Psykopatologia kirjoitti:Nykyään sunnuntai-neuroosi liitettäisiin kernaammin tarkoituksettomuuden tunteisiin
ja siihen, että työ ei sido ahdistusta. Toisaalta joitain tuleva työviikko jännittää.
Aivan. Epäsäännöllinen työ säännöttöminen vapaapäivineen on siitä mukavaa, ettei oikein ole mahdollisuutta kehittää itselleen sunnuntaipäiväkompleksia. Eikä oikein muitakaan vapaapäiviin liittyviä ahdistuneisuuksia, koska niiden syntymiseen varmaan tarvittaisiin jonkinlaista säännöllisyyttä; ensin pelättäisiin 'sunnuntain' tulemista ja sitten sen menemistä...
Työviikkokaan ei hirveästi jännitä, jos se on pituudeltaan säännöllisen epäsäännöllinen; tarvittaisiin säännöllisen pituinen työ
viikko, jotta se ehtisi ruveta jännittämään. Jos 'työviikko' sisältää työpäiviä kahdesta kymmeneen, siinä on vaikea kehittää mitään työviikkojännitystä... Ei kai kukaan sentään kehtaa hermoilla vapaiden jälkeistä kahta työpäivää?
Epäsäännöllisessä työrytmissä tosin pitkät työputket voivat jännittää, samoin kuin pitkät vapaat. Pitkän työrupeaman edessä jännitetään, että miten jaksetaan ja selviydytään, pitkien vapaiden kohdalla taas stressiä voi aiheuttaa joutilaiden vapaapäivien suuri määrä. Mutta on meitä, joille epäsäännöllinen rytmi sopii oikein hyvin, ja inhottava sunnuntaiahdistus on vältettävissä sillä, ettei ole sunnuntaita säännöllisenä vapaapäivänä ja alkavan työviikon aattona. Epäsäännöllinen rytmi takaa sen, ettei ole mahdollista omaksua mitään säännöllistä ahdistuneisuusrytmiä, kuten (enemmän ja vähemmän opittua tai miltei 'periytyvää'?) sunnuntaiahdistusta.