K l i i n i n e n psykologia

[Psykopatologia]

.
psykologia, k l i i n i n e n psykologia,

psykologian praktinen alue, jossa potilaaseen suhtaudutaan nomoteettista taustaa vasten kuitenkin idiografisesti testauksissa, psykoterapiassa ja muussa hoidossa ym. Psykopatologia on kliinisen psykologian ominta aluetta, ja se on ollut paljolti sairaalapsykologiaa. Vuonna 1896 yhdysvaltalainen Lightner Witmer (1867-1956) perusti Pennsylvanian yliopistoon ensimmäisen psykologisen klinikan ja vuonna 1907 aikakausikirjan, Psychological Clinic. Pierre Janet
(1859-1947) toimi Salpêtrièressä kliinisenä psykologina 1893–1910. Suomessa kliininen sairaala-psykologia alkoi Lapinlahdessa (Viitamäki, Rutanen) 1940-luvun lopulla. Nikkilään saatiin vuonna 1949 ensimmäinen sairaalapsykologin virka, jota Lauri Rauhala hoiti vuoteen 1955.

Kliininen psykologia tulisi määrittää kernaammin tutkimusotteen kuin kohteen (usein potilaat) mukaan.
.