Uhriuskonnot

[ritalin]

Seurattuani persoonallisuushäiriöisten ryhmäkäyttäytymistä, sain mieleeni idean uhriuskonnoista, tai uhriuskontojen taustalla olleista seikoista. Ryhmässä persoonallisuushäiriöiset, jotka pyrkivät jakamaan ihmiset splittingin avulla mustavalkoisesti kaikkivoipaisiin vanhempiin ja heikkoihin vauvoihin, muodostavat valtahierargian, missä heille nousee johtaja, jota he kaikki pitävät kaikkivoipaisena vanhempanaan ja johtajan puhdistamiseksi "synneistä" on etsittävä uhreja.

Otaksuisin, että uhriuskonnoissa on uhrattu ns. kaikkivoipaiselle vanhemmalle ja uhraaminen on perustunut splittiin. On saatettu uhrata kaikkivoipaisena vanhempana pidetyn johtajan kunniaksi, mutta todennäköisemmin kuitenkin sen ihmisestä erillisen kaikkivoipaisen vanhemmuuden kunniaksi, mitä ihmisessä voi olla. Näin siis kaikkivoipainen vanhempi on voitu esittää jonkinlaisena erillisenä jumalana, jonka kaikkivoipaisuutta ja puhtautta on pidetty yllä, uhraamalla tälle vauvaminuuksia, jotka ottavat synnin itseensä.

Perusperiaatteiltaan vastaava kuvio toistuu myös tavallisessa ryhmässä, jolle nousee psykopaattinen johtaja: psykopaatti kokoaa itselleen hovin ja valitsee itselleen hoviin kuulumattoman henkilön, josta tulee psykopaatin ja tämän hovin uhri. Uhrin tarkoitus on olla projisoinnin kohteena ja siten tavallaan psykopaattia puhdistava tekijänä, joka tekee psykopaatista kaikkivoipaisen vanhemman. Uhri on asetettu vauvaminäksi ja psykopaatti on itse asettanut itsensä kaikkivoipaiseksi vanhemmaksi. Tällainen kuvio on mm. koulukiusaamistapauksissa. Uhrin kiusaaminen tekee psykopaatista kaikkivoipaisen.

Sarjamurhaaja etsii itselleen uhreja, jotka hän uhraa oman kaikkivoipaisuutensa puolesta. Murhatessaan psykopaatti kokee itsensä kaikkivoipaiseksi vanhemmakseen.

Uhriuskonnoissa ilmiö olisi siinämielessä mielenkiintoinen, että siinä tämä vanhempi on asetettu ihmisestä erilliseksi objektiksi, mikä viittaisi vahvasti persoonallisuushäiriöiden ja psykoosien kollektiiviseen luonteeseen. Näin siis kaikkivoipainen vanhemmuus olisi ihmisestä ulkoinen tekijä, minkä ihminen voi saada myös itseensä.