http://www.valt.helsinki.fi/blogs/sosrep4/post5.htm1.10.2004
Antti Eskola: Jäähyväisluentoja, s. 86, 1997.
"Sosiaalista responsiivisuutta voidaan eritellä ja jakaa kahdella sanalla, joiden välisen eron ymmärtäminen oli minulle opiskeluaikana yksi tärkeimpiä sosiaalipsykologian kirjojen tarjoamia oivalluksia. Tarkoitan "sympatian" ja "empatian" välistä eroa siten kuin se noissa kirjoissa esitettiin. Sympatia on niiden mukaan sitä, että kun toinen on tietyn tunteen vallassa, minussa syntyy sama tunnetila tai tuotan sen itsessäni: iloitsen iloitsevien kanssa, suren surevien kanssa. Se on myötätuntemista: aitoa myötäiloa, aitoa myötäsurua. Sympatia tuntui nuoresta opiskelijasta hienolta asialta, mikä oli paljolti hänen lukemiensa kirjojen, näkemiensä elokuvien ja saamansa kouluopetuksen tuotetta. Aito myötätunteminen oli niissä esitetty positiivisessa valossa, kylmyyden ja tunteettomuuden vastakohtana. Niinpä olikin oivalluksen paikka, kun sosiaalipsykologian kirjat selittivät, ettei ihmisten kanssa työskenneltäessä sympatia riitä, vaan saattaa olla jopa haitaksi. Kun vastaanotolleni tulee opiskelija, joka on äärimmäisen ahdistunut opintojensa huonosta etenemisestä, niin eihän se riitä, että minäkin ahdistun samasta syystä. Siinä sitten yhdessä voihkimme ja itkemme kun hänen opintonsa ei etene. Opettajana minulta odotetaan empatiaa eli kykyä ymmärtää, mitä opiskelija juuri nyt tarvitsisi, hänen tarpeitaan. Silloin osaan myös antaa neuvon tai muun avun, joka vie häntä eteenpäin lähikehityksen vyöhykkeellä, kuten Vygotski sanoo, ja tällöin arvatenkin myös lievittää ahdistusta. "Lähikehityksen vyöhyke" on se, mihin opiskelija pääsee nyt vain minun avullani, mutta jota hän sen jälkeen hallitsee yksinkin: soveltavan sosiaalipsykologian tärkein operointialue. Oivallus lisäsi mielessäni olennaisella tavalla tieteen arvoa, antoi perusteluja tieteen olemassaololle ja viritti kiinnostusta tutkimusmenetelmiin. Muistan ajatelleeni, että sympatiaan pystyy kouluttamatonkin herkkä ihminen, "luonnonlapsi", kun taas empatia eli toisen ihmisen todellisten tarpeiden ymmärtäminen edellyttää hänen tilanteensa tutkimisen ja analysoimisen välineitä."
Nykysuomen sanakirjan mukaan:
empatia = eläytyminen, tunnestautuminen ...
sympatia = myötätunto, -tuntoisuus -mielisyys
etymologisen sanakirjan mukaan kreikassa sympathein on ainakin jonkin määritelmän mukaan 'kärsiä yhdessä' jonka yhdysosat ovat 'sym-' = yhdessä ja '-pathos' = mm. kärsiminen, paatos.
sympatia on toisen henkilön emootioiden ja tuntemusten passiivista noudattamista, josta olisi eroteltava empatia, joka olisi aktiivisempaa ja neutraalimpaa eläytymistä toisen tilanteeseen tai mielentilaan.
http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opin ... smia2.htmlKaivovertaus: "Huomaat ihmisen, joka on pudonnut avonaisen ja tyhjän kaivon pohjalle. Kyseinen ihminen itkee kaivon pohjalla kuinka kurjaa on olla kaivon pohjalla ja kuinka hän ei pääse sieltä pois. Kyseisessä tilanteessa sympatiaa olisi se, että itsekin hyppäisit kaivoon ja itkisit itkevän kanssa: kurjaa kun ollaan kaivon pohjalla, eikä päästä pois. Empatiaa olisi toiminta, jossa havaitset tilanteen, puntaroit mitä voisit tehdä tätä ihmistä auttaaksesi. Noudat tikkaat ja lasket ne kaivoon. Pohjalle pudonnut pääsee tikkaita pitkin kiipeämään pois."
Juha
Kommentit
Nelli 6.10.2004 klo 16.11 #
Vinkkinä teidän sympatia-empatia-pohdintoihinne yksi uusi resurssi: Lopputenttimme matskuihinkin lukeutuvassa G.Allportin artikkelissa The historical background of social psychology Allport käsittelee sympatian käsitettä laajemminkin ja esittelee mm. Adam Smithin, Spencerin jne ajatuksia sympatiasta. Artikkeli on varsin kiinnostava (muiltakin osin). Ja by the way, Schelerin fenomenologisessa sympaattisten orientaatioiden luokituksessa alimman tason sympatiaorientaatio (jopa pseudosympatia) "Einfühlung" on Allportin mukaan käännettävissä empatiaksi. Mulla on kopsu artikkelista, jos haluatte tarkastella asiaa lisää!
