Helsingin Sanomat, Laura Hallamaa, 16.7.2020.
Vaikutuksen alaisena
Kivusta kärsivän olo saattaa helpottua pelkästään siitä, että tietää saavansa hoitoa.
Nykyisin tiedetään, että plasebovaikutukset eivät ole mielikuvituksen tuotetta
vaan ne voidaan nähdä aivoja kuvaamalla.
Potilas kuulee lääkärin vastaanotolla syyn kipuunsa ja tietää saavansa hoitoa.
Empaattinen ja luotettava lääkäri kirjoittaa reseptin kipulääkkeeseen.
Silloin tapahtuu jotakin yllättävää: potilaan aivot aktivoivat kivunlievitysjärjestelmän.
Olo helpottuu, vaikka potilas ei ole vielä nielaissut yhtään pilleriä.
Keho on käynnistänyt plasebovaikutuksen.
Plasebovaikutuksessa on yksinkertaistettuna kyse lääkkeettömästä vaikutuksesta.
Kun ihminen odottaa parantuvansa, keho alkaa edistää paranemista.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta plasebovaikutuksen on havaittu olevan läsnä monenlaisissa hoidoissa.
Tutkimuksissa on ilmennyt, että kivunlievityksen lisäksi plasebovaikutuksella on roolinsa muun muassa
masennuksen, adhd:n, ärtyvän suolen oireyhtymän ja allergisen nuhan hoidossa.
Plasebovaikutus ei kuitenkaan suoranaisesti paranna sairauksia. Esimerkiksi syöpää plasebovaikutus ei paranna,
mutta se voi auttaa kipuun ja syöpähoitojen aiheuttamiin oireisiin.
Jos haluaisi kuvailla kaikista yksinkertaisimman ja arkipäiväisimmän plasebovaikutuksen, se olisi tämä:
äiti tai isä puhaltaa lapsen haavaan, ja lapsen olo paranee.
Keskeistä plasebovaikutuksessa on kokemus hoidetuksi tulemisesta.
”Joku turvallinen henkilö jakaa taakan, ja kipu lievittyy”, sanoo lääketieteen
filosofian ja etiikan professori Pekka Louhiala Tampereen yliopistosta.
Louhiala on julkaissut keväällä plasebovaikutuksia käsittelevän kirjan.
Kuka tahansa voi siis laukaista toisessa ihmisessä plasebovaikutuksen.
”Kyseessä ei välttämättä ole edes lääkäri. Se voi olla myös sairaanhoitaja, ystävä tai joku
muu luotettava henkilö, joka ottaa taakan kantaakseen.”
Lääkäreillä on kuitenkin ammattinsa puolesta merkittävä rooli plasebovaikutusten aikaansaamisessa.
Vaikutukset voivat alkaa jo silloin, kun potilas tulee vastaanotolla kuulluksi ja saa oireilleen selityksen ja hoidon.
Ammattilääkärit ymmärtävät usein vuorovaikutuksen ja hoitosuhteen merkityksen.
Terveydenhuoltojärjestelmä taas ei ymmärrä, Louhiala sanoo.
Hänen mukaansa nykyinen järjestelmä ei vahvista pitkäaikaisia hoitosuhteita, jotka ovat edellytys
potilaan ja lääkärin väliselle luottamussuhteelle.
”Ennen käytiin kymmenen vuotta samalla lääkärillä. Nyt käydään vuoden aikana kymmenellä eri lääkärillä.
Se sabotoi plasebovaikutuksia”, Louhiala sanoo.
Louhiala käyttää itse mieluiten termiä monikossa: plasebovaikutukset. Vaikutuksia on nimittäin useita.
Lääketutkimuksissa alkoivat 1940-luvulla vakiintua lääkekokeet, joissa tutkittavaa valmistetta annettiin
vain osalle tutkimukseen osallistuneista. Verrokkiryhmä sai lumelääkettä.
Se saattoi olla kalkkitabletti tai c-vitamiinipilleri. Verrokkiryhmälle annettava lääke nimettiin plaseboksi.
Tutkijat huomasivat, että myös plaseboa saaneet verrokkiryhmäläiset osoittivat paranemisen merkkejä.
Kun tutkittavat uskoivat saavansa lääkkeen vaivaansa, oireet lievenivät.
Ilmiö sai nimen plasebovaikutus. Ajateltiin, että ilmiö on pelkkää silmänlumetta.
Arkikeskusteluissa plasebo ja plasebovaikutus menevät edelleen keskenään sekaisin.
Ensimmäinen on kalkkitabletti, toinen kehon käynnistämä oireidenlievitysmekanismi.
Nykytiedon valossa plasebovaikutus on todellinen ja hyödyllinen ilmiö.
Nykyisillä aivokuvantamismenetelmillä on pystytty havaitsemaan, miten plasebovaikutus käynnistyy.
Syynä plasebovaikutuksiin ovat kehomme erilaiset mekanismit, esimerkiksi kivunlievitysmekanismi.
Koska mekanismeja on useita, ei plasebovaikutuksillekaan ole yhtä ainoaa selitystä.
Aivot käynnistävät eri mekanismit eri tilanteissa.
”Jos ihminen saa plasebosta vasteen kipuunsa, aivoista voidaan mitata,
että elimistö aktivoi aivoissa kivunlievitysjärjestelmänsä. Parkinsonin taudissa taas on havaittu, että vastaavassa
tilanteessa dopamiinin tuotanto kasvaa. Se taas lievittää Parkinsonin taudin oireita”,
sanoo integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.
Hän kertoo, että laajimmillaan plasebovaikutus on läsnä kaikessa, mitä potilaan ja lääkärin vuorovaikutuksessa tapahtuu.
”Lääkäri voi edistää hoidon toimimista esimerkiksi rakentamalla empaattista hoitosuhdetta.
Kaikki kokeneet lääkärit tämän tietävät, mutta sitä ei opeteta lääkäreille kovin systemaattisesti”, Karlsson sanoo.
Jopa vakiintuneissa hoitomuodoissa plasebovaikutus voi olla varsin keskeinen.
Esimerkiksi psykoterapian voi nähdä jossain määrin plasebovaikutukseen
perustuvana hoitomuotona, sillä hoidossa ei käytetä kemiallisia aineita.
Tästä huolimatta psykoterapian toimivuudesta on tieteellisiä tutkimustuloksia ja
hoidon vaikutuksia voidaan mitata aivoista.
Karlsson oli muutama vuosi sitten mukana tutkimuksessa, jossa havaittiin psykoterapian
lisäävän aivojen serotoniinireseptoreita. Serotoniini on mielialaan vaikuttava aivojen välittäjäaine.
”On selvää, että ihmisen mieli voi saada aikaan biologisia muutoksia.”
Plasebovaikutuksen vastakohtana voi pitää nosebovaikutusta.
Se tarkoittaa kielteisiä odotuksia, jotka saattavat mitätöidä hoidon.
Jos lääkäri luettelee vastaanotolla lääkkeen sivuvaikutuksia tai vähättelee lääkkeen tehoa,
voivat kehon käynnistämät mekanismit olla päinvastaisia kuin hoitoa edesauttavassa plasebovaikutuksessa.
Sivuoireita alkaa ilmetä tai lääkkeen teho heikkenee.
”Paljon on myös puhuttu siitä, ovatko eräät oireyhtymät, kuten sähköyliherkkyys, tällaisia noseboilmiöitä.
Näissä omat oireet saavat selityksen normaalin lääketieteen ulkopuolelta ja oireilu kroonistuu.”
Karlssonin mielestä plasebovaikutus täytyisi nostaa aivan toisenlaiseen arvoon
kuin se tällä hetkellä lääketieteessä on. Kyse ei ole pelkästä kalkkitabletista.
”Lääketieteen maailmankuvan pitäisi laajentua. Plasebovaikutus ei ole kuvittelua vaan puhdasta neurobiologiaa.
Sen pitäisi olla terveydenhuollon ammattilaisten näpeissä”, Karlsson sanoo.
Onko se?
”Ei sinne päinkään. Sen näkee siitä, miten voimakkaan suosion vaihtoehtohoidot ovat saaneet.”
Homeopatia, enkelihoidot ja muut vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat olleet terveysalan
kuuma peruna jo vuosia. Monet vaihtoehtohoidot ovat täyttä plasebovaikutusta.
Hoitaja onnistuu usein luomaan potilaaseen luottamussuhteen. Tämä käynnistää hoidettavassa plasebovaikutuksen.
Vaihtoehtohoitojen kenttä on laaja, eikä hoidoilla juuri ole tieteellisesti todistettua tehoa.
Louhialan mukaan jotkut hoitoja tarjoavat tahot ovat tehneet plasebovaikutustutkimuksista keppihevosensa.
”Tiede osoittaa sen, että hoitosuhteella on vaikutus. Mutta vaarana näissä vaihtoehtohoidoissa on,
että paraneminen selitetään tehdyllä hoidolla eikä hoitosuhteella.”
Sinällään plasebovaikutuksen käynnistyminen vaihtoehtohoidon avulla ei ole vaarallista,
ja hoitokertojen tuottama plasebovaikutus voi parantaa oloa.
Vaarallisia vaihtoehtohoidoista tulee, jos potilas jättää niiden takia tarpeellisen hoidon pois.
Silloin taudit saattavat jäädä hoitamatta.
”Näin käy, jos esimerkiksi jättää pitkäaikaistaudin lääkityksen pois ja korvaa sen vaihtoehtohoidolla.
Pitkällä aikavälillä siinä tulee ongelmia”, Louhiala sanoo.
Aikanaan ajateltiin, että neuroottiset ja suggestioherkät ihmiset ovat alttiimpia plasebovaikutuksille kuin muut.
Tämä on osoittautunut myytiksi.
Sukupuoli tai älykkyys eivät myöskään ole yhteydessä siihen, käynnistyvätkö plasebovaikutukset.
Jokaisella on plasebovaikutuksen käynnistäviä mekanismeja.
Yksilöllisiä eroja toki löytyy, mutta niiden syistä ei olla täysin selvillä.
Yksi arjen esimerkki tällaisesta erosta on kipukynnys. Joillakin se on muita korkeampi.
”Jotkut mekanismit ilmenevät toisissa voimakkaammin ja toisissa heikommin. Ei voi kuvitella, että kaikki
mekanismit kasautuvat voimakkaasti yhdelle ihmiselle”, Louhiala sanoo.
Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että jos ihminen on optimistinen ja avoin hoidolle,
plasebovaikutuksetkin ovat suurempia.
