Psykiatrien pelkääminen?

[Kuutar]

Tällaisen ketjun löysin as-palstalta:

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=9723

Jotkut pelkäävät psykiatreja, koska maaseudulla on kuulemma ainakin ennen vanhaan ollut riitoja perinnöstä. Niinpä riidat ovat johtaneet siihen, että joku perijöistä järjestetään holhoukseen leimaamalla hänet hulluksi. Näin toiset saavat suuremman perinnön. Miten tuollainen on mahdollista?

[Mirri]

Jotkut pelkäävät psykiatreja, koska maaseudulla on kuulemma ainakin ennen vanhaan ollut riitoja perinnöstä. Niinpä riidat ovat johtaneet siihen, että joku perijöistä järjestetään holhoukseen leimaamalla hänet hulluksi. Näin toiset saavat suuremman perinnön. Miten tuollainen on mahdollista?

Viestissäsi menneisyys ja nykyisyys ovat sekoittuneet keskenään. Ehkä ennen vanhaan on ollut mahdollista saada henkilö holhouksenalaiseksi leimaamalla hänet hulluksi, mutta nykyisin tuskin onnistuu.

Ja miten niin toiset sisarukset saisivat suuremman perinnon sillä perusteella, että yksi heistä on edunvalvonnassa? Ainakaan nykyisin ihmistä ei voida (ei saada) jättää pienemmälle perinnölle 'hulluuden' tai 'holhouksenalaisuuden' vuoksi.

[Rane]

Ehkä vanhemmat eivät ole halunneet jättää isoa perintöä hulluksi uskomalleen jälkeläiselle, ettei se hukkaannu. Ovat sitten antaneet vain lakiosan. Vielä nykyäänkin on perintöriitoja, joissa voi kyllä järjen lähtö olla ainakin hyvin lähellä. Johtunee sisarkateudesta.

[Psykopatologia]

Aivan oikein; kyllä psykiaattoritkin voivat pelätä potilaita.

[Mirri]

Tässä ketjussa voitaisiinkin miettiä psykiatrien pelkäämisiä.

Vaikken olekaan psykiatri, niin olen joskus ollut töissä psykiatrisella osastolla. Muistan hyvin, että siellä opetettiin pelkäämään; mihinkään suljettuun tilaan ei saanut mennä yksinään lukitsematta ovea jälkeensä. Asia oli työsuojelukysymys.

[Rane]

Luulisi, että sellainen ihminen pelkää psyktiatria, jolla ei ole puhtaat jauhot pussissa, kuten ihminen, joka yrittää tehdä sukulaisensa huijaamalla hulluksi. Eiköhän psykiatri voi huomata, jos ihminen on niin paha, että tekee sellaista ihan tosissaan.

[Golden flower]

Aivan oikein; kyllä psykiaattoritkin voivat pelätä potilaita.

Millaisia potilaita psykiaattorit pelkäävät?

[Rane]

Tuli mieleen, ettei yksi sukulainen ehkä voi tehdä ketään hulluksi, mutta jos monta sukulaista on samassa juonessa, niin uskon, että se on täysin mahdollista.

[Kuutar]

Niin. Jos useampi sukulainen sepittäisi jotain millä perusteella joku leimattaisiin hulluksi, miten voisi todistaa, ettei se ole totta?

[Kuutar]

Mirri: Viestissäsi menneisyys ja nykyisyys ovat sekoittuneet keskenään. Ehkä ennen vanhaan on ollut mahdollista saada henkilö holhouksenalaiseksi leimaamalla hänet hulluksi, mutta nykyisin tuskin onnistuu.

Miten niin? Minähän kirjoitin ennen vanhaan, ja ilmeisesti sen tähden psykiatreja yhä pelätään, näin tuossa linkittämässäni ketjussa kerrottiin.

Oletko Mirri todella ollut töissä psykiatrisella osastolla?

[Rane]

Niin. Jos useampi sukulainen sepittäisi jotain millä perusteella joku leimattaisiin hulluksi, miten voisi todistaa, ettei se ole totta?

Siksi kai psykiatri haluaa tutkia potilasta, ja kuunnella myös omaisia. Tutkittava potilas voidaan lähettää tarkkailujaksolle psykiatriselle osastolle. En tiedä, voisiko sellainenkin keikka jo leimata ihmisen lopuksi elämäänsä. Onhan siellä ollut koemielessä myös terveitä ihmisiä potilaan roolissa. Olivat saaneet diagnoosit ja lääkitykset, vaikka olivat olleet ihan asiallisia koko ajan.

[Mirri]

Jos useampi sukulainen sepittäisi jotain millä perusteella joku leimattaisiin hulluksi, miten voisi todistaa, ettei se ole totta?

Lääkärit osaavat tarkkailla potilaiden lisäksi myös heidän läheisiään ja omaisiaan. En usko, että sepittämällä pystyttäisiin leimaamaan mielisairaaksi; diagnoosia tekevän psykiatrin omat havainnot ovat tärkeitä. Ja omien havaintojen lisäksi psykologiset testit; siis psykologinen havainnointi.

Kysyit psykiatrisella osastolla töissä olemisesta... Olen ollut 80-luvulla psykiatrisessa sairaalassa työharjoittelussa; suuressa sairaalassa, jota nykyisin ei ole olemassa.

[Kuutar]

Tosin jos henkilöllä olisi jo valmiiksi psykiatrinen diagnoosi, voisi sukulaiset ehkä sepittää että "nyt se on seonnut lopullisesti" ja keksiä jotain väitteitä.

Mirri, mitä työtä teit?

[Mirri]

Tosin jos henkilöllä olisi jo valmiiksi psykiatrinen diagnoosi, voisi sukulaiset ehkä sepittää että "nyt se on seonnut lopullisesti" ja keksiä jotain väitteitä.

Noin voisi käydä; sukulaiset saattaisivat ainakin yrittää sepitellä jotakin ja keksiä vaikka mitä. Mutta hyvä psykiatri on tarkkasilmäinen ja -korvainen havainnoitsija ja ihmistuntija; hän tietysti tunnistaisi sepittely- ja panetteluhaluiset sukulaiset, voisipa jopa diagnosoida heidät hiljaa mielessään.

Lisäksi sitten se, että ihmiset eivät joudu edunvalvontaan diagnoosiensa perusteella. Omasta tahdosta riippumattomaan edunvalvontaan joutuminen on oma prosessinsa, joka käydään läpi maistraatissa ja tuomioistuimissa. Ja se toteutuu vasta tuomioistuinpäätöksenä. Sukulaisten sepittelyt joutuvat tarkkaan syyniin ennen kuin ollaan niin pitkällä, että henkilö määrätään edunvalvontaan. Ja edunvalvontaa määrääminen voi olla hyvin lyhytaikaista, vaikkapa muutama kuukausi kerrallaan. Joten sukulaiset joutuvat sepittelemään yhä uudelleen ja uudelleen - sen lisäksi, että psykiatrien allekirjoittamat ja päteviksi vahvistamat lausunnot tarvitaan joka ikinen kerta, kun edunvalvonta-asia menee uudelleen tuomioistuinkäsittelyyn.

En tiedä miten on ollut ennen, mutta ainakaan nykyisin ei ole kovin helppoa sepitellä asioita niin, että henkilö oikeasti saataisiin leimattua hulluksi ja holhousta tarvitsevaksi. Vielä vähemmän mahdollista on sellainen, että rintaperillisen perintöosaa voitaisiin pienentää hänen psykiatrisen sairautensa perusteella. Jälkeläinen voidaan 'tehdä perinnöttömäksi', toisin sanoen hän saisi vain lakiosansa, mutta sekin tapahtuu tuomioistuinpäätöksellä, ja tarvitaan vankat perustelut. Psykiatrinen sairaus ei ole lain edessä pätevä syy 'perinnöttömäksi tekemiseen'.

[Rane]

Tietääkseni täysin perinnöttömäksi jättäminen on vaikeata, mutta sellaisen testamentin tekeminen, että yksi perillisistä saa vain lakiosan, on ihan yksinkertaista, eikä ratkaisua tarvitse perustella mitenkään. Täysin perinnöttömäksi voidaan jättää perillinen, joka on esimerkiksi loukannut syvästi perittävää tai toista perillistä, esimerkiksi tehnyt rikoksen perittävää kohtaan, ja tuomittu siitä. Oikeudenpäätös tarvitaan. Myös jatkuva epäsiveellinen elämäntapa voi olla perusteena, esimerkiksi jatkuva huumeidenkäyttö ja julkijuopottelu. Jos joku jätetään perinnöttömäksi, hän ei saa edes lakisosaansa. Kuitenkin, jos tällaisella henkilöllä on perillinen, lapsi, lakiosa menee perinnöttömäksi jätetyn sijaan hänelle.