Uhrin ambivalenssi (uusi ketju)

[Kahvi]

Jahka saan jossain välissä tarmonpuuskan, niin avaan uudestaan ketjun uhrin ambivalenssista - uhrin asema on kuitenkin liiankin usein sellainen, että kaikkia mahdollisia näkökulmia on hyvä käsitellä. Myös niitä vähemmän todennäköisiä.

Nyt sain tarmonpuuskan

Alkuperäisen ketjun sisältö muuttui muuksi kuin mitä otsikossa luki - se siirtyi Päiväkirja-osioon eri nimellä. Yritämme siis uudelleen.

[Kahvi]

Ensiksi pyydän minua fiksumpia kertomaan, että onko "ambivalenssi" oikea termi? Puhutaan siis tilanteessa, jossa pahanteon uhri tuntee myös jonkunsortin mielihyvää yms siitä tapahtumasta, jossa hän oli uhri.

Pahoinpitelyn uhri voi tuntea hetkisen päästä mielihyvän tunteita. Tämä johtuu endorfiinista, eli kropan omasta kipulääkkeestä - sillä kun pääsee aika "high". Varmasti outo tunne (ambivalenttinen?) ja mieltä vaivaava, jos ikäänkuin kokee "nauttivansa" siitä, että nenä siirrettiin poskelle.

[Kahvi]

Liekö niin, että lapsien seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla tämä ambivalenssi on varsinaista myrkkyä uhrille psyykkisesti? Näin ainakin tämä kertoja asian ilmaisee:

Mä tunsin lapsena hyväksikäytön yhteydessä mielihyvää. Olin kauhuissani ja lamaantunut, mutta samalla se tuntui hyvältä. Ja kyllä hävetti. Minun luottamukseni oli petetty, ja vielä oma kehonikin petti minut.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalai ... st25006574

[Kahvi]

Aikuisten naisten raiskauksiin liittyy näemmä myös samaa ikävää juttua:

Ei ole edes harvinaista. Fyysinen orgasmi on toki eri asia kuin nautinto. Ihminen voi kärsiä ja silti saada fyysisen, pelkästään mekaanisen orgasmin. Huomioikaa, että jopa lapsi voi saada fyysisen orgasmin hyväksikäytön yhteydessä.

Tämä on yksi ongelma, joka saa monet raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrit tuntemaan syyllisyyttä omiin kokemuksiinsa.
Niin siis selvennän tässä, että tuo EI ole millään tavalla uhrin vika eikä siis todellakaan tarkoita että uhri nauttisi tilanteessa.

Ylempänä vain väitettiin, että fyysinen orgasmi raiskaustilanteessa olisi epätodennäköinen tai harvinainen, mitä se tutkimusten mukaan ei ole. Moni nainen myös kostuu erittäin helposti vaikka ei olisi kiihottunut, pelkästä fyysisestä stimulaatiosta, koska kostumisen tarkoitushan on suojata alapäätä vaurioilta seksuaalisissa tilanteissa. Moni uhri tuntee myös tästä häpeää, luullen että kostuminen tarkoittaa heidän olleen tietämättään "mukana" tilanteessa.

Ja tarkentuu hetken päästä:

En tiedä moniakaan tutkimuksia, joissa sanottaisiin, että se on tavallista.

Ainakin siinä tutkimuksessa, jonka minä luin (taisi olla Journal of Clinical Psychology:ssa julkaistu) arvio oli noin 20% uhreista. Tietysti määritteleekö tuon "tavalliseksi" vai ei on eri juttu... vähemmistö totta kai, mutta ei se nyt ihan häviävän pieni lukumäärä ole.

Ja se tutkimus käsitteli raiskauksen uhreja, sen kummemmin erittelemättä

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalai ... sivu2.html

[Kahvi]

Liekö niin, että lapsien seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla tämä ambivalenssi on varsinaista myrkkyä uhrille psyykkisesti? Näin ainakin tämä kertoja asian ilmaisee:

Mä tunsin lapsena hyväksikäytön yhteydessä mielihyvää. Olin kauhuissani ja lamaantunut, mutta samalla se tuntui hyvältä. Ja kyllä hävetti. Minun luottamukseni oli petetty, ja vielä oma kehonikin petti minut.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalai ... st25006574

Lapsi voi tuntea ambivalensseja tunteita. Kaiketi aikuinenkin voi?

[Kahvi]

Pahoinpitelyn uhri voi tuntea hetkisen päästä mielihyvän tunteita. Tämä johtuu endorfiinista, eli kropan omasta kipulääkkeestä - sillä kun pääsee aika "high". Varmasti outo tunne (ambivalenttinen?) ja mieltä vaivaava, jos ikäänkuin kokee "nauttivansa" siitä, että nenä siirrettiin poskelle.

Useimmat kadulla tapahtuvat pahoinpitelyt ovat oikeasti tappeluita, eli uhri on pystynyt pistämään kampoihin hyökkääjälle. (monesti molemmille osapuolille napsahtaa rapsut jonkuntason pahoinpitelystä). Tuon endorfiini-pöllyn takia turpiinsa saanut voi kokea tappeluksen jälkeen hyvänolon tunteen, mikä varmasti on outoa hänelle. Alkaa miettimään, että tykkäänkö minä väkivallan harrastamisesta, kun siitä tulee näin hyvä olo?!?

Syy hyvään oloon on tietty endorfiinissä eikä kieroutuneissa mieltymyksissä. Mutta ambivalenssi tilanne tuosta varmaan tulee käsiteltäväksi - mikä lisää psyykkistä taakkaa.

[Kahvi]

Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa tai pakenemaan poliisilta. Syndroomasta kärsivät vangitut saattavat antaa jälkeenpäin vangitsijoistaan heille myötämielisiä todistuksia.

Syndrooma kehittyy uhrin pyrkimyksestä asettua vangitsijan asemaan tai ansaita kidnappaajien sympatia puolelleen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma

Näin maallikkona voisi ajatella, että Tukholma-syndrooma on uhrin ambivalenssin äärimmäinen muoto. Siinä ikäänkuin "unohtuu" se, että kidnappaajat on yksiselitteisesti pahiksia. Tietysti tuo on yksi selviytymismekanismi äärimmäisissä olosuhteissa, mutta en yllättyisi jos mukana on ambivalenssiakin sen äärimmäisessä muodossaan.

[Psykopatologia]

Tukhoman syndooma liittyisi kernaammin splitiin.

Kysymys siitä, onko jossain tilanteessa kyse ambivalenssista vai muusta ristiriidasta,
on (yllättävän) vaikea. Oikeastaan pitäisi haastatella asianosaisia.

[Kahvi]

Tukhoman syndooma liittyisi kernaammin splitiin.

Ja split oli siis ambivalenssin vastakohta. Eli siis en olisi voinut olla enempää väärässä.

Koska yksittäistapauksissa on vaikea sanoa mistä on kysymys, lienee siis fiksumpaa puhua yleisesti.

Ääritilanteissa ihmisen käytös tuppaa olemaan yleisesti kaikkea muuta kuin loogista ja rationaalista. Itse veikkaan, että meidän liskoaivomme ottavat silloin komennon itselleen ja niiden tarkoitus on aika pitkälle vain selviytyminen hengissä tilanteesta. Tietty asia ei nyt ole näin yksinkertainen, me kun yksilöllisesti reagoimme ääritilanteisiin eri tavoin.

Esim autokolarissa joku lamaantuu täysin, toinen pystyy tekemään edes jotain järkevää (esim soittaa 112:een) ja jotkut taas kykenevät ottamaan tilanteen hanskaan ja toimimaan niinkuin ensiapukursseilla on opastettu. Tämä autokolari on tietty aika kaukana väkivallanteoista, ehkäpä joku Estonian uppoaminen olisi parempi esimerkki? Tuotahan on tutkittu käsittääkseni jonkun verrankin, että kuinka ihmiset reagoivat onnettomuuksiin ym äkillisiin, henkeä uhkaaviin tilanteisiin.

Oho, meni vähän off-topic. Mutta ei ehkä täysin, koska ihmisten reagoinneissa on huomattavan paljon eroa. Eli on siis ihan mahdollista, että uhrille tulee ambivalenssi mukaan kuvioihin. Kaiketi kuitenkin esim raiskauksissa todella harvinaista?.

[Psykopatologia]

Ambivalenssi on ihmiselle subjektiivisesti ja ekonomisesta raskasta.
Split on helpompaa; ei ole tietoista sisäistä ristiriitaa (on tehty "valinta").

[Kahvi]

Ambivalenssi on ihmiselle subjektiivisesti ja ekonomisesta raskasta.
Split on helpompaa; ei ole tietoista sisäistä ristiriitaa (on tehty "valinta").

Näin ajattelin itsekin. On helpompaa olla jotain selvää mieltä asiasta, kuin omata sitä kohtaan ristiriitaisia tunteita.

Uhrin kannalta on helpompaa yksiselitteisesti vihata pahantekijää, mutta ihan helv3tin raskasta omata vaikka vain ihan pieni ripaus ambivalenssia.