HS - Tiede & Luonto - 24.4.2012 - 4349 merkkiä - 1. painos
Kateus ei jätä ketään rauhaanKateus herää tahtomattakin sisällämme, kun joku omistaa tai osaa jotakin, mitä mekin haluaisimme. Mitä kuormittuneempi ihminen on,
sitä paremmin kateus hänessä näkyy.
TEKSTI PETRI MÄENPÄÄ
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Kate ... edSearch=&Työkaverin hulppea lukaali, naapurin kiiltelevä auto, tuttavan merkkikengät, ystävän uusi älypuhelin. Jollakulla muulla tuntuu aina olevan jotakin parempaa kuin meillä.
Yhteiskunta tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia omaisuuden vertailuun, ja mainokset yrittävät tehdä muiden omistukset erityisen näkyviksi. Esineiden lisäksi voimme himoita toisten tietoja, taitoja tai vaikka ihmissuhteita.
Kateus on se epämiellyttävä tunne, joka tällaisissa vertailuissa helposti syntyy.
Tutkijat ovat pitkään muistuttaneet, että vertailut muiden parempiin omistuksiin ja ominaisuuksiin yllyttävät meitä tavoittelemaan sellaisia myös itsellemme.
Kateus vaikuttaa myönteisesti, kun se ajaa ihmisiä parempiin työsuorituksiin. Niistä seuraa keksintöjä ja parhaimmillaan taloudellista menestystä. Kielteisiä vaikutuksia taas ovat halu vahingoittaa muita ja muu pahansuopaisuus.
Vaikka kateuden valtava merkitys on tiedetty pitkään, aihetta on tutkittu vasta nyt ensimmäisiä kertoja kokeellisesti Kölnin yliopistossa.
Saksalaisten tutkijoiden lähtöoletus oli, että ihmisen kateellisuus näkyy tilanteissa, joissa muilla on jotakin parempaa kuin itsellä ja joissa ihminen ei pysty hillitsemään itseään.
Kokeen aluksi koehenkilöille juotettiin alkoholia tai heidän käskettiin opetella numerosarjoja. Tutkijat halusivat näin kuormittaa itsehillintää. Sen jälkeen heille tarjottiin sitkeitä karkkeja tai kuivia keksejä tilassa, jossa toinen ihminen söi suklaata tai jäätelöannosta.
Päihtyneet tai kognitiivisesti kuormitetut henkilöt kertoivat kadehtivansa suklaan- ja jäätelönsyöjiä, toisin kuin ilman kuormitusta olleet vertailuryhmän jäsenet.
Alkoholia nauttineissa näkyi selvästi myös se, että mitä enemmän he olivat juoneet, sitä kateellisempia he olivat. Ja mitä voimakkaammin koehenkilö kadehti, sitä enemmän hän oli valmis maksamaan saadakseen kadehtimansa asian.
Koe osoitti, että spontaanit sosiaaliset vertailut johtavat kateellisiin reaktioihin, jos itsehillintää kuormitetaan.
Tutkijat järjestivät myöhemmin vielä yhden kokeen, jossa he tutkivat kateuden vaikutuksia ostoskäyttäytymiseen.
Koehenkilöitä kuormitettiin nytkin eri tavoin. Sen jälkeen osalle henkilöistä tarjoiltiin hapankaalimehua samaan aikaan, kun vieressä joku sai herkullisen hedelmäsmoothien. Osa koehenkilöistä taas joi hapankaalimehun yksikseen.
Lopuksi koehenkilöillä oli mahdollisuus ostaa smoothie.
Ne hapankaalimehun juojat, jotka olivat smoothien juojien seurassa, ostivat smoothien 48 prosenttia todennäköisemmin kuin hapankaalimehua yksin juoneet.
Saksalaisten tekemä tutkimus osoittaa, että kateus on spontaani, automaattinen ja toisinaan ihmiselle itselleen huomaamattomaksi jäävä reaktio.
Ihminen pyrkii kuitenkin taistelemaan kateellisia reaktioitaan vastaan, koska kulttuurimme ei suosi kateuden näyttämistä. Kadehtiminen uhkaa myös myönteistä minäkuvaa, jota pyrimme pitämään yllä kaikin keinoin.
Tutkijoiden mukaan ihmisellä on taipumus tukahduttaa kateudesta johtuvan käytös spontaanisti. Aivokuvannuksella on kuitenkin havaittu, että vaikka ihminen kieltäisi olevansa kateellinen, hänen itsehillintään liittyvät aivoalueensa aktivoituvat hänen kohdatessaan itseään paremmassa tilanteessa olevan henkilön.
Itsehillintä voi myös huveta helposti esimerkiksi stressin, aikataulupaineiden, matalan verensokerin tai humaltumisen takia. Tutkijoiden mukaan ihminen käyttäytyy yleensä ensimmäisen kateellisen impulssinsa mukaan, jos hänen itsehillintänsä ei toimi.
Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää, millaisissa oloissa oman tilanteen parantamiseen tähtäävä hyvänlaatuinen kateus muuttuu pahanlaatuiseksi kateudeksi, joka johtaa haluun vahingoittaa kateuden kohdetta.
Pahanlaatuista kateutta on aina pidetty yhtenä ihmiskunnan suurimmista ongelmista. Se on myös yksi seitsemästä kuolemansynnistä - ja ainoa niistä, josta kukaan ei saa mitään iloa irti.
Päälähde:
Crusius & Mussweiler: When People Want What Others Have.
Emotion vol. 12, no. 1 (2012).