MERKINTÖJÄ
Älä sano Timo Rätyä psykopaatiksi
10.3.2012 0:01 | 29 | http://www.hs.fi/paakirjoitukset/%C3%84 ... 5557515941
Juhani Mykkänen juhani.mykkanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n Nyt-liitteen ja Radio Helsingin esimies.
Istuskelin kuukausi sitten Thaimaassa hostellin sohvalla, kun katseeni osui pöydällä makaavaan lehteen.
Se oli parin vuoden takainen numero miesten tyylilehti GQ:sta. Kansiotsikko kysyi: "Onko pomosi psykopaatti?"
Teksti oli kiinnostavimpia hetkeen lukemiani. Olin törmännyt aiemminkin lehtijutuissa tutkimustuloksiin, joiden mukaan korkean tason johtajista jopa neljä prosenttia olisi psykopaatteja. Siis – yksinkertaistaen – ihmisiä, jotka eivät omaa etua tavoitellessaan kadu eivätkä tunne empatiaa tai sääliä. He ovat tyypillisesti epärehellisiä, ylimielisiä, aggressiivisia ja itsekeskeisiä. Monen muun ikävän piirteen ohella.
Mutta tämä artikkeli oli erilainen. Toimittaja Jon Ronson ei vain kirjoittanut psykopaattijohtajista.
Hän pyrki kohtaamaan sellaisen.
1990-luvulla mies nimeltä Al Dunlap nousi Yhdysvaltain liike-elämässä maineeseen. Hän sulki hurmiossa maan vanhimman vessapaperinvalmistajan Scott Paperin tehtaita ja irtisanoi yrityksen työntekijöitä sellaisella riemulla, että pian elektroniikkayritys Sunbeam halusi palkata Dunlapin leipiinsä.
Toimitusjohtajaksi, tietenkin.
Muutama kuukausi myöhemmin Dunlap erotti puolet myös Sunbeamin 12 000 työntekijästä. Osakkeen kurssi pomppasi.
Dunlap vei kymmeniä vuosia raataneilta ihmisiltä elannon niin ilmeisen nautinnollisesti ja armottomasti, että kun toimittaja Ronson alkoi valmistella kirjaa psykopaateista, hän halusi kohdata Dunlapin (kartanossa, jonka tämä oli rakennuttanut tienaamillaan kymmenillä miljoonilla).
Ronson halusi kysyä suoraan: onko Dunlap mielestään psykopaatti?
Artikkeli palasi mieleeni viime viikolla, kun luin nettikeskusteluista suomalaisten ajatuksia Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n puheenjohtajasta Timo Rädystä.
Räty on toiminut AKT:stä erotetun viestintäpäällikön Hilkka Ahteen jupakassa monen mielestä henkisesti epätasapainoisesti. Tämän voi päätellä siitä, että kirjoittajat nimittävät Rätyä "narsistiksi" (Mikko Kangasoja Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan), "psykopaatiksi", "sairaaksi", "klassiseksi psykopaattijohtajaksi" sekä "kirjaesimerkiksi" sellaisesta.
Pahimman nimittelyn takana ovat totuttuun tapaan nimettömät bloggaajat ja verkkokeskustelijat. Areenoita ovat esimerkiksi HS:n, Iltalehden, Suomi 24:n, Plaza Keskustelun ja Uuden Suomen palstat.
Tällaisia kunnianloukkaukseen viettäviä kommentteja saattaa selittää, että kymmenen viime vuoden aikana myös suomalaiset lehdet ovat kirjoittaneet psykopaatin piirteistä. Artikkeleita on ollut esimerkiksi Seurassa, Cityssä, Tiede-lehdessä ja Hesarissa.
Lähes jokainen kirjoitus mainitsee asian, joka esiintyy myös Jon Ronsonin tekstissä. Se on kanadalaisen psykologin Robert Haren laatima kuuluisa lista, joka luettelee psykopaatin 20 luonteenpiirrettä.
Jos Räty vaikuttaa lausunnoissaan turhan omanarvontuntoiselta (listan nro 2), valehtelevalta (nro 4) tai manipuloivalta (nro 5), innokkaalle keittiöpsykologille tulee houkutus tehdä se rajuin mahdollinen diagnoosi.
Houkutusta lisää, jos Räty vielä saman keittiöpsykologin mielestä näyttää A-studiossa kyvyttömältä katumukseen (nro 6) tai empatiaan (nro 8) eikä tunnu ottavan vastuuta teoistaan (nro 16).
En lähde luettelemaan niitä listan monia kohtia, jotka sopivat Rätyyn huonosti, enkä jatka muutakaan spekulaatiota aiheesta. Sellainen pohdinta antaisi ymmärtää, että täysin psykologiaa tuntematon toimittaja voisi arvioida vain julkisuudessa näkemänsä johtajan psyykeä. Ei voi.
Sitä paitsi olen sitä mieltä, että tärkeämpiä kuin johtajan mielenlaatua kuvailevat sivistyssanat ovat ne konkreettiset ratkaisut, joita tämä työssään tekee.
GQ:n artikkelissa Al Dunlap innostuu käymään Haren 20 kohdan listaa läpi toimittajan kanssa. Dunlap päätyy näkemään monet itseensä sopivista listan ominaisuuksista johtajuuden kannalta etuina. Esimerkiksi impulsiivisuus (nro 14) auttaa tekemään nopeita päätöksiä. Manipulointi taas voi olla inspirointia.
Jos ja kun jotain haluaa päätellä, tohdin väittää:
Työelämässä voi tulla vastaan erinomaisia päätöksiä, jotka on tehnyt kohdalle sattunut psykopaatti.
Sitten on huonoja ratkaisuja, jotka ovat tavallisen terveen ihmisen tekemiä. Linjanvetoja, joista olisi noussut vähemmän porua ihan vain pohtimalla asioita pidemmälle.
