Väärin käsittäminen/kuuleminen merkityksenluontina

[Trisse]

Jännä kuinka käsittämällä/kuulemalla väärin luo uusia merkityksiä. Joskus ne ovat itselle merkityksellisempiä kuin alkuperäinen merkitys ja - niin hassua kuin onkin - alkuperäistä moniulotteisempia.

Lauluissa tämä on yleistä. "Sieppari ruispellossa" kirja on yksi harvoista joissa käsitellään asiaa. Nimikehän tulee siitä että on populaarimusiikin laulu (kuvitteellinen?) jonka päähenkilö kuulee väärin ja keskustelussaan 10-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa mainitsee vaadittaessa toiveammattinsa olevansa "sieppari ruispellossa" eli sellainen henkilö joka on jollain pellolla ja yrittää estää lasten hyppimisen jyrkänteen yli kuolenaan. Pikkusisko valistaa että on kuultu väärin ja laulussa lauletaan ihan toista.

Nykyäänkin englanninkielistä laulua tulee kuunnelleeksi niin ettei ole siinä tilassa joka osaa englantia yhtä hyvin kuin mitä oikeasti osaa. Englanninkielisen sanotuksen (laulusta josta pitää) näkeminen on lähes aina valtava pettymys/latistus ehkä koska kielessä on valtavasti epäselviä yksitavuisia sanoja. Samoin myönnöt ja kiellot voi vaihdella. Kuulin aina esim. Stingin "Russians" kappaleen kertosäkeen "Russians love their children too" ja oli tosi masentavan latistavaa tajuta että laulettiinkin vain "I hope the Russians love their children too"