Tulehduslääke ja masennus

[Hilppa]

Tulehduslääke voi auttaa osaa masennuspotilaista
Lääkärilehti 04.09.2012 14.35

THF-estäjä infliksimabi ei tehoa yleisesti hoitoon reagoimattomaan masennukseen. Se voi kuitenkin parantaa masennusoireita potilailla, joilla on korkeat tulehdusarvot.

Näin päätellään Archives of General Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, joka käsitti 60 vakavasta masennuksesta kärsivää potilasta. Tutkimus oli sokkoutettu ja satunnaistettu. Puolet potilasta sai kolme kertaa infliksimabia (5 mg/kg) ja puolet sai lumelääkettä. Tutkimus kesti 12 viikkoa.

Ryhmien välillä ei todettu eroa Hamiltonin masennusasteikolla (HAM-D). Infliksimabia saaneet näyttivät kuitenkin hyötyvän hoidosta, jos CRP oli lähtötilanteessa ollut yli 5mg/l (p=0,01). Tällöin masennusarvot putosivat puoleen 62 prosentilla (8 potilaalla 13:sta). Lumelääkettä saaneista näin kävi vastaavasti 33 prosentilla (3 potilaalla 9:stä, p=0.19))...

– Tämä on ensimmäinen onnistunut biologisen hoidon sovellus masennuksen hoidossa. Tutkimus avaa oven koko joukolle uusia lähestymistapoja, jotka kohdistuvat immuunijärjestelmään psykiatristen sairauksien hoidossa, tutkimuksessa mukana ollut Charles L. Raison Emoryn yliopistosta toteaa.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html ... 379/type=1

[Psykopatologia]

Siis 22/60 tulehdusarvot olivat koholla.

Tästä on oikein hyvä vetää merkittäviä päätelmiä!

12:04
– Tämä on ensimmäinen onnistunut biologisen hoidon sovellus masennuksen hoidossa. (- -)
Mutta onko pakko myös valehdella?

[Hilppa]

En noin kategorisesti tyrmää. Masennuspotilailta ei säännönmukaisesti mitata yleisterveydentilaan liittyviä parametreja. Minunkin tapauksessani lääkäri vain haastatteli potilasta (minua) oireista. Myöhemmin lausuntoa kirjoittanut psykiatri mainitsi, että esimerkiksi nämä ja nämä parametrit tulisi aina mitata, jotta voidaan poissulkea fyysisten sairauksien mahdollisuus. Niin ei kuitenkaan käytännössä toimittu. En tiedä miksi. En ehkä osannut itse vaatia niitä (tutkimuksia) oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikealla tavalla.

[mr jalsan]

Onhan tuossa mielenkiintotoinen lähestymistapa vaikkapa laajempaankin tutkimukseen vaan kukapa tuollaista haluaisi rahoittaa

[Hilppa]

Perustutkimuksellinen lähestymistapa ei taida olla muodissa.

Ainakin masennus "tuntuu" infektiosairaudelta tai kokemuksessa itsessään on jotakin samaa kuin kokonaisvaltaisessa tulehduksessa. Mutta onko niin, että voimakkaassa väsymys- ja ylirasitustilassa myös tulehdusarvot ovat korkeat ja stressihormonipitoisuudet suuret? Tuolloin masennus muistuttaisi enemmän uupumusta vallitseviin olosuhteisiin, joissa ylivoimaisen suuret vaatimukset ja tavoitteet. Tarkoitan, että masennusta on niin monenlaista riippuen ihmisen reagointitavasta; yrittääkö masentunut viimeisillä voimillaan vastustaa yli kaiken depressiota ja uupuu siihen "vastustamiseen" vai alistuuko hän surukuorman alle ahdistuen.

[mr jalsan]

Tai perusteellinen

[Hilppa]

Kyllä kirjoittaessani ajattelin perustutkimuksellisen näkökulman puuttumista, mutta lääketieteen tutkimusaiheet ovat yleensä luonteeltaan soveltavaa tutkimusta, etenkin lääketutkimukset. Tulehduksen ja masennuksen yhteys on aiheena sellainen, joka tarvitsisi ratkaistuksi tullakseen myös perustutkimusta, jollaista tutkimusongelman asettelutapaa oli käytetty ja esiteltiin toisen ketjun Teema-kanavalla näytetyssä psykopatiaa käsittelevässä ohjelmassa. Toki perusteellista pitäisi tutkimuksen aina olla.

[Hilppa]

Miksi lääketutkimuksissa hyväksytään noinkin pieni toistojen lukumäärä (n)?

Toisaalta luonnontieteellisessä kokeellisessa tutkimuksessa n=5 on hyväksytty toistojen lukumäärä varsinkin, jos analyysitekniikka on taloudellisesti, työmäärältään ja ajallisesti raskas. Joskus jopa n=3 hyväksytään. Mutta menetelmän ollessa helppo tietenkin vaaditaan suuret toistojen määrät.

[Psykopatologia]

Minusta tutkimusseloste on vaikeasti avautuva. Oliko niin, että nillä masentuneilla,
joilla tulehdusarvo oli alun perin korkea, ko. lääkitys alensi Hamiltonin arvoa?
Siis näillä muutamilla ihmisillä oli tulehduksesta "johtuva" masennus?

n viittaa otoksen suuruuteen, esimerkiksi umpimähkäinen 100 henkilön otos
500 000:sta helsinkiläisestä (joka on perusjoukko, populaatio). Otoksen
tutkimustulosten - statistics - katsotaan tietyllä todennäköisyydellä
(p) kuvastavan perusjoukon parametrejä.

Tiedän, että kokeellisissa biologisissa tutkimuksissa on joitain toisto-kriteerejä
sille, että tutkimustulos olisi pätevä, mutta tällä ei ole mitään tekemistä ns.
tilastollisen merkitsevyyden kanssa (p-arvot yms.). Näet näissä tutkimuksissa
ei ole perusjoukkoa ollenkaan, tai jos sen ajatellaan olevan, se on periaatteessa
ääretön.

[Hilppa]

A Randomized Controlled Trial of the Tumor Necrosis Factor Antagonist Infliximab for Treatment-Resistant Depression
The Role of Baseline Inflammatory Biomarkers
Charles L. Raison, MD; Robin E. Rutherford, MD; Bobbi J. Woolwine, MSW; Chen Shuo, MS; Pamela Schettler, PhD; Daniel F. Drake, PhD; Ebrahim Haroon, MD; Andrew H. Miller, MD
Arch Gen Psychiatry. 2012;():1-11.
doi:10.1001/2013.jamapsychiatry.4

Results No overall difference in change of HAM-D scores between treatment groups across time was found. However, there was a significant interaction between treatment, time, and log baseline hs-CRP concentration (P = .01), with change in HAM-D scores (baseline to week 12) favoring infliximab-treated patients at a baseline hs-CRP concentration greater than 5 mg/L and favoring placebo-treated patients at a baseline hs-CRP concentration of 5 mg/L or less. Exploratory analyses focusing on patients with a baseline hs-CRP concentration greater than 5 mg/L revealed a treatment response (≥50% reduction in HAM-D score at any point during treatment) of 62% (8 of 13 patients) in infliximab-treated patients vs 33% (3 of 9 patients) in placebo-treated patients (P = .19). Baseline concentrations of TNF and its soluble receptors were significantly higher in infliximab-treated responders vs nonresponders (P < .05), and infliximab-treated responders exhibited significantly greater decreases in hs-CRP from baseline to week 12 compared with placebo-treated responders (P < .01). Dropouts and adverse events were limited and did not differ between groups.

http://archpsyc.jamanetwork.com/article ... id=1356541

________________________________________________________
Kuvaa en saa valitettavasti tuon selvemmäksi. Ero infliximab -"käsiteltyjen" ja placebo -"käsiteltyjen" välillä on pieni, joskin tilastollisten testien perusteella selvä (onko käytetty ns. mixed model based analyysimenetelmää?, jossa tiettyjent virhetekijöiden osuus voidaan paremmin eliminoida). Tilastoanalyysin eikä myöskään koeasetelman rakennetta ei saa yksityiskohtaisesti selville, koska ilmeisesti perustuvat lääkettutkimuksissa käytettyihin "standardimenetelmiin", jotka on tarkasti kerrottu alkuperäisjulkaisun kokonaisessa versiossa eikä tässä ns. lyhytversiossa, joka on näkyvillä meille "taviksille". Voi olla myös, että menetelmät ovat julkiset ainoastaan lääketeollisuuden käyttöön. En tiedä.

[Psykopatologia]

(- -) Ero infliximab-"käsiteltyjen" ja placebo-"käsiteltyjen" välillä on pieni, joskin tilastollisten testien perusteella selvä (- -)

Noin ei kerta kaikkiaan voi todeta. Ero voi olla esimerkiksi *suuri mutta tilastollisesti ei-merkitsevä*
tai *pieni mutta tilastollisesti merkitsevä*.

Tekstissä esimerkiksi "P<.05" voisi olla (liki) merkitsevä mutta "P=.19" ei-merkitsevä.

Vielä on erotettava merkittävä ja tilastollisesti merkitsevä (jossa n:n luku tai df on tärkeä).

[Hilppa]

(- -) Ero infliximab-"käsiteltyjen" ja placebo-"käsiteltyjen" välillä on pieni, joskin tilastollisten testien perusteella selvä (- -)

Noin ei kerta kaikkiaan voi todeta. Ero voi olla esimerkiksi *suuri mutta tilastollisesti ei-merkitsevä*
tai *pieni mutta tilastollisesti merkitsevä*.

Joo ei niin. Ero on pieni, mutta testin perusteella voi olla merkitsevä, koska kyse on usean viikon välein toistetuista mittauksista ja ero toistuu useissa mittauskerroissa samanlaisena ja samansuuntaisena.

[Hilppa]

Koko juttu on naurettava, ihan kuin ratkaisu keskeinen terapia. Jos tulehdus lääke parantaa masennusta, kyllä masentuneet olisivat jo sen huomanneet Buranaa selkä vaivoihin syötyään.

Kaikille eivät samat kipulääkkeet tehoa samoihin fyysisiin vaivoihinkaan. On kokeiltava, mikä itse kullekin sopii. En noin suoraan tyrmää koko tutkimuksen aihepiiriä. Tuota kysymystä ei ratkaista yhdellä tutkimuksella eikä välttämättä yhdellä lääkkeellä. Ja voi olla niinkin, että jokin kipulääke tehoaisi masennukseen, mutta vaikutusaika voi olla niin lyhyt, että siitä ei käytännössä olisikaan mitään hyötyä masennuksen hoidossa. Tai että nykyisistä kipulääkkeistä ei löydy masennuksen hoitoon soveltuvaa kipulääkettä, mutta jokin uusi tai kokonaan uudella mekanismilla toimiva kipulääke tehoaisikin masennukseen.

[mr jalsan]

Varmaa on ainakin, ettei masennuslääke tehoa tulehdukseen. Kipukynnystä voi toki nostaa, mutta itse aihetta ei korjaa. Kuten ei pelkkä kipulääkekään välttämättä.

Sen sijaan pitkäaikainen kipu kyllä masentaa jossain vaiheessa, mutten usko masennuksen olevan samankaltaista kuin masentuneen masennus, jolla ei ole somaattista taustaa.

Minusta aihe ei ole kaukaa haettu, vaan hyvinkin järkeen käypä. Mutta onko käypähoitonen ja näytönarvoinen?