Sotaneuroosi?

[Kuutar]

Mikä on sotaneuroosi?
Muistan kun jossain sanomalehdessä, luultavasti se oli HS, analysoitiin Tuntemattoman sotilaan hahmojen psykologiaa ammattilaisten toimesta. Riitaojasta, siitä pelkurista, sanottiin että hänellä oli " sotaneuroosi." En ole varma ymmärsinkö oikein tuossa sanan " neuroosi" -merkityksen, mutta mielestäni asia oli juuri päinvastoin. Riitaoja oli lapsellinen, hyvin välittömästi tunteella tapahtumat kokeva ja empaattinen mies. Minusta hän oli neurootikon vastakohta, ihminen jolla ei ollut toimivia defenssimekanismeja, ja siksi hän koki sodan kauheuden sellaisenaan, kykenemättä suojelemaaan mieltään.

Minusta Riitaojan hahmoon oli kätketty myös kirjailija Väinö Linnan pasifistinen sanoma, sille, joka koki sodan todellisuuden mielettömänä väkivaltana, vain naurettiin tai häntä säälittiin. Muut selittelivät itselleen sodan järkyttävyydet ja omat tekonsa siinä joko isänmaallisena velvollisuutena ( upseerit ja Salo), hommana joka on vain tehtävä toisten toverien takia( Vilho Koskela), kostona ( Rokka, tosin kosto ei liene defenssi vaan suorempi ja vilpittömämpi tunne), tai huumorilla ( Vanhala ja Honkajoki, minusta humoristit saattavat todellisuudessa pelätä eniten). He ovat tavallaan vähemmän vapaita kuin Riitaoja, jonka mieli ei taivu mihinkään propagandaan tai pakkososiaalistamiseen, sen enempää kuin pelkäävien vauhkoontuneiden hevosten.

Olenkin alkanut arvostaa Riitaojan hahmoa, kun asiaa tarkemmin miettii. Hän oli esimerkiksi miehistä ainut, joka kykeni taistelun keskellä suremaan loukkaantuneita ja tuntemaan sääliä heitä kohtaan, muut tajusivat asian vasta kun heihin itseensä tai kaveriin osui. Muille viholliset olivat vain vihollisia, Riitaoja huutaa siinä kohtauksessa missä hänet ammutaan " Älkää, en minä mitään pahaa." Yksinkertainen Riitaoja pysyy sodassakin yksilönä, koska ei luonteenlaatunsa vuoksi pysty sopeutumaan normeihin, vaikka haluaisikin. Yksilöllisyydestään kovasti taisteleva Lehto on onnistunut suggeroimaan itsensä kaiken vastustamiseen niin, että se lopulta palveleekin armeijan etua.

Suosikkihahmojani ovat myös Hietanen, joka on Riitaojan tavoin empaattinen, mutta kykenee pitämään itsensä koossa paremmin, Korpela "täällä rääkätään viatonta luontokappalettakin", sekä upseereista kapteeni Kaarna.

En ymmärrä miksi Korpelaa sanotaan wikipediassa misantroopiksi, minusta hän on vain vastahakoinen sotilas, kuten moni muukin. Koskelaa on pidetty esimerkillisenä johtajana, minä pidän enemmän Kaarnasta. Koskela on sellainen syyllistäjä, joka saa toiset tuntemaan huonoa omatuntoa, kun itse on niin tunnollinen, vaikkei mitään sanokaan miehilleen. Kaarna sen sijaan on leppoisa, mutta asemansa mittainen mies, joka kykenee olemaan hyvä johtaja ja sen lisäksi pidetty miehistön keskuudessa. Koskela on enemmän kaveri kuin johtaja.

Muuten voisiko tällä sivustolla alkaa kirjoittaa sellaista ketjua, missä kukin kirjoittaja voi esitellä jonkun kirjan henkilöhahmoja, joiden psykologiaa voisi yhdessä pohtia?
( en oikein tiedä kyllä, mihin osioon sopisi)

[Psykopatologia]

Kiitos avauksesta!

n e u r o o s i
(- -)
9) neuroosi, traumaattinen neuroosi, mikä tahansa trauman aiheuttama neuroosi.
Sille on tyypillistä psyykkisesti suhteellisen sitomaton tila. Termin esitti vuonna 1889
saksalainen neurologi Hermann Oppenheim (1858 – 1919). *traumaattiset häiriöt,
*stressi, *kranaattisokki, *ASD, *PTSD.

[Hilppa]

Miten traumaattinen neuroosi eroaa voimakkaasta pelkoreaktiosta? Eikö aikuinen ole kypsä aikuinen, jos pelkää?

[Riidankylväjä]

Alikersantti Lehto oli puhdas psykopaatti.

Mutta mitä sanotte sotamies Korpelasta?
http://www.youtube.com/watch?v=rT8_ePT5ZwA

[Kuutar]

Alikersantti Lehto oli puhdas psykopaatti.

Mutta mitä sanotte sotamies Korpelasta?
http://www.youtube.com/watch?v=rT8_ePT5ZwA

Pidän hänen rehellisyydestään. Tuossa kohtauksessa, kun joukot ovat vetäytymässä, kun Suomi on jo käytännössä hävinnyt sodan, Korpela sanoo suoraan mitä ajattelee Lammiosta, joka on onnistunut ärsyttävällä ylimielisyydellään ja turhasta valittamisellaan saamaan miehistön vihat niskaansa. Hevosta kohtaan hän tuntee sääliä, ei halua " viattomia luontokappaleita rääkättävän".

Korpela tosin vastasi aika tökerösti lotalle, mutta kirjassa tämä kyseinen lotta Kotilainen oli ns. huono nainen, jonka Korpela heti tajusi. Sitähän on paljon ihmetelty, miksi Väinö Linna antoi näin huonon kuvan suomalaisista lotista, kirjaa pidettiin loukkaavana heitä kohtaan. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on fiktiivinen romaani ja fiktiivinen henkilö, joka ei tietenkään kuvaa lottia yleensä, vaan on tarinan eräs hahmoista, jolla on tehtävänsä tarinan juonen kannalta.

Se on muuten hassua, että tämän Enkeli-Elisa tarinan suhteen ollaan närkästyneitä, koska se ei olekaan faktaa. Sen sijaan Linnan romaania, jonka hän on monta kertaa sanonut olevan fiktiota, luetaan faktana, jopa mietitään, ketkä ovat hahmojen esikuvia. Antero Rokan esikuvaksi on arveltu Viljam Pylkästä:
http://www.youtube.com/watch?v=Ak2ot8LKgK8
Videossa hän kertoo miten huumori auttoi torjumaan pelkoa sodassa ja siitä, miten näki painajaisia sodasta vielä kauan sen jälkeen.

Esikuva ei ole sama asia kuin fiktiivinen hahmo, Linna sanoi että hahmot ovat sekoitelmia hänen tuntemistaan ihmisistä, mutta kukaan hahmo ei ole kukaan tietty todellinen henkilö. Tämän lisäksi kirjailijat tietysti projisoivat aina itseään henkilöhahmoihinsa.

[Kuutar]

Miten traumaattinen neuroosi eroaa voimakkaasta pelkoreaktiosta? Eikö aikuinen ole kypsä aikuinen, jos pelkää?

Niin, tätä minäkin ihmettelen. Sanalla neuroosi tarkoitetaan yleensä neuroottista reagointitapaa, torjumista, välttämistä ynnä muita defenssimekanismeja, jotka ovat voimakkaita neuroottisella ihmisellä. Minusta avoimesti pelkäävä ihminen ei ole neuroottinen, sillä hän ei torju tunteitaan, vaan kokee ne välittöminä. Pointtini olikin, että Riitaoja oli mielestäni arka, mutta normaali ihminen, sillä on normaalia pelätä niin väkivaltaisissa olosuhteissa kuin sota. On myös luonnollista, että itsensä heikoksi tunteva mies kuten Riitaoja, pelkää enemmän kuin muut, samoin kuin hevosparat, jotka ovat luonnossa saaliseläimiä. Riitaoja tietää vaistollaan hevosten tapaan, ettei hän ole niitä hyvin pärjääviä taisteluissa.

[Riidankylväjä]

Lotat oli vaikea asia sodassaja sen jälkeen. Lotat rinnastettiin upseereihin ja heillä oli samat edut kuin upseereilla. Lomille mentiin ensimmäisen luokan vaunuissa jne... Lotat luonnollisesti viettivät paljon aikaa upseereiden kanssa ja romanssejakin syttyi ja upseereilla oli kivaa. Tämä oli rivimiehille katkera pala viisi vuotta ryömiä kurasa ja paskassa eikä naisista tietoakaan.

[Kahvi]

Sotilaiden oireille annettiin aluksi nimi shell shock ('kranaattishokki'), koska ensimmäiset tunnetut tapaukset olivat ankarasta pommituksesta selvinneitä miehiä. Miesten oireiden syynä pidettiin alussa biologisia vaurioita, kuten myrkytystä ja kuulovammoja. Toisaalta syitä haettiin myös kurin puutteesta ja pelkuruudesta, ja sotilaita pyrittiin "parantamaan" kurinpalautuksilla ja kidutuksella. Vähitellen psykiatrit kuitenkin alkoivat ehdottaa, että ehkä kranaattishokki olikin sodan ankarissa olosuhteissa syntynyt emotionaalinen häiriö eikä rintamapakoa. Näkökulman muutokseen vaikutti oletettavasti se, että sairastuneista suuri osa oli upseereita. (emt. 168-190)

Elaine Showalter ehdottaa, että sotaneuroosia voi pitää miehisenä hysteriana. Showalterin mukaan naisten hysteria on sukupuolirooliin kohdistuvaa kapinaa, jonka suorat esiintymismuodot on estetty. Samaan tapaan sotilaiden hysteeriset oireet olivat Showalterin mukaan seurausta siitä, että miehet eivät sodan kestämättömissä olosuhteissa pystyneet elämään miehisten rohkeuden ja kestävyyden ideaalien mukaisesti. Seurannut sisäinen konflikti ja ahdistus purkautuivat ruumiillisiksi oireiksi. Miehiltä vaaditun roolin ja olosuhteiden aiheuttama ristiriita koski erityisesti upseereita, joilta edellytettiin tavallistakin sankarillisempaa miehuullisuutta. (emt. 147, 167-173, 194)

http://home.tamk.fi/~narper/MiesHYS.html
Lihavoinnit minun.

Kranaattishokki (shell shock), sotaneuroosi... asialla lienee nykyään tarkempikin/nykyaikaisempikin termi. Psyykkisestä traumasta lienee kysymys. Ja lienee ainakin osin eri asia, kun sodan jälkeinen PTSD (post traumatic stress disorder) jota moni sotilas ja siviili kärsii sotatoimien jälkeen?