Vihavainen: Työn kirous.

[Psykopatologia]

Timo Vihavainen: Työn kirous (8.3.2019) http://timo-vihavainen.blogspot.com/201 ... irous.html

Albert Camus’n päiväkirjamerkinnöissä (Carnets 1935 - 1942) törmäsin pohdiskeluun työn merkityksestä. Kirjoittaja toteaa, että nykyään (1937 - 1939) puhutaan paljon työn ylevyydestä/arvokkuudesta (dignité). Tämä on kuitenkin petkutusta, hän väittää. Vain vapaasti valitussa työssä on arvokkuutta. Itse asiassa vain joutilaisuudella on moraalista arvoa. Vain keskinkertaisuuksille se on vaarallista, arvelee tuo ilmeisesti neroksi identifioituva kirjailija.
(- -)

[ritalin]

Pitkää blogikirjoitusta lukematta täytyy sanoa, että mielenkiintoinen avaus jälleen kerran. Yritän paneutua asiaa paremmin myöhemmin. Suomessa on kuitenkin ainakin koko aikuisikäni ajan ollut aikakauteen nähden täysin irrationaalinen suhtautuminen työntekoon, mitä erityisesti Kokoomus ja EK ovat pitäneet yllä. Pahimmassa raossa ovat mielestäni olleet lukion käyneet opiskelijat, joiden tarkoituksena on ollut hankkia yliopisto/korkeakouluopintoja. Esimerkiksi ne, jotka eivät ole lukion jälkeen päässeet heti mihinkään kouluun sisään, ovat joutuneet välittömästi syyllistämis- ja moralisointikulttuurin hampaisiin. Tämän kulttuurin edustajat eivät ole tyytyväisiä ennen, kuin nahat on piesty vyöllä pois ja sperma laskettu vereslihalla olevalle selälle.

Tästä kulttuurista on sitten noussut uutta seinähullua sukupolvea, mikä tuottaa vauvanhakkaajakuvion -tyyppistä skenaariota, missä ajattelumalli on, että "kyllä saa hakata lasta, jos käy töissä, kyllä työmiehellä jokin purkautumiskanava pitää olla".
Vuosina 1985-1990 syntyneistä työssäkäyvistä miehistä 95% äänesti Kokoomusta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.