HS - Mielipide - 19.4.2012 - 2187 merkkiä - 1. painos
PETTER PORTIN
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Geen ... edSearch=&Geenit eivät ole lieka vaan mahdollisuusSeppo Heinonen teki mielipidekirjoituksessaan (HS 13.4.) jyrkän eron geenien ja ympäristön välillä ihmisen henkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien määrääjinä. Kuitenkin sekä geenit että ympäristö ovat molemmat välttämättömiä ihmisen kaikkien ominaisuuksien kehityksessä; kumpikaan ei saa yksin aikaan mitään.
Eritasoisissa ominaisuuksissa geenien ja ympäristön merkitys on erilainen. Esimerkiksi sellaiset biokemialliset ominaisuudet kuin veriryhmät määräytyvät kokonaan geenien perusteella kaikissa niissä ympäristöissä, joissa ihmiset käytännössä elävät. Sen sijaan jo sellaisiin fysiologisiin ominaisuuksiin kuin lihasvoimakkuus ja elimistön hapenottokyky voidaan harjoittelulla vaikuttaa. Mitä korkeammalla tasolla elimistön biologisessa hierarkiassa ollaan, sitä suurempi on ympäristön merkitys, ja geenien osuus vastaavasti pienempi. Kognitiiviset ominaisuudet ovat suureksi osaksi ympäristön vaikutuksen alaisia, ja monet sosiaaliset ominaisuudet, kuten vaikkapa asenteet tai äidinkielenä puhuttu kieli, ovat lähes kokonaan ympäristön määräämiä.
Kuten Heinosen kirjoituskin osoitti, on maallikoiden piirissä varsin yleinen käsitys, että geenit ovat jonkinlainen kahle tai lieka, joka määrittää ominaisuuden ylärajan. Modernin genetiikan mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan geenit ovat mahdollisuus.
Ihmisyksilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa geeniensä toimintaan. Hiirillä tehdyt kokeet osoittavat, että oppimistapahtuma sinänsä aktivoi aivoissa niiden geenien toimintaa, jotka ohjaavat oppimista. Näin on epäilemättä myös ihmisellä. Oppimisen ja siitä vastaavien geenien toiminnan välillä on siis positiivinen vuorovaikutussuhteen kehä: oppiminen vahvistaa oppimiseen vaikuttavien geenien toimintaa, mikä puolestaan vahvistaa oppimista.
Nykytiedon valossa on ilmeistä, että pelkästään tämän kirjoituksen lukeminen aiheuttaa luetun muistamiseen liittyviä spesifejä muutoksia aivokuoren hermosolujen geenien toiminnan säätelyssä.
PETTER PORTIN
TURUN YLIOPISTON PERINNÖLLISYYSTIETEEN
EMERITUSPROFESSORI
TURKU