Petra Sneck
Kolme persoonallisuushäiriötä ovat yleisempiä kuin muut – tällaisia ne ovat
Persoonallisuushäiriöt voidaan jakaa outoihin, dramaattisiin sekä ahdistuneisiin häiriöihin. Niistä kärsivän ihmissuhteet ovat usein hyvin vaikeita.
Monella psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Jokainen voi raivostua joskus tai tuntea olonsa huonoksi ja mitättömäksi.
Persoonallisuushäiriöissä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä. Tunteita on vaikea säädellä, ja piirteet voivat aiheuttaa ihmissuhderistiriitoja. Parisuhde, ystävyyssuhteet ja ihmissuhteet työpaikalla voivat kariutua yksi toisensa jälkeen. Se taas voi altistaa ahdistus- ja masennusoireille. Toimintakyky laskee.
Persoonallisuushäiriöstä kärsivä hakeutuu usein vastaanotolla jonkun muun ongelman takia. Usein se on masennus, ahdistuneisuus tai päihdeongelma.
– Persoonallisuushäiriöistä kärsiville on varsin tyypillistä, että he eivät itse tiedosta omaa käyttäytymistään, kertoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila.
Korkeilan mukaan persoonallisuushäiriöinen ihminen ei tunnista kovia vaatimuksia itseään kohtaan. Hän vain uskoo olevansa sellainen, esimerkiksi avuton tai hävettävä ihminen, joka ei uskalla ottaa kontaktia muihin.
– Hän kokee näiden asioiden olevan osa omaa luonnettaan. Haitallisia käyttäytymismalleja aletaan tiedostaa vasta hoidon aikana.
On myös tapauksia, joissa ihminen on lukenut persoonallisuushäiriöitä käsittelevää artikkelia, tunnistanut itsessään samoja piirteitä ja alkanut epäillä sairastuneensa.
– Se on kuitenkin huomattavasti harvinaisempaa kuin muiden syiden takia hoitoon hakeutuminen.
Erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsii arviolta 5–10 prosenttia väestöstä.
Ahdistusta ja pelokkuutta
Kolme yleisintä persoonallisuushäiriötä ovat Korkeilan mukaan sellaiset häiriöt, joihin liittyy ahdistumisherkkyys. Yksi tällainen on vaativa persoonallisuus, jossa ihminen on asettanut itselleen aivan liian korkeita vaatimuksia. Hän myös noudattaa sääntöjä hyvin tiukasti.
Riippuvainen persoonallisuus taas uskoo, ettei tule toimeen omillaan, vaan tarvitsee jatkuvasti toisten tukea. Häiriö ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena. Se johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen pelkoon yksin jäämisestä. Ihminen kokee, ettei kykene itse päättämään edes tavallisista arkielämän asioista, eikä varsinkaan suurista elämää koskevista päätöksistä.
Kolmas tavallisin häiriö on estynyt persoonallisuus, jossa henkilö on niin estynyt, että suhteiden solmiminen toisiin ihmisiin on hyvin vaikeaa. Hän ei myöskään osaa ilmaista itseään millään tavalla, kärsii jatkuvista riittämättömyyden tunteista ja on yliherkkä itseensä kohdistuvalle kielteiselle arvostelulle.
Kaikki nämä ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä.
Vaikeat persoonallisuushäiriöt taas ovat yhtä yleisiä sekä miehillä että naisilla. Ne jakautuvat kuitenkin niin, että naisilla yleisin on tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö, kun miehillä taas antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Se on yleinen psykiatrinen häiriö vankien keskuudessa.
Vaikeissa persoonallisuushäiriöissä ihminen saattaa toimia liian impulsiivisesti esimerkiksi seksin, rahan tai päihteiden suhteen. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti. Varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.
Elämä tuntuu olevan usein kaaoksessa.
Vaikeista persoonallisuushäiriöistä naisilla yleisin on tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö.
Peräisin lapsuudesta
Persoonallisuushäiriö kehittyy lapsuuden ja nuoruuden aikana ja ilmenee viimeistään nuorena aikuisena. Siihen ei sairastuta enää yli kolmekymppisenä.
Osa häiriöistä selittyy Korkeilan mukaan sillä, että tavanomaiset temperamentin ja persoonallisuuden piirteet ovat ylikorostuneita.
Mitä vaikeammasta häiriöstä on kyse, sitä enemmän taustalla on traumoja. Häiriön kehittymiseen vaikuttaa lapsuuden kasvuympäristö: esimerkiksi väkivalta tai vanhempien jatkuva mitätöivä suhtautuminen voivat altistaa sairastumiselle.
– Häiriöillä on myös huomattava periytyvyys. Noin puolet riskistä liittyy periytyviin tekijöihin.
Persoonallisuushäiriö voi johtaa myös eristäytymiseen.
Monenlaisia ongelmia
Persoonallisuushäiriöt voivat näkyä arjessa ja ihmissuhteissa monella tapaa.
Vaativa, estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö ilmenevät sosiaalisissa suhteissa niin, että ihminen voi olla aivan liian kiltti.
– Hän ei osaa pitää omia puoliaan ja on ylitunnollinen.
Epäluuloiselle persoonallisuudelle taas voi olla hyvin vaikea uskoutua ja luottaa muihin. Hän saattaa toistuvasti ja perusteetta esimerkiksi epäillä puolisoaan uskottomuudesta.
Pakko-oireisen persoonan on vaikea delegoida tehtäviä muille, koska hän haluaa pitää langat omissa käsissään. Hän pystyy työskentelemään toisten kanssa vain omilla ehdoillaan.
Vaikeita persoonallisuushäiriöitä sairastavista suuri osa on työelämän ulkopuolella tai työsuhteet ovat katkonaisia.
– Ammatillinen kehitys voi olla hyvin rikkonaista ja vaikeissa persoonallisuushäiriöissä tunteiden hallinta on niin vaikeaa, että vihan purkaukset voi olla ongelma työpaikoilla.
Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei ole tahallaan sellainen kuin on. Korkeilan mukaan toisten on hyvä ymmärtää, että siitä kärsivä ihminen kokee sosiaaliset tilanteet uhkaaviksi.
– He olettavat vaistomaisesti jotain itseensä liittyvää uhkaa: että joutuvat häpeämään itseään tai kokevat jotain nöyryyttävää.
Jos on tekemisissä hyvin hankalan ihmisen kanssa, toista voi kannustaa hakemaan apua, kun tilanne aiheuttaa selkeästi haittaa muille tai henkilölle itselleen. Asia on syytä esittää myötätuntoisesti.
Jos toisen käyttäytyminen on hyvin hankalaa, omista rajoista pitää myös huolehtia. Joskus voi olla tarpeen ottaa myös etäisyyttä. Usein persoonallisuushäiriöstä kärsivien läheiset voivat tarvita myös ulkopuolista apua ja tukea.
Persoonallisuushäiriö voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia esimerkiksi työpaikalla. Usein siitä kärsivä ihminen koetaan myös hankalaksi.
Terapiasta apua
Persoonallisuushäiriön diagnoosin voi tehdä vain psykiatrian erikoislääkäri. Usein erikoislääkärin vastaanotolle päädytään muualla terveydenhuollossa, kuten terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa heränneen epäilyn vuoksi.
– Osa persoonallisuushäiriöistä on hyvin ilmeisiä. Huomattava osa on kuitenkin sellaisia, joista selviää vasta pidemmän ajan päästä, että mistä todella on kyse. Diagnoosin vaikeus liittyy usein siihen, että on suljettava pois mielialahäiriöt ja muut mahdolliset syyt.
Persoonallisuushäiriön hoitona käytetään ensisijaisesti psykoterapiaa. Terapiaa tarvitaan usein vuosia. Psykoterapiassa käytetään sekä psykoanalyyttistä että erilaisia kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisia lähestymistapoja.
Hoito on Korkeilan mukaan tärkeää, sillä ilman sitä personallisuushäiriöstä voi tulla iän myötä hankalampi ongelma. Iän myötä tietyt haitalliset piirteet voivat korostua.
– Vaikeissa persoonallisuushäiriöissä on kuitenkin sekin puoli, että ihmisen impulsiivisuus useimmiten lievenee iän myötä ja tilanne voi rauhoittua.
Lievemmissä persoonallisuushäiriöissä hoitomyönteisyys on yleensä hyvä. Psykoterapiassa ongelmaksi voi tulla se, että hoito tuntuu potilaasta hyvältä, mutta ei etene niin hyvin kuin odotettu.
– Haaste voi liittyä esimerkiksi siihen, että ihminen voi yrittää niin kovasti miellyttää terapeuttia. Sitä voi olla vaikea muuttaa.
Psykoterapiaa käytetään myös vaikeimmissa häiriössä, kuten epävakaassa persoonallisuushäiriössä. Siitä on saatu hyviä tuloksia. Myös lääkkeistä voi olla hyötyä: psykoosilääkkeet, mielialan tasaajat tai serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat lievittää joitain epävakauden oireita. Jos oirehtiminen on vakavasti itsetuhoista tai psykoottista, saatetaan lääkityksen ohella tarvita myös päiväosasto- tai sairaalahoitojaksoa.
– Ainoa, mille ei oikein ole olemassa toimivaa hoitoa, on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Esimerkiksi vankilaolosuhteissa voidaan menestyksekkäästi antaa vihanhallintaterapiaa, mutta se ei näissä tapauksissa yksin riitä.
Persoonallisuushäiriöiden kolme ryhmää:
1. Epäluuloinen, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö
Tässä ryhmässä todellisuudentaju heikkenee ajoittain. Epäluuloisessa persoonallisuudessa vaivaavat epäluuloiset ja ajoittain lähes vainoharhaiset ajatukset. Henkilö on myös pitkävihainen.
Eristäytyvälle persoonallisuudelle tyypillisiä on taas vetäytyminen ja kiinnostumattomuus ihmiskontakteista. Hänellä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä ja muut kokevat hänet etäiseksi ja kylmäksi.
Psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä henkilöllä ilmenee skitsofrenialle ominaisia kokemuksia ja uskomuksia ilman, että kyseessä olisi kuitenkaan varsinainen skitsofrenia. Hän voi kokea toisten eleiden viittaavaan itseensä, hän voi olla vahvasti taikauskoinen, uskoa selvännäköön tai muuhun maagiseen ajatteluun.
2. Epäsosiaalinen, epävakaa, huomiohakuinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö
Ominaista on käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus.
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Sille on ominaista välinpitämättömyys ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen ja ärtyy herkästi.
Epävakaassa persoonallisuudessa ihmissuhteet ovat intensiivisiä ja epävakaita. Ne voivat vaihdella voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti ja vaikeus kontrolloida suuttumusta. Häiriöön liittyy merkittävä itsemurhariski.
Narsistinen persoonallisuus ajattelee olevansa parempi kuin muut, hän tarvitsee voimakasta ihailua ja kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun. Hän on kateellinen tai ylimielinen sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön joskus liittyvää masennusta voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta terapian tai lääkehoidon vaikutuksesta itse persoonallisuushäiriöön ei ole näyttöä.
3. Estynyt, riippuvainen ja pakko-oireinen persoonallisuushäiriö
Häiriöille on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus.
Estynyt persoonallisuus kokee jatkuvasti riittämättömyyden tunteita ja on yliherkkä itseensä kohdistuvalle kielteiselle arvostelulle.
Riippuvainen persoonallisuus pelkää yksin jäämistä ja on ihmissuhteissaan usein takertuva. Hän etsii nopeasti uuden suhteen, jotta saisi hoivaa.
Pakko-oireisessa persoonallisuudessa ihmisellä on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve. Usein hän on hyvin saita ja itsepäisen säästäväinen.
Jutun lähteenä käytetty myös: Epävakaa persoonallisuus Käypä hoito-suositus, Terveyskirjasto.fi
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennu ... 7b4aabc1d1
