Miten menetellä dramaattisen pseudorehellisen kanssa?

[Kuutar]

Beth:

Minusta kuitenkin on hirvittävä, jos ihmisten reaktioita negatiivisin asioihin kutsutaan "dramaattiseksi".

Minä puhuinkin sellaisesta ihmisestä, joka tekee aivan pienistä arkisista asioista dramaattisia, esim. maito on loppu jääkaapista tai kirjasto on mennyt kiinni.( kun ei ole ottanut etukäteen selvää, milloin se on auki)

[minätäällä]

Jotenkin tämän aiheen yhteydessä tuli vain mieleen, että monessa asiassa, vaikkapa seksuaalisuudessa tai kulttuurierojen hyväksymisessä, on suvaitsevaisuus lisääntynyt (ainakin näihin vaaleihin saakka), mutta psykiatrisessa diagnostiikassa seula on koko ajan vain tihentynyt, homoseksuaalisuuden hyväksymistä lukuunottamatta. Keltikangas-Järvisen mukaan jo synnynnäiset temperamenttipiirteetkin aletaan medikalisoida.

[Psykopatologia]

5. Dramatisointi

Dramatisoinnissa psyykkisiin sisältöihin lisätään tunneväriä ja ylimääräistä jännitystä,
mahdollisesti myös näytelmällisiä aineksia.

Dramatisointi on hysteriformista tyyliä. Dramatisoija saattaa ikään kuin houkutella muita mukaan fantasioihinsa,
ja dramatisoinnilla on ilmeistä yhteyttä myös ekshibitionismiin. Dramatisoijaa voidaan pitää – riippuen kokonaisuudesta
ja kontekstista – välillä jännittävänä, välillä taas lapsellisena.

Monilla Feldmanin (1959) kuvaamilla maneereilla on yhteyttä dramatisointiin: Hän kirjoittaa mm. kroonisista itkijöistä
(pp. 227 – 229) ja kikatuksesta (pp. 246 – 248).

Dramatisointi on tietyllä tavalla älyllistämisen vastapooli: Kun intellekuaalisaation käyttäjä on kuiva,
ylilooginen ja tosiasisioihin pohjaava, on dramatisoija emotionaalinen ja faktojen suhteen suuripiirteinen, "sinne päin".

Draaman keinoja ryhmäpsykoterapiassa on soveltanut romanialais-itävaltalais-yhdysvaltalainen (1925–) psykiatri
Jakob Levy Moreno (1889 – 1974) kehittämällä sosio- ja psykodraaman, jossa katarssi on keskeisiä elementtejä.
-

[minätäällä]

Otsikkoon palatakseni, miten siis menetellä teatraalisen, huomionhakuisen, ylireagoivan ja valehtelevan läheisen kanssa?
Jos piirteet riittävät persoonallisuushäiriödiagnoosiin, lienee turhaa odottaa voivansa läheisenä tai ystävänä sitä ryhtyä parantamaan tai kitkemään pois tai jotenkin kouluttamaan persoonallisuushäiriöistä. Duodecimin Psykiatria -kirjan mukaan psykoterapiaa on perinteisesti pidetty keskeisenä hoitomuotona huomiohakuiseen persoonallisuushäiriöön, mutta hoidon tuloksellisuudesta ei ole tutkimusnäyttöä.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa voi kai vain koettaa muuttaa omaa asennettaan ja suhtautumistaan, niin ettei toisen käytös ärsyttäisi (tms.) niin paljon. Oman psykiatriterapeuttini mukaan jo se usein saa jopa myötätunnonkin heräämään, kun miettii, mikä on voinut tehdä toisesta ihmisestä sellaisen. Persoonallisuushäiriöiden juuret ovat lapsuuden kehityksessä ja sitä häirinneissä kokemuksissa ja vuorovaikutuksessa.