Omien asioiden pyörittely lisää masennusta?

[trisse]

[PP] voisiko joku antaa linkin tekstiin jossa kerrotaan kuinka minäkeskeinen ajattelu ja omien asioiden pyörittely lisää masennusta? En vaan muista miksi sitä pyörittelyä kutsuttiin. Ei se ollut märehtiminen mutta sille oli joku ihan oma sanansakin...

[vibeke]

Vatvoa tai to ruminate?

[trisse]

ruminaatio varmaankin, kiitti.

[Pinja]

Pahimmillaan se on sitä, että siitä tulee ajatustapa pitkän psykoterapian saattelemana, jolloin se on hyvin voimia vievää ja johtaa pessimistisyyteen. Se on terapian varjopuoli, missä on johonkin saakka hyvyytensä ja auttavuutensa, vielä kun pysyy kurissa eikä muodostu ajattelutavaksi. Minä olen paljon joutunut kamppailemaan asian kanssa, koska minulle se on muodostunut vahvaksi ajatustavaksi, jota joudun nyt korjaamaan. Todella huono puoli on ollut se, että se estää hyvin tehokkaasti tässä ja nyt ajattelun, aina vetää ajatukset menneeseen. Tärkeintä on elää tässä ja nyt hetkessä, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, on helpompi keskittyä siihen mitä tekee. Terapiassa täytyy olla hyvin tarkkoina tästä ilmiöstä ettei se mene yli ja muodostu haitaksi. Potilaan pitää itse nostaa asia esille terapiassa, terapeutit eivät itse puutu asiaan, vaan antavat potilaan tehdä mitä potilas tekee, vaikka seuraamukset olisivat huonot.

[Mirri]

Toiminnalliset menetelmät osana ahdistuksen kognitiivista psykoterapiaa:
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi ... nu2010.pdf (24s.)

Depressiokoulu:
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelu ... essiokoulu

HUS:n Mielenterveystalosta löytyi osio nimeltään Vatvonnasta vapaaksi:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuis ... aaksi.aspx

[Mirri]

Aktivoiva keskustelu helpottaa masennusta
Teho on sama kuin psykoterapialla, arvioidaan brittitutkimuksessa.

Kotimaa 22.7.2016 23:30
Päivi Repo
Helsingin Sanomat

Masennusta hoidetaan lääkkeillä ja psykoterapialla. Tavallisin kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on tehokasta, mutta sitä ei ole tarjolla tarpeeksi.
Yhtä hyviä tuloksia voisi saada myös kevyemmällä terapialla, niin sanotulla käyttäytymisen aktivoinnilla. Tämän havaitsi brittitutkimus, joka ilmestyi juuri arvostetussa lääketieteen The Lancet -julkaisussa.
Tutkimukseen osallistui 440 masentuneeksi todettua ihmistä Englannissa. Heidät arvottiin saamaan 20 viikkoa terapiaa.

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia yrittää saada ihmisessä aikaan oivalluksen, että hän voi muuttaa käytöstään.
Aktivointi taas yrittää saada aikaan oivalluksen, että olo muuttuu, kun ihminen toimii toisin, kuvailee tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Vuoden kuluttua tutkimuksen alkamisesta kaksi kolmasosaa molempien ryhmien tutkittavista koki masennusoireidensa pienentyneen alle puoleen. Myös ahdistusdiagnooseja oli molemmissa ryhmissä saman verran.

Suurin ero oli kustannuksissa. Aktivoivan terapian ryhmässä kustannukset jäivät 20 prosenttia pienemmiksi kuin kognitiivis-behavioraalisessa psykoterapiassa.
Malli osoittautui myös edulliseksi siksi, että sitä voi käyttää lyhyemmän koulutuksen jälkeen.
”Tulokset ovat niin lupaavia, että mallia kannattaisi alkaa soveltaa myös Suomessa”, Partonen sanoo.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1469166954743 ... f=tw-share

[Psykopatologia]

Kyllähän psykoanalyysissäkin "vatvotaan" asioita 4x viikossa, mikä on yleensä eheyttävää.

[Pinja]

Mirri kiitos paljon artikkeleista!

Ahdistusta ylläpitävässä ajattelussa korostuu ruminaatio, menneisyyden tapahtumien
kertaaminen ”miksi”- kysymysten muodossa sekä tulevaisuuteen kohdistuva huolehtiminen
”entä jos” –kysymyksin.
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi ... nu2010.pdf

Terapia on pitkälti sitä, että mietitään miksi kysymystä, miksi kävi niin ja näin, samalla se on yritys ymmärtää itseään, mutta johtaa samalla ahdistukseen. Luulisi niin ettei itsensä ymmärtämisen palkka olisi ahdistus tai sen lisääntyminen, mutta on. Miten niitä menneitä asioita sitten käsitellään, jos ei mietitä miksi kävi niin kuin kävi, eihän sitä tapahdu muutoskaan, jos ei tiedä mikä on vialla, jotta voi vastaisuudessa korjata ongelman. Miksi ajattelu johtaa entä jos ajatteluun, entä jos tekisin niin ja näin niin ei kävisi niin kuin joskus kävi, rupeaa huolehtimaan tulevaisuudesta. Myös entä jos ajattelu johtaa ahdistukseen. Sitten onkin kaikki työkalut, joilla aiheuttaa itselleen massiivista ahdistusta miksi ajattelu ja siitä seuraava entä jos ajattelu. Miten sitten käsitellä traumat, kun pitää miettiä miksi kävi niin ja miten ei enää kävisi samoin, entä jos... Sehän on ongelmanratkaisua miksi ja entä jos...Ahdistus vain lisääntyy.
Jokainen potilas käsittelee omalla tavallaan asioita terapiassa, mutta jos oma tapa onkin juuri tuo tuhoisa tapa niin kuin minulla. Terapeutit eivät lähde muuttamaan tapaa, vaan antavat jokaisen käsitellä ongelmiaan miten kukin käsittelee.
Te muut terapiaa käyneet, oletteko tekin käsitelleet asioitanne juuri ymmärtäen miksi ja entä jos tyyliin?

[trisse]

En ole käynyt terapiaa etten tiedä ruminaation ja terapian yhteydestä. Minulla on tuota pyörittelyä ilman terapiaakin... Olen huomannut negatiivisen toistuvan - kirjoitan usein "en tiedä" "en usko" "en näe" "en jaksa" jne. Annan itselleni kirjoitusharjoitteen etten saa käyttää "en"-sanaa päiväkirjassa kahteen viikkoon. Sitten on pakko ilmaista asiat kiertoilmaisuin tai positiivisten kautta.

[Hilppa]

Ruminaatiosta on käytetty termiä märehtiminen. Sillä on tarkoitettu kognitiivisessa psykoterapiassa negatiivisia ajatuskehiä tai -kudelmia.

[Ryysy]

Tästä lähtien pitääkin kirjoittaa päikkyyn pöntöltä käsin, jos vähentyisi tuo pulauttelu.

[Hilppa]

En ole käynyt terapiaa etten tiedä ruminaation ja terapian yhteydestä. Minulla on tuota pyörittelyä ilman terapiaakin... Olen huomannut negatiivisen toistuvan - kirjoitan usein "en tiedä" "en usko" "en näe" "en jaksa" jne. Annan itselleni kirjoitusharjoitteen etten saa käyttää "en"-sanaa päiväkirjassa kahteen viikkoon. Sitten on pakko ilmaista asiat kiertoilmaisuin tai positiivisten kautta.

Terapian yksi tavoite voi olla oppia havaitsemaan omia ruminaation aikaansaavia tapahtumia ja niihin liittyviä ajatuskehiä (jumiutuneita, toistuvia kokonaisuuksia) ja oppia tunnistamisen jälkeen muuttamaan niitä (päästämään irti jumiutuneista ajatuksista). Yleensä ne ovat jonkin epäonnistumisen, pettymyksen ikävän muiston mieleen tulemisen aikaansaamia. Ruminaatio on kaavamaista. Ensin tapahtuu jokin tappio tai muu ikävä asia. Sitten sen toteaminen mielessä, jota seuraavat mielen tekemät johtopäätökset (olen huono, koska en osannut leipoa). 1. Kakku paloi pohjaan. 2. Toteamus ja pettymys. 3. "Epäonnistun aina"-ajatus valtaa mielen. 4. Olen huono kaikessa. 5. Masennuksen relapsi.

Vaihtoehtoinen toiminta- ja ajatustapa. 1. Kakku paloi pohjaan. 2. Toteamus. 3. Pahan olon tunnistaminen. 4. Etenkin "olen aina huono kaikessa" -ajatuksen tunnistaminen ja siitä kiinni ottaminen. 5. Mutta itse asiassa "olen huono kaikessa" -ajatushan on absurdi, koska en ole huono aivan kaikessa eikä kukaan ole. 6. Mietin miltä pahan olon tunne tuntuu ja kuuntelen oloa. 7. Siivoan jäljen ja pohdin, miten teen ensi kerralla, jotta ei epäonnistu. 8. Mietin, onko tarpeen leipoa kakkua ja haluanko oikeasti onnistua siinä vai hylkäänkö koko ajatuksen leipomisesta tehdäkseni jotain ihan muuta.

Esimerkki on ehkä ihan kökkö, mutta toimintaperiaatteena on tunnístaa masennusajattelun realipsivaiheen muodostumisen kohta ja tunnusmerkistö. Tuota voidaan opetella terapiassa.

[pöö]

Kun pyörittelee asioitaan mielessään luuppina on kuin pallon sisällä jonne ei ulkopuolinen maailma ilmene.

[Hilppa]

Kun pyörittelee asioitaan mielessään luuppina on kuin pallon sisällä jonne ei ulkopuolinen maailma ilmene.

Masennuksen yksi ilmenemismuoto on ajatusten jumiutuminen negatiiviseksi kehäksi, josta irtipääseminen ei ole helppoa. Mikäli olisi, ei masennusta monessa tapuksessa olisikaan.

[Hilppa]

Tuosta jälkimmäisestä listastani unohdin yhden tärkeimmistä kohdista eli tunteen hyväksymisen ja ajatuskehän tunnistamisen jälkeisen hyväksymisen. Terapiassa ja erilaisissa itsehoitomenetelmissä voi olla erilaisia keinoja jopa tekniikoita tunnistamisen ja hyväksymisen toteuttamiseksi. Ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä jokin vääryys vaan oma tunnetila vääryyttä kohtaan.

[Ryysy]

Kommentoin vain asian vierestä: kakkuesimerkki ei ollut suinkaan kökkö, vaan juuri (ymmärryskyvylleni) passeli, kai koska oli niin konkreettinen.

Milloinkas ajatusjumeja ja -kierteitä mahdetaan alkaa kutsua yleistyneeksi märehtimis- eli ahdistuneisuushäiriöksi? Olen tähän mennessä hoitanut ahdistuksen partaalle ajavia kehiä ja muistoja enemmän ja vähemmän onnistuneesti vain lääkkeillä vatvomisen lisäksi. Joskus suhtautuminen on erilaista, kunnes taas alkaa vatvominen, esim. jonkin pienen muistutuksen tiimoilta.

[Mirri]

Omien asioiden pyörittely lisää masennusta...

Mitä sitten tehdään, jos 'omat asiat' pyörivät mielessä toistuvina unina; toisin sanoen mieli vatvoo ja märehtii itsekseen omistajaltaan lupaa kysymättä?

[Pinja]

Minä en mietiskele juuri lainkaan näkemiäni unia, en koe siihen tarvetta enkä halua alkaa vatvoa/märehtiä unen lisäksi enää lisää. Jos keskittyisin unieni pohdintaan, rupeaisin näkemään niitä unia enemmän. Olen huomannut sen, että kun keskityn jatkuvasti johonkin yhteen asiaan se voimistuu, niin kävisi unienkin näkemisen.

[Rane]

Niinhän sitä sanotaan, ettei kannata jäädä liiaksi yksin pyörimään negatiivisissa ajatuksissa ja oloissa.

[trisse]

Omien asioiden pyörittely lisää masennusta...

Mitä sitten tehdään, jos 'omat asiat' pyörivät mielessä toistuvina unina; toisin sanoen mieli vatvoo ja märehtii itsekseen omistajaltaan lupaa kysymättä?

Voi tehdä niin monenlaista että vaikea alkaa edes luettelemaan. Kirjoittaakin voi - kyseenalaistin vaan että onko hyödyllistä käyttää niistä asioista kirjoittamiseen kokonaisen työpäivän ajan päivässä. Jos niin tekee menee töihin omiin murheisiinsa. Esim. yhdessä harjoitteessa ihminen käyttää murehtimiseen 15 min. Ei saa murehtia muina aikoina päivässä mutta tuolloin murehtii sen 15 min. 15 min on hyödyllistä - neljä tuntia on haitallista. Siihen tulee silloin pakkomielteinen elementti ja mieli alkaa tosiaan murehtimaan kaiken aikaa. Koska olet tehnyt samaa 13 vuotta kokeilematta lopettaa kirjoittamista testiksi niin sinähän et itse voi tietää mikä on syy ja mikä seuraus...