Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan suomalainen papisto maalasi jatkosodan aikaan retorisilla keinoilla kuvan pyhästä sodasta, joka lopulta hävittiin yksilön moraalin rappion vuoksi.
Nykyinen sotamme on saanut ristiretken luonteen. […] Neuvostoliiton johtajien synnit huutavat taivaaseen asti (Ilmestyskirja 18:5). Näin ollen sotamme on aito ristiretki pakanoita ja Jumalan vihollisia vastaan, siksi me suomalaiset voimme huutaa ’Jumala tahtoo!’ Jumala tahtoo tehdä Suomen suureksi ja vapauttaa Karjalan painajaisesta, joka on vainonnut maatamme.” - Rovasti Rolf Tiivola Koti ja kasarmi -lehti heinäkuussa 1941
Stalingrad ja retoriikan käänne
Saarnoissa julistettiinkin jopa, että suomalaiset näyttäisivät tehneen sopimuksen paholaisen kanssa, kun esiintyy niin synnillistä käytöstä. Kotirintaman langenneita naisia moitittiin, rintamalla taas oli kiroiltu ja käytetty alkoholia.
Ansaittu rangaistus
Jatkosota päättyi aselepoon syyskuussa 1944. Tuolloin retorinen kertomus eteni valitusvirrestä rangaistuksen suuntaan. Suomi oli kollektiivisesti ja ansaitusti joutunut vaeltamaan polttavassa erämaassa.
- Kärjistäen sanottuna papiston retoriikan mukaan yksilön sisäisen kamppailun voitti paholainen, ja sen seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota käytännössä hävittiin. Sen takia tarvittiin ansaittua kuritusta. Suomi oli laitettu Jumalan kouluun, ja piti olla kiitollisia siitä, ettei suomalaisia ja Suomea tuhottu kokonaan. Piti olla tyytyväinen, että saatiin vain niin vähän rangaistusta, Tilli sanoo.
Aika tiukassa oli kypärä papiston päässä.
http://yle.fi/uutiset/jatkosota_-_havit ... ta/6321370
Näin meitä hallitaan.
