löytää potilaalle sellainen troppi joka tehoo, eikä aiheuta lisälääkitkyksen tarvetta.

Mitä suhteita sinun diagnoosi on estänyt? Vai onko se sittenkin ollut sairauden olemassaolo, joka läheisiä pelottaa?

[minätäällä]

Äh, eipä se masennusta vakavampi diagnoosi tietysti ole estänyt mitään suhteita, kun ei minulla vielä ole edes sitä diagnoosia. En ole saanut vielä sitä lääkärin kirjoittamaa loppulausuntoa uloskirjauksen yhteydessä, enkä diagnoosiakaan. Eikä minulla vielä ole edes mitään suhteitakaan, eipä silti. Kunhan keljutti jo etukäteen, että sieltä on tulossa masennusta vakavampi diagnoosi kumminkin, ja semmoisen diagnoosin saaneen kanssa ei kukaan kyllä alakaan mitään suhteita luomaan.

Keljuttaa vain, että kun valitin tarkkailujaksosta, niin määrittelemättömän masennuksen perään ilmestyikin sitten psykiatrin hallinto-oikeudelle kirjoittamassa vastineessa lisälauselmia, että diagnoosi olisi ihan yhtä hyvin voinut olla sitä tai tätä. Ja sitten kun olin osastolla ja valitin hoitoonmääräämispäätöksestä, psykiatri sanoi, että aikoo nyt olla rehellinen ja kertoa suoraan, että on kaavaillut harhaluuloisuushäiriödiagnoosia.

En ole ollut mielisairas tarkkailuun asettamisen aikoihin ja tahdonvastaiseen hoitoon määräämisen aikoihin. Minulla oli osastohoitoa parempi ja asiantuntevampi, tiivis hoitokontakti, oikeastaan kaksikin, avopuolella. En ole koskaan ollut itselle tai muille vaaraksi. Eikä minulla ole harhaluuloisuushäiriötä. Se minun "harhani" eli pelko huoltajuuden mitätöimisestä hoitoon haetuttamalla ja sillä tavalla tapahtunut psyykkinen väkivalta ja häirintä ja traumaattisen tilanteen eli tahdonvastaiseen hoitoon haetuttamisen toistaminen kun oli ihan totta. Minulla on käräjäoikeuden ilmoitus osastolle haastemiehen tuomana todisteena siitä, että huoltajuuskiistasta siinä oli kyse. Siksi minut hommattiin sinne osastohoitoon.

Nyt sitten vain tarkkailuun ja tahdonvastaiseen hoitoon määränneiden päätöksiä pitää pönkittää kynsin hampain ja minulle on saatava diagnoosi, jonka mukaan olen ja olin mielisairas, että päätös tahdonvastaisesta hoidosta olisi ollut oikea, eikä mitään virhettä ole siis tapahtunut. Tarkkailuun asettamisen päätöstä ei tehnyt edes psykiatri, hoidon jatkamispäätöksen teki se osaston heitukka ja va ylilääkäri, minua tapaamatta, tuki sitten osastonlääkärin päätöstä. Ja nyt kaikki perustelevat minkä kerkeävät hallinto-oikeudelle, että olin mielisairas ja tahdonvastaisen hoidon tarpeessa.

Kaikki on mennyt lain mukaan. Tarkkailupäätöksen tehnyt päivystävä lääkäri ei oikeastaan itse kysellyt mitään, kun siinä oli se minun elämäni asiantuntijaksi ryhtynyt päivystävä psykiatrinen hoitsu ipittämässä ties mitä. En voinut olla väittämättä sille hoitsulle vastaan, vaikka se olisi pitänyt heti saada ulos siitä kopista ja pois sotkemasta asioita.

Osaston psykiatria en edes tavannut koko tarkkailujakson aikana. Sitten hän vain neljän päivän jälkeen tavattuamme määräsi tahdonvastaisen hoidon jatkumaan, ja va ylilääkäri vahvisti päätöksen minua tapaamatta. Hoitsut kirjailivat TAPANSA MUKAAN mitä sattuu tarkkailuaikana.

ÄH, TURHA TÄTÄ ON SELOSTAA. Pakko vaan odotella sen osastonlääkärin diagnoosia ja hallinto-oikeuden päätöstä.

[Maria]

...Kunhan keljutti jo etukäteen, että sieltä on tulossa masennusta vakavampi diagnoosi kumminkin, ja semmoisen diagnoosin saaneen kanssa ei kukaan kyllä alakaan mitään suhteita luomaan....

Anteeksi, että lyhensin kirjoittamaasi. Tässä lauseessasi kerrot suhtautumisestasi "vakavamman diagnoosin" saaneesen ihmiseen. Onko mielestäsi niin, että sinä et itse voisi kuvitella seurustelevasi "vakavamman diagnoosin" saaneen ihmisen kanssa? Laitoin lainausmerkkeihin, koska ei ole olemassa mitään selkeää määrittelyä sille, mikä on vakava diagnoosi ja mikä vähemmän vakava. Mielestäni kyseinen määrittely perustuu enemmän mielikuviin ja on nykyisin enemmän veteen piirretty viiva.

[Miller]

Ajattelitko tulevan kumppaniehdokkaan lukevan diagnoosisi otsastasi?

[xxccz]

´
Stigma on useasti otsassa. Eihän se ole (välttämättä) kuolemaan johtava dg, (esim. ca) vaan tosiaan mielenterveysdiagnoosi jolla on omat erityispiirteensä suhteenkin rakentamisen kannalla.
Minätäällä sinulla on ihan selkeästi päässyt luottamus horjumaan pahemman kerran, tosi harmi. Tuo esittämäsi tarina on hyvin vanhanaikainen joka kyllä kauttaaltaan tunnetaan. Ennen vanhaan mies kykeni saada vaimonsa suljettavan pöpilään, ehkä vieläkin , vaikka tuntuu kummalle.

Montako kertaa sinun ex on sinut haetuttanut tarkkailtavaksi? Ja kyllähän sinulla mielenterveydenhärö on, koska on avokontakti.

Haluatko vielä kertoa minkä sairaanhoitopiirin alueella tuollainen on mahdollista? Kuvottavaa.

[Miller]

Haluatko vielä kertoa minkä sairaanhoitopiirin alueella tuollainen on mahdollista? Kuvottavaa.

Kannattanee muistaa, että tässä on kuitenkin esillä ainoastaan potilaan oma näkökulma ja kertomus.

[minätäällä]

Millerille: Niin, ja hallinto-oikeudelle va. ylilääkäriltä menee vastine, jossa on kuultu PELKÄSTÄÄN tahdonvastaiseen hoitoon määrännyttä psykiatria, EI potilasta lainkaan. Kuulemma noin on tasapuolisempaa. En käsitä miten, jos potilas ja hoitoon määrännyt lääkäri ovat eri mieltä.

Marialle: En suhtaudu ennakkoluuloisesti TOISIIN POTILAISIIN ja ihmisiin, joilla on "vakavampi diagnoosi" kuin masennus. Ei se toisella ihmisellä haittaa, eikä tee kenestäkään minun silmissäni huonompaa. Mutta minä nyt olenkin kirjoitellut jo tukarilla ja lueskellut sitä psykiatriaakin pitkään. Minusta siellä osastohoidossa oli kivoimpia, rehellisempiä ja avoimempia ihmisiä mitä olen kymmeniin vuosiin tavannut. Mutta tuntuu epäreilulta, että itselle semmoinen diagnoosi annettaisiin, kun olen asiasta ihan eri mieltä, ja kun kesälläkin vielä, ennen valituksia, oma diagnoosi oli pelkköä määrittelemätön masennus, ilman mitään varauksia vakavammista diagnooseseista tarpeen vaatiessa.

[Miller]

Mutta minä nyt olenkin kirjoitellut jo tukarilla ja lueskellut sitä psykiatriaakin pitkään.

Eli oikeastaan miellät itsesi alan ammattilaiseksi ja olet nyt hirvittävän loukkaantunut siitä etteivät he "vähempiarvoiset" sellaisena sinua pitäneetkään?

[Miller]

Ei en toki, "Kyllästynyt".

[xxccz]

´
Minä en ole kirjoitellut missään muualla, joten noviisimielipidettä vaan.. jos nyt niin voidaan tulkita tai meritoida.
Mutta minua kyllä kiinnostaa, että minkä sairaanhoitopiirin alueella on varaa pitää musta-tuntuu-ex-kiusaa-diagnoosilla potilasta useamman viikon pakkohoidossa. Eikö taustoja selvitetä?

[Miller]

Mutta minua kyllä kiinnostaa, että minkä sairaanhoitopiirin alueella on varaa pitää musta-tuntuu-ex-kiusaa-diagnoosilla potilasta useamman viikon pakkohoidossa. Eikö taustoja selvitetä?

Asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Tässä edelleen välittyy vain potilaan oma käsitys tilanteesta.

[minätäällä]

No, nytpä sieltä hallinto-oikeudesta tuli sitten se valituksen hylkäämisen päätös. Valittaa saisi vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 vuorokauden kuluessa.

Alun pitäenkin olisi kai pitänyt hommata sen minua kymmenen vuotta hoitaneen psykiatriterapeutin lausunto liitteeksi, tai mielellään laittaa kopiot kelalle vuosien aikana lähetetyistä lausunnoista eläkettä ja kuntoutustukea varten. Ne minulla kyllä olisi itselläni. Mutta mitäpä tämä hyödyttää. Perusteluna kun oli, etteivät kaksi lääkäriä, eli se tarkkailuun lähettänyt päivystyksen sisätauteihin erikoistuva planttu, ja tämä hoidon jatkamispäätöksen tehnyt osaston heitukka, voi olla väärässä. Sitten siinä toistetaan heidän sanojaan. Ei ole keinoja väittää vastaan, kun en silloin niissä tilanteissa vaatinut second opinionia. Eikä kai korppi korpin silmää olisi nokkinut kumminkaan.

Päätös menee va ylilääkärille ja sitä kautta osastonlääkärillekin, joten kyllä sieltä nyt sitten se harhaluuloisuusdiagnoosi on varmaan tulossa. Ehkä se osastonlääkäri odottelikin tätä päätöstä, kun ei ole vielä sitä loppulausuntoa ja diagnoosia lähettänyt.

Sen pituinen se. Julkisen puolen mielenterveyspalvelujen käyttö loppui sitten tältä tytöltä tähän päätökseen.

Millerille, vai kuka se kummasteli, että lukeeko se diagnoosi otsassa: jos nyt yhtään satunnaista seksisuhdetta vakavampaa haluaisi, niin ei minusta tuommoista asiaa, vakavaa diagnoosia (vaikka se edelleenkin on minusta väärä) voi kokonaan kertomattakaan jättää. Toinen mt-ongelmainen ei ehkä diagnoosista niin piittaisi, mutta uskoisin, että terveillä ennakkoluulot ovat todella vahvat.

[xxccz]

No, nytpä sieltä hallinto-oikeudesta tuli sitten se valituksen hylkäämisen päätös. Valittaa saisi vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 vuorokauden kuluessa.
Eikä kai korppi korpin silmää olisi nokkinut kumminkaan.

Paahan likka valittaen sitten. Jos kaikki stopataan tuohon, ei ole tarve kehittää mitään. Tosin sinun terapeuttipsykiatrisi ei sinua siellä sairaalassa hoitanut niin mitähän sen arvioilla tekisit?

Kertookohon minunkin ex kumppaneilleen itsestään rehellisesti? -Tuskin.

[minätäällä]

Ehkäpä noita omia diagnoosejaan pitäisikin opetella käyttämään joustavasti, tilanteen mukaan. Se vakavin diagnoosi, jos se nyt tulee, olisi varattu käytettäväksi eläkevakuutuslaitoksen tai työvoimaviranomaisten kanssa, jos joku saisi päähänsä alkaa patistella masennusdiagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeelle päässeitä takaisin töihin.

Kapakassa varmaan kannattaisi masennuksen sijasta kertoa sairastaneensa kahdesti työuupumuksen ja samanaikaisen avioeron yhteydessä exhaustion. Masennus olisi parempia ystäviä ja sukulaisia varten varattu. Ei tuolla tavalla tarvitsisi valehdella, kun kaikki nuo diagnoosit ovat ihan oikeita.

[minätäällä]

Millerille vielä: Kun kerroin, että olen lueskellut psykiatriaa (sekä omiin että exän ongelmiin apua etsien) ja kirjoitellut tukarillakin, halusin sillä sanoa, että sen takia en omasta mielestäni ehkä suhtaudu mt-ongelmiin, niistä kärsiviin ihmisiin ja diagnooseihin kenties yhtä ennakkoluuloisesti kuin joku, jonka ei ole tarvinnut noihin asioihin perehtyä.

En halunnut väittää olevani mikään auktoriteetti, "lukuja vaille lääkäri", enkä todellakaan sen takia loukkaantunut, kun minua ei semmoisena, ihan oikein, pidetä. En oikeastaan odottanutkaan myönteistä päätöstä hallinto-oikeudesta, mutta kumma kyllä, kyllä tuo mustaa valkoisella oikeuden päätös mielisairaudesta tuntui kumminkin pahalta ja tylyltä, varsinkin kun nyt sitten varmaan on odotettavissa sekin diagnoosin muutos vakavammaksi.

Sieltä korkeimmasta hallinto-oikeudesta olisi odotettavissa samanlainen päätös. Siksihän systeemi on se mikä on, että tarkkailuun ei määrää sama lääkäri kuin hoitoon, ja päätöksen vahvistaa ylilääkäri, potilasta tapaamatta tosin. Siis on kolme lääkäriä, jotka kaikki tukevat sitä ensimmäisen tarkkailulähetteen tehneen lääkärin näkemystä. Pahapa siinä on potilaan väittää vastaan.

Harmittaa vain, että meillä se psykiatrinen hoitsu oikeastaan johti sitä koko psyykkisen tilan arviointitilannetta, kun rupesi väittämään niin paksuja juttuja minusta ja tilanteestani, että en voinut kuunnella niitä ryhtymättä väittämään vastaan. Peli oli siinä sitten ratkennut. Lääkäri kirjoitti hoitsun näkemykset tarkkailulähetteeseen ja kaksi muuta lääkäriä sitten vain myötäilivät ja peesasivat näitä juttuja. Se tässä eniten risoo.

Ei sillä psykiatrisella hoitsulla pitäisi olla niin suurta sananvaltaa ja vaikutusvaltaa, kun ei ole oikeutta eikä koulutusta tehdä diagnoosiakaan. Samalla tavoin, tarkkailujakso tarkoittaa vain hoitajien tekemiä merkintöjä, psykiatrista en nähnyt osastolla vilaustakaan, ennenkuin hän päätti sitten jatkaa tahdonvastaista hoitoa.

Millä muulla erikoisalalla lääkäriä ei oikeastaan tarvita muuta kuin kumileimasimeksi, ja hoitsut häärää ja määrää kaiken? Kuka somaattisella puolella tyytyisi tuommoiseen?

[minätäällä]

Ai niin, ja siitä M1- eli tarkkailulähetteestä ei sitten ole minkäänlaista valitusoikeutta. Eli kun se psyykkisen tilan arviointi meni sen hoitsun takia pieleen, niin sen suhteen ei ole mitään tehtävissä. Ja sen takia sitten loppukin meni niinkuin meni.

[Maria]

Olen huomannut saman kuin aloittajakin, että diagnoosin muodostaminen ei suljetulla aina ole sujunut aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Tosin kokemukseni perustuu vain omaisen näkökulmaan, muutamaan hoitokertaan ja pariin sairaalaan. Jos hoitoneuvottelutilanteessa on omainen (tai voisiko olla vaihtoehtoisesti joku toinen luottohenkilö?) mukana, hänen sanaansa kuunnellaan ja käsitykseni mukaan jopa enemmän kuin potilasta itseään. Tilanne voi olla erittäin hankala, jos esimerkiksi useampi omainen sekaantuu tilanteeseen ja omaiset ovat erimielisiä esimerkiksi diagnoosista. Selkeä epäkohta on mielestäni se, että potilasta itseään ei mielestäni tarpeeksi kuunnella. En tiedä johtuiko tuntemassani tilanteessa siitä, että potilas itse oli psykoosin akuutissa vaiheessa, eikä pystynyt puolustamaan itseään haluamallaan tavalla hoitoneuvottelussa. Tulkitsen jälkeenpäin, että hän pyrki miellyttämään omaisiaan molempiin suuntiin. Lopulta yksi omainen sai uhkailullaan tahtonsa läpi diagnoosiasiassa. Myöhemmin tuo diagnoosi osoittautui vääräksi. Se maksoi aika paljon potilaalle. Toipuminen viivästyi parilla vuodella väärän lääkityksen vuoksi.