Psykopatologia kirjoitti:Biancaliina kirjoitti:1 Onko ASPD:n pohjalla aina/joskus/vai miten "rajatilaisuus"?
2 Onko niin, että kaikki antisosiaaliset eivät ole psykopaatteja mutta kaikki psykopaatit on aina myös antisosiaalisia?
3 Entä niin, että osa psykopaateista on (myös) ratiloja muttei kaikki?
4 Onko ed. mainittu (jos pitää paikkaansa) "psykodynaaminen teoria/lähestymistapa" vai miten?
1 & 2 edustavat (4) psykodynaamista otetta.
3.4. Rajatila vrt. psykopatiaPsykopatia tulee kreikan sanoista psykhe, 'sielu', 'mieli', ja pathos 'kärsimys'. Sosiopatia voi tarkoittaa suunnilleen samaa, ja tautiluokitusten nimik- keet ovat epäsosiaalinen persoonallisuus (ICD-10: dissocial personality disorder) ja epä- tai antisosiaalinen persoonallisuus(häiriö) (DSM-IV-TR: antisocial personality disorder). Edellä olevat nimitykset kuvastavat osin psykopatian eri puolia. Usein niitä kuitenkin käytetään epätarkasti toistensa synonyymeinä. Psykopatia-nimikettä, joka parin vuosikymmenen hiljaisen kauden jälkeen on kokenut renessanssin, on syytä pitää kattoterminä (jonka alle sijoittuvat sosiopatia, antisosiaalinen ja "valkokaulus"-psykopatia ym.).
(- -)
Psykoanalyysissa Wilhelm Reich’illa (1925) psykopaattiset ovat triebhafte Charakter (engl. instinct-ridden); Fenichel’illä (1945) nimitys on myös impulssineuroosi. Kernbergillä (1970) psykopatia edustaa narsistisuuden ääripäätä.
Psykopatia on persoonallisuushäiriö par excellence, sillä siinä alloplastinen adaptaatio on suurimmillaan. Olennaista psykopatiassa on yliminän eristäminen tai ”puuttuminen”. (Tiedostamaton yliminä voi olla sillä tavalla primitiivinen, että se ajaa psykopaattisen tekoihin, joista hän joutuu kärsimään.) – Käytännössä psykopatia-ryhmä voidaan jakaa empatian (eläytymiskyvyn) ja jaksaminen suhteen kahtia. Kumpaakin ryhmää luonnehtii kuitenkin röyhkeä piittaamattomuus muista sekä sympatian (myötäelon) puute.
1) "Varsinaiset" antisosiaaliset: Empatia-kyvyttömiä ja impulsiivisia, usein
päihteiden käyttöä ja tappeluita yms. Tautiluokitusten epä- tai antisosiaaliset
kuuluvat pääosin tähän.
2) Huijarit: Voivat olla pitkäjänteisiä ja empatia- (mutt'eivät sympatia)-kykyisiä,
välillä pinnallista charmia ("valkokaulus"-psykopaatit). – Tätä ryhmää Fellini
kuvaa filmissään "Huijarit" (Il Bidone, 1955).
Jos psykopatiaa tarkastellaan rajatila-organisaation kriteereiden kannalta – tärkeimpinä taipumus primaariprosessiajatteluun sekä (defensseistä) split ja kieltäminen – useimmat varsinaiset antisosiaaliset (ASPD) ovat rajatiloja: ajattelussa toiveen toteutumat ym. voivat olla yliarvoisina ideoina (realistisemman ajattelun kustannuksella), ja splitin takaa voi ryöpsähdellä impulsiivista aggressiivisuutta ym.
Huijarit sen sijaan tarjoavat toisenlaisen kuvan: Joskin splitiä useimmiten on, voi persoonallisuuden organisaatio muuten olla tuntuvan kiinteä, ja ajattelu voi olla tuntuvan skarppia ja laskelmallisen tarkoitushakuista katalien suunnitelmien palveluksessa. Toiminta voi itseä kiinnostavissa toimissa olla hyvinkin pitkäjäneistä, vaikka impulsiivisuutta muilla alueilla esiintyisikin. Täten huijareiden rajatila-ominaisuudet saattavat monissa tapauksissa olla kyseenalaisia. (- -)
Pertti Luukkonen (2010): Rajatilat. Persoonallisuushäiriöt I (s. 25 - 26)