Henkistä hyvää luodaan arjessa

[Hilppa]

Henkistä hyvää luodaan arjessa
HS VIERASKYNÄ perjantaina 8.6.2012
Seija Sihvola

Nuor­ten te­ke­mien mur­hien nos­tat­ta­ma kan­sal­li­nen voi­mat­to­muu­den tun­ne saa ha­ke­maan vas­tauk­sia. Klas­sik­ko­ky­sy­myk­set kuul­laan mil­loin asian­tun­ti­joi­den, mil­loin kir­kon edus­ta­jien tai po­lii­ti­koi­den suus­ta: mi­ten epä­toi­voon ajau­tu­nei­ta nuo­ria oli­si pi­tä­nyt aut­taa, ja mi­ten teot oli­si voi­tu eh­käis­tä? Kes­kus­te­lut ja päi­vit­te­lyt pää­ty­vät useim­mi­ten sa­maan lop­pu­tu­lok­seen: en­nal­ta­eh­käi­sy on ai­noa jär­ke­vä tie on­gel­mien vä­hen­tä­mi­seen.

Hen­ki­sen hy­vin­voin­nin – mie­len­ter­vey­den – vaa­li­mi­nen ja pa­hoin­voin­nin eh­käi­sy ovat ter­vey­den edis­tä­mi­sen hei­koin lenk­ki. Vaik­ka tut­ki­muk­sia on teh­ty ja tu­lok­sia tes­tat­tu tie­teel­li­ses­ti, kei­no­va­li­koi­ma laa­haa jäl­jes­sä mo­nis­ta muis­ta ter­vey­den edis­tä­mi­sen hy­vis­tä käy­tän­nöis­tä. Konk­re­tiaa on tar­jol­la ai­van liian vä­hän.

Ver­tai­lu­koh­teek­si voi­daan ot­taa suun ter­vey­den me­nes­tys­ta­ri­na. 1960-lu­vul­la – jol­loin val­ta­osa suo­ma­lai­sis­ta ai­kui­sis­ta oli ham­paat­to­mia – ym­mär­ret­tiin, et­tä jos ai­kui­sil­le ha­lu­taan eh­jät ham­paat, työ on aloi­tet­ta­va lap­sis­ta. Vä­hän myö­hem­min oi­val­let­tiin, et­tä työ on aloi­tet­ta­va jo vau­vois­ta.

Mi­tä teh­tiin? Luo­tiin konk­reet­ti­set käy­tän­nöt alan am­mat­ti­lai­sil­le se­kä las­ten van­hem­mil­le. Lap­set ope­tet­tiin har­jaa­maan ham­pai­taan päi­vit­täin, ja heil­le an­net­tiin fluo­ria eri muo­dois­sa. Kan­san­ter­veys­lain voi­maan­tu­lo vuon­na 1972 ase­moi las­ten ham­mas­hoi­don osak­si kun­nal­lis­ta ter­vey­den­hoi­to­jär­jes­tel­mää.

Kai­kes­ta täs­tä syn­tyi erin­omai­sia tu­lok­sia, ja Suo­men his­to­rias­sa al­koi ter­ve­ham­pais­ten nuor­ten ai­ka­kau­si. Hie­noa oli myös se, et­tä ham­paat ter­veh­tyi­vät kai­kis­sa yh­teis­kun­ta­luo­kis­sa.

Hen­ki­sen hy­vin­voin­nin har­ja ja fluo­ri ovat pa­has­ti ka­teis­sa. Se­koit­ta­via te­ki­jöi­tä on lii­kaa, tai sit­ten ei näh­dä met­sää puil­ta. Myös kä­sit­teet voi­vat häm­men­tää.

So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön ra­por­teis­sa myön­ne­tään mie­len­ter­vey­den edis­tä­mi­sen kä­sit­teen han­ka­luus ja tul­kin­nan­va­rai­suus. Psy­ko­lo­gi­sia pro­ses­se­ja ha­lu­taan ym­mär­tää pa­rem­min en­nen kuin en­nal­ta­eh­käi­syn hy­viä käy­tän­tö­jä ru­ve­taan lan­see­raa­maan. Maail­mal­la toi­mi­vik­si to­de­tut me­ne­tel­mät voi­vat ol­la te­ki­jän­oi­keuk­sin suo­jat­tu­ja ja kal­lii­ta, ei­kä nii­tä sik­si ai­na voi­da käyt­tää.

Kan­sain­vä­li­sen yh­teis­ym­mär­ryk­sen mu­kaan mie­len­ter­veys jae­taan po­si­tii­vi­seen ja ne­ga­tii­vi­seen mie­len­ter­vey­teen. En­sim­mäi­nen tar­koit­taa voi­ma­va­ro­ja, op­ti­mis­mia, ehey­den tun­net­ta, ky­kyä yl­lä­pi­tää tyy­dyt­tä­viä ih­mis­suh­tei­ta ja ky­kyä koh­da­ta vas­toin­käy­mi­siä. Po­si­tii­vi­sen mie­len­ter­vey­den am­mat­ti­kun­taa ei ole ja tus­kin tu­lee­kaan.

Jäl­kim­mäi­nen, ne­ga­tii­vi­nen mie­len­ter­veys, tar­koit­taa psyyk­ki­siä häi­riöi­tä, oi­rei­ta ja on­gel­mia. Nii­tä kor­jaa­vat psy­ko­lo­git, psy­kiat­rit ja psy­ko­te­ra­peu­tit. Klii­ni­kot ei­vät kui­ten­kaan eh­di, osaa tai pys­ty kes­kit­ty­mään on­gel­mien en­nal­taeh­käi­syyn.

Vas­tuu mie­len­ter­vey­den edis­tä­mi­ses­tä jää muil­le. Ter­vey­den­hoi­ta­jat, ter­veys­tie­don opet­ta­jat, kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen työn­te­ki­jät ja muut hy­vin­voin­nin am­mat­ti­lai­set te­ke­vät sit­ten voi­ta­van­sa po­si­tii­vi­sen mie­len­ter­vey­den eteen.

Mie­len­ter­vey­den edis­tä­mis­työn heik­ko tu­los on mo­nen te­ki­jän sum­ma. Ta­van­omais­ta on syyt­tää ta­lou­del­li­sia te­ki­jöi­tä ja yh­teis­kun­nan tu­ki­jär­jes­tel­mien ra­pau­tu­mis­ta. Kä­det on help­po nos­taa pys­tyyn, kun ra­haa ei ole. Suu­re­na syn­ti­puk­ki­na pi­de­tään myös yh­teis­kun­nan ar­vo­poh­jan mu­re­ne­mis­ta.

Suun ter­vey­den me­nes­tys­ta­ri­na ei kui­ten­kaan pe­rus­tu­nut ham­mas­lää­kä­rei­den mää­rä voi­mak­kaa­seen li­sää­mi­seen, vaan ter­veh­ty­mi­nen al­koi ar­jen pie­nis­tä ta­vois­ta ko­deis­sa, las­ten­tar­hois­sa ja kou­luis­sa. Se oli en­nal­ta­eh­käi­syä puh­taim­mil­laan. Kes­keis­tä oli kan­sa­lais­ten oma­eh­toi­nen toi­min­ta, ei­kä sii­hen juu­ri ra­haa tar­vit­tu.

Sa­ma ar­ki­nen mil­jöö voi­si toi­mia myös hen­ki­sen hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­ses­sä.

Suo­ma­lai­nen so­sio­lo­gi Erik Al­lardt on ki­teyt­tä­nyt hy­vin­voin­nin kol­meen sa­naan: ha­ving, lo­ving, being. Ne kat­ta­vat ai­neel­li­sen hy­vin­voin­nin (ha­ving), ih­mis­suh­teet (lo­ving) ja it­sen­sä to­teut­ta­mi­sen (being). Mi­nä­kes­kei­sen ai­ka­kau­den iso haas­te meil­le jo­kai­sel­le on kään­tää näi­den hy­vin­voin­nin osa­te­ki­jöi­den vir­taa it­ses­tä pois­päin.

Vir­ran kään­tä­mi­nen vaa­tii tie­tois­ta ja lu­jaa tah­toa luo­da hy­vää myös toi­sil­le ih­mi­sil­le. Se voi­si tar­koit­taa aut­ta­mi­seen pe­rus­tu­vien kä­sit­tei­den – ja niis­tä syn­ty­vien tai­to­jen – va­ka­vaa opet­ta­mis­ta jo­kai­sel­le kan­sa­lai­sel­le vau­va­iäs­tä al­kaen.

Aut­ta­mi­ses­sa olen­nais­ta on kuun­te­le­mi­nen, kan­nus­ta­mi­nen, kiit­tä­mi­nen, kos­ket­ta­mi­nen, loh­dut­ta­mi­nen ja myö­täe­lä­mi­nen. Kun jo yk­si­vuo­tias op­pii oi­keas­ti, mi­tä esi­mer­kik­si toi­sen ih­mi­sen loh­dut­ta­mi­nen tar­koit­taa, hän si­säis­tää sen vä­hi­tel­len osak­si elä­mään­sä sa­mal­la ta­val­la kuin ham­pai­den har­jaa­mi­sen.

Op­pi­mi­nen vaa­tii jat­ku­vaa tois­toa, ker­taus­ta ja mal­lin­ta­mis­ta. Ai­kui­nen on aut­ta­mi­sen mal­lin an­ta­ja­na elä­män­sä tär­keim­mäs­sä roo­lis­sa.

Ma­te­ria­lis­tis­ten ta­voit­tei­den ti­lal­le tar­vit­sem­me jo­tain hen­kis­tä, hy­vää ja sy­vää.

Epä­it­se­käs aut­ta­mi­nen tuot­taa uu­den­lais­ta iloa. Työ-, opis­ke­lu- ja kou­lu­ter­vey­den­huol­los­sa voi­daan ot­taa ta­voit­teek­si va­kiin­nut­taa ilon tuot­ta­mi­nen toi­sil­le ih­mi­sil­le niin tär­keäk­si osak­si ih­mis­ten ar­kea, et­tä se löy­tää ai­ka­naan tien­sä myös hy­vin­voin­tia mit­taa­viin tie­to­jär­jes­tel­miin. Par­haim­mil­laan ilon tuot­ta­mi­ses­ta ka­ve­ril­le tu­li­si it­ses­tään­sel­vyys jo päi­vä­ko­dis­sa.

Kir­joit­ta­ja on fi­lo­so­fian toh­to­ri, kan­san­ter­veys­tie­tei­li­jä ja tie­to­kir­jai­li­ja.


http://www.hs.fi/digilehti/08062012/paa ... 9037018838
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Koska artikkeli mielestäni on lukemisen arvoinen ja koska siinä esitetään tärkeitä ajatuksia uudesta näkökulmasta katsoen, laitoin sen tänne kokonaisuudessaan.