Mikä auttaa ahdistukseen

[kontulib]

Jos otan tarpeeksi Lyricoita, ahdistus hälvenee ja näin tunnen olevani vakaampi.
Jos otan alkoholia, nousuhumalan aikana ahdistus hälvenee, ja näin tunnen olevani vakaampi.

Eli epävakaata elämä?
Vaikka olo olisi joskus tasaisempi, eihän se tarkoita, ettei enää ole persoonaltaan epävakaa.

Eikös ole melko väärin siirtää ahdistusta asiakkaisiin. Tuleeko sinulle syyllinen olo?

No joo, eli aika epävakaata elämää, totta!
Enhän ole väittänytkään ettenkö olisi persoonaltani epävakaa vaan päinvastoin, vahvistanut sitä käsitystä/diagnoosia.

En tarkoittanut että yleensä siirrän ahdistustani asiakkaisiin. Nyt vaan on pidempään aikaan ollut Lyricat lopussa, joten ahdistus on taas päässyt pinnalle, ja purkautuu äksyilynä asiakkaille. Joskus tulee syyllinen olo, joskus ei. Riippuu aika pitkälle asiakkaasta. Joskus ajattelen kun tiskille sattuu oikein v-mäinen asiakas joka inttää ettei miksei hän saa uusittua kirjaansa, vaikka siitä on varaus, eikä suostu ymmärtämään ettei varattua kirjaa voi uusia, että tuo asiakas ansaitsikin äkäisyyteni.

[Biancaliina]

En tarkoittanut että yleensä siirrän ahdistustani asiakkaisiin. Nyt vaan on pidempään aikaan ollut Lyricat lopussa, joten ahdistus on taas päässyt pinnalle, ja purkautuu äksyilynä asiakkaille. Joskus tulee syyllinen olo, joskus ei. Riippuu aika pitkälle asiakkaasta. Joskus ajattelen kun tiskille sattuu oikein v-mäinen asiakas joka inttää ettei miksei hän saa uusittua kirjaansa, vaikka siitä on varaus, eikä suostu ymmärtämään ettei varattua kirjaa voi uusia, että tuo asiakas ansaitsikin äkäisyyteni.

Mitä sinä ansaitset heiltä, keille äksyilet?

[kontulib]

Ahdistukseen auttaa myös uni, jota olen kohta menossa harrastamaan. Joten hyvää yötä kaikille!

[Trisse]

Auttaa nukkuminen todella hyvin.

[kontulib]

Nukkumisen aikana ei ahdista, jos ei satu näkemään painajaisia.

[Biancaliina]

Vähän helpotti, kun itkin oikein kunnolla ja kirjoitin.

Minua kiinnostaa, että miksi Trisse ja kontu ajattelette, ettei terapiasta ole teille apua?

[kontulib]

Minua kiinnostaa, että miksi Trisse ja kontu ajattelette, ettei terapiasta ole teille apua?

Niin, en koskaan ole missään "oikeassa" terapiassa ollutkaan, koska hoitavat tahot katsovat ettei kaksisuuntaisille kannata tarjota terapiaa, ainoastaan lääkehoitoa. Ainoa "terapia" missä olen ollut on ollut psyk. polin hoitajan tapaamiset, jotka loppuivat siihen kun minut potkaistiin psyk. polilta pois. Mutta eipä siitäkään mitään hyötyä ollut.

[Trisse]

Olin 20 kerran terapiassa 1998 muttei siitä ollut mitään hyötyä. Olin myös YTHS:llä käynneillä 2003-2005 muttei niistäkään ollut hyötyä. En keksinyt ikinä mitään puhumista. Jos keksin niin terapeutti ei sanonut mitään. Kerran pitkän monologini päätteeksi hän ehdotti että hankkisin koiran. Käsittääkseni terapeutit eivät ikinä puhu mitään (tai noi eivät ainakaan puhuneet) enkä saa mitään siitä että joku sanoo "Niin niin" "Aijaa" tai "Just" taikka ihan parhaimmillaan "Oletko ajatellut hankkia koiranpentua?" Voisin olla kiinnostunut jostain epätyypillisestä terapiasta jossa terapeutti ottaisi hoitavan ja äidillisen/isällisen otteen ja sanoisi kaikkea ja ehkä halaisi jne. muttei sellaisia terapioita kai yleensä tueta. En osaa höpöttää itsekseni toisen sanomatta mitään sillä siitä tulee mulle vaan hirveän tyhmä olo.

[Biancaliina]

Minua kiinnostaa, että miksi Trisse ja kontu ajattelette, ettei terapiasta ole teille apua?

Niin, en koskaan ole missään "oikeassa" terapiassa ollutkaan, koska hoitavat tahot katsovat ettei kaksisuuntaisille kannata tarjota terapiaa, ainoastaan lääkehoitoa. Ainoa "terapia" missä olen ollut on ollut psyk. polin hoitajan tapaamiset, jotka loppuivat siihen kun minut potkaistiin psyk. polilta pois. Mutta eipä siitäkään mitään hyötyä ollut.

Mutta eikö sitten noilla persoon.häiriöillä olisi voinut hakea terapiaa?
Eihän sitä tiedä, vaikka olosi olisikin ollut huonompi ilman näitä hoitsun näkemisiä?

[kontulib]

Minua kiinnostaa, että miksi Trisse ja kontu ajattelette, ettei terapiasta ole teille apua?

Niin, en koskaan ole missään "oikeassa" terapiassa ollutkaan, koska hoitavat tahot katsovat ettei kaksisuuntaisille kannata tarjota terapiaa, ainoastaan lääkehoitoa. Ainoa "terapia" missä olen ollut on ollut psyk. polin hoitajan tapaamiset, jotka loppuivat siihen kun minut potkaistiin psyk. polilta pois. Mutta eipä siitäkään mitään hyötyä ollut.

Mutta eikö sitten noilla persoon.häiriöillä olisi voinut hakea terapiaa?
Eihän sitä tiedä, vaikka olosi olisikin ollut huonompi ilman näitä hoitsun näkemisiä?

Viimeisen kerran kun kävin psyk. polilla Laaksossa, paikalla oli joku ihmeen johtava lääkäri ja sairaanhoitaja. Tuolloin ilmoittivat minulle että hoitoni siirretään terveysasemalle. Kun kysyin Kelan korvaamasta terapiasta, vastaus oli että "sinulla on kaksisuuntainen, terapiasta ei ole hyötyä".

Päinvastoin. Usein tuntui että oloni oli hoitsun tapaamisen jälkeen huonompi kuin ennen sitä.

[Trisse]

Osaatko sanoa millä tavoin/mistä se johtui?

[kontulib]

Hoitsun kanssa käytiin liikaa sellaisia asioita läpi jotka todellisuudessa olin halunnut unohtaa. Tod. näk. siitä johtui se huonompi olo.

[Biancaliina]

Olin 20 kerran terapiassa 1998 muttei siitä ollut mitään hyötyä. Olin myös YTHS:llä käynneillä 2003-2005 muttei niistäkään ollut hyötyä. En keksinyt ikinä mitään puhumista. Jos keksin niin terapeutti ei sanonut mitään. Kerran pitkän monologini päätteeksi hän ehdotti että hankkisin koiran. Käsittääkseni terapeutit eivät ikinä puhu mitään (tai noi eivät ainakaan puhuneet) enkä saa mitään siitä että joku sanoo "Niin niin" "Aijaa" tai "Just" taikka ihan parhaimmillaan "Oletko ajatellut hankkia koiranpentua?" Voisin olla kiinnostunut jostain epätyypillisestä terapiasta jossa terapeutti ottaisi hoitavan ja äidillisen/isällisen otteen ja sanoisi kaikkea ja ehkä halaisi jne. muttei sellaisia terapioita kai yleensä tueta. En osaa höpöttää itsekseni toisen sanomatta mitään sillä siitä tulee mulle vaan hirveän tyhmä olo.

Uskon, että sinullekin löytyisi terapeutti, kenen kanssa synkkaa. Mutta tietty rahaahan se vaatisi, siis haastattelut ym.
Itse kävin (kogn.anal.) psykologilla, hän puhui melko paljon ja oli "äidillisen" tuntuinen, tuki ja kannusti, empaattinen.
Miesterapeutti (psykodynaaminen) oli "isällisen" tuntuinen, lämmin ja hänkin puhui melko paljon.
Oma hoitajani (ratkaisukeskeinen) haluaa päättää hoitosuhteen, minustakin ihan hyvä, hän ei puhu paljoakaan, meillä sukset ristissä (ja minussahan sitä "vikaa" on).

Toivon, että tulemme toimeen tulevan terapeuttini kanssa. En tiedä kuka hän on, kun kunnalliselta, niin en saa itse valita.

[Biancaliina]

Hoitsun kanssa käytiin liikaa sellaisia asioita läpi jotka todellisuudessa olin halunnut unohtaa. Tod. näk. siitä johtui se huonompi olo.

Mutta sekin voi tuntua ahdistuksena, mikäli "unohtaa" asioita, kun ei ne katoa kuitenkaan vaikka kuinka koittaisi unohtaa = kieltää. Tuleehan niitä, huonoja oloja hoidon aikana mutta toisinaan se on ainut tie parempaan oloon.
No en siis tiedä tilannettasi, asioitaisi... että ei sillä...

[Trisse]

Hoitsun kanssa käytiin liikaa sellaisia asioita läpi jotka todellisuudessa olin halunnut unohtaa. Tod. näk. siitä johtui se huonompi olo.

Joo, vähän sama mulla.

[Biancaliina]

-